Vauvan nukkumisongelma

[vieras]

Voiko tämä olla vain joku vaihe, joka menee itsekseen ohi, vai pitäisikö meidän jopa tehdä asialle jotain?

Vauva 10kk nukkui monta kuukautta suurimman osan yöstä omassa sängyssään. Aamuyöstä otettiin meidän viereen, kun alkoi heräillä. Nukkui siinä loppuyön paremmin ja toisaalta vauvaa oli helpompi siinä hoitaa, jos alkoi itkeskellä. Nyt muutaman viikon ajan tilanne on ollut se, että vauva ei enää suostu nukkumaan omassa sängyssään. Illalla vauva on tosi väsynyt ja nukahtaa iltamaitoa syödessään syliin. Yleensä ei herää heti, kun hänet viedään omaan sänkyyn, mutta herää n. puoli tuntia, tunnin nukuttuaan, eikä suostu enää nukkumaan. Tilanne laukeaa vasta siihen, että me mennään itse nukkumaan ja otetaan vauva meidän väliin. Siihen rauhoittuu ja nukahtaa heti.

Päiväunet nukkuu pinnasängyssään, mutta tosi lyhyesti. Herää aina n. puolen tunnin päästä. Jos menen itse vauvan kanssa päikkäreille, me nukutaan helposti puolitoista, pari tuntia.

Neuvolassa sanoivat, että ongelma mennee ohi siinä vaiheessa, kun vauva siirtyy yksiin päiväuniin (nukkuu nyt kahdet). Mutta enpä tiedä... Olisi niin kiva saada illalla vähän omaa aikaakin. Nyt meidän illat menee joko poikaa nukuttaessa tai siihen, että on pakko mennä itsekin aikaisin sänkyyn makaamaan.

 

[sannulii]

opeta siis jopa huudata se omaan sänkyynsä, ei mene kun pari iltaa niin nukahtaa omaan sänkyyn..
sen jälkeen elämä on helppoa kun se oppii nukahtamaan sinne :hug:

 

[ap]

opeta siis jopa huudata se omaan sänkyynsä, ei mene kun pari iltaa niin nukahtaa omaan sänkyyn..
sen jälkeen elämä on helppoa kun se oppii nukahtamaan sinne :hug:

Mies on myös sitä mieltä, että pitäisi huudattaa. Musta se vaan tuntuu pahalta. Omaan sänkyyn ollaan yritetty sillä tavalla opettaa, että aina kun nousee seisomaan (eli heti) niin käydään laittamassa makuulle ja peitto päälle. Jos hermostuu ja alkaa huutaa niin odotetaan, että rauhoittuu. Tätä ollaan tehty nyt siis jo viikkojen ajan pahimmillaan kolme tuntia illassa. Ihan kuin poika nukkuisi kolmannet päikkärit siinä kahdeksan aikaan.

 

[ap]

opeta siis jopa huudata se omaan sänkyynsä, ei mene kun pari iltaa niin nukahtaa omaan sänkyyn..
sen jälkeen elämä on helppoa kun se oppii nukahtamaan sinne :hug:

Mies on myös sitä mieltä, että pitäisi huudattaa. Musta se vaan tuntuu pahalta. Omaan sänkyyn ollaan yritetty sillä tavalla opettaa, että aina kun nousee seisomaan (eli heti) niin käydään laittamassa makuulle ja peitto päälle. Jos hermostuu ja alkaa huutaa niin odotetaan, että rauhoittuu. Tätä ollaan tehty nyt siis jo viikkojen ajan pahimmillaan kolme tuntia illassa. Ihan kuin poika nukkuisi kolmannet päikkärit siinä kahdeksan aikaan.

Siis jos hermostuu ja alkaa huutaa, niin odotetaan siinä vauvan vieressä, että rauhoittuu. Silitellään tms.

 

[vieras]

Älä huudata vauvaa!

Kokeilkaa niin ettet anna lapsen nukahtaa syliin vaan laskette hänet omaan sänkyyn juuri unen ja valveen rajamailla. Silloin vauva ei säikähdä kun herää eri paikassa kuin oli nukahtanut. Hesarissa oli aiheesta joitakin viikkoja sitten, ja joku asiantuntija vertasi asiaa siihen, että itse heräisi kellarista vaikka on mennyt sänkyyn nukkumaan...

Jos vauva havahtuu hereille sänkyyn laitettaessa, nosta syliin, rauhoita ja kokeile uudelleen.

Meillä tämä toimii jo ihan hyvin, lapsi on 6 kk.

 

[ap]

Älä huudata vauvaa!

Kokeilkaa niin ettet anna lapsen nukahtaa syliin vaan laskette hänet omaan sänkyyn juuri unen ja valveen rajamailla. Silloin vauva ei säikähdä kun herää eri paikassa kuin oli nukahtanut. Hesarissa oli aiheesta joitakin viikkoja sitten, ja joku asiantuntija vertasi asiaa siihen, että itse heräisi kellarista vaikka on mennyt sänkyyn nukkumaan...

Jos vauva havahtuu hereille sänkyyn laitettaessa, nosta syliin, rauhoita ja kokeile uudelleen.

Meillä tämä toimii jo ihan hyvin, lapsi on 6 kk.

Poika kyllä yleensä sen verran havahtuu siinä vaiheessa, kun hänet lasketaan omaan sänkyyn, että jotenkin en usko tuon olevan siihen syynä.

 

[vieras]

Auttaisiko joku unilelu ettei tarvitsisi äitiä kaveriksi?

 

[ap]

Auttaisiko joku unilelu ettei tarvitsisi äitiä kaveriksi?

Tiedätkö, itse asiassa juuri tätä mietin tänään itsekin, kun vaihteeksi makasin vauvan vieressä päikkäriaikaan. Ehdin jo unohtaa. Jos mä antaisin vauvalle vaikka jonkun nalle ja tuunaisin sille mun t-paidan päälle tai jotain. Kannattaa kokeilla, hyvä kun muistutit.

 

[vieras]

Auttaisiko joku unilelu ettei tarvitsisi äitiä kaveriksi?

Tiedätkö, itse asiassa juuri tätä mietin tänään itsekin, kun vaihteeksi makasin vauvan vieressä päikkäriaikaan. Ehdin jo unohtaa. Jos mä antaisin vauvalle vaikka jonkun nalle ja tuunaisin sille mun t-paidan päälle tai jotain. Kannattaa kokeilla, hyvä kun muistutit.

Itse turvaudun usein omaan mahdollisimman likaiseen T-paitaani. Laitan sen rullalle ettei vedä sitä ihan naamalleen. Haistelee sitä sitten! Toimii myös lapsenhoitajan apuna, kun äidinikävä on lapsella liian kova.

 

[Unelias]

Kuuulostipa hyvin tutulta, meillä on hyvin samanlaisia ongelmia 10 kk vauvan kanssa. Tosin sillä erotuksella, että meidän poitsu nukahtaa vasta aamuyöstä, ja on koko elämänsä nukkunut liian vähän (n. 10 tuntia vuorokaudessa). Allergiat on varmaan vaikuttaneet tähän ainakin osittain. Vauva nukkuu päiväunia noin tunnin verran päivällä ja nukahtaa seuraavan kerran puolenyön aikoihin. Herää kuitenkin puolen tunnin päästä hirveään huutoon, eikä meinaa millään nukahtaa uudelleen. Yleensä herää kokonaan ja nukahtaa yöunille vasta aamuyöstä. Vauva nukkuu perhepedissä (aiemmin nukkui alkuyön omassa sängyssä) ja nukutetaan siinä rinnalle. Herää parin kolmen tunnin välein syömään.

Uskon, että vauvan kehitysaste vaikuttaa paljon nykyiseen tilanteeseen. Poika on alkanut vierastaa, eikä äiti saisi päivisinkään olla kahta metriä kauempana. Nukkuminen on ilmeisesti niin suuri erokokemus, että vauva yrittää taistella unta vastaan kaikin keinoin. Tilannetta pahentaa, jos vauva herää yöllä yksin omasta sängystä.

Toivottavasti tilanne alkaa helpottamaan kun vauva siirtyy selvästi yksiin päiväuniin. Tällä hetkellä meillä pompotellaan jossain siellä yhden ja kahden välillä.

Kirjallisuuden puolelta voin suositella Elisabeth Pantleyn kirjaa Pehmeä matka höyhensaarille. Hyviä neuvoja ilman lapsen huudattamista.

Voimia ja jaksamista, kyllä se joskus vielä helpottaa