Minä olen ollut juuri tyttäresi kaltainen supernukkuja. Helppoakin helpompi, tyytyväinen lapsi. Kerran laitokselta kotiutumisen jälkeen nukuin yöllä vain 8h putkeen, kun oli ollut flunssa. Päivällä olin valveilla juuri tuon pari tuntia kerrallaan. Olin tosi pullea vauveli, vaikka äitini ei voinut uskoa, että saisin tarpeeksi maitoa. Kyllä sain!
Jo kohdussa olin ollut paljon rauhallisempi kuin siskoni, josta tulikin kaikkien valvottajien esikuva. Päiväunet lopetin samaan aikaan 3 vuotta nuoremman siskoni kanssa, eli ennen esikouluani.
Karkeamotorinen kehitykseni eteni ihan normaalirajoissa, joskin ennemminkin myöhemmin kuin varhain (toisin kuin siskollani, joka pinkaisi jaloilleen tosi aikaisin, ja sitä ennen ehti räpeltämään kaikki laatikot ja stereot -toisin kuin minä). Hienomotoriikka sitten askarteluiässä oli ikätasoa edellä, sillä meillä puuhailtiin paljon kaikenlaista. Puheeni kehitys oli varhaista ja aina ikätasoista odotusta edellä. Olin kova leikkimään yksikseni, joskin kaveriseurassakin viihdyin. Lukemaan opin 5-vuotiaana, ihan itsekseni, mikä yllätyksenä vanhemmilleni paljastui.
Äitiäni peloteltiin neuvolassa vaikka millä kehityshäiriöllä ja synnytyksen aikaisella aivojen happivajeella, mutta ihan turhaan. Jos nyt saan itseäni kehaista ihan vain siksi, että voin vähentää huoltasi, olen tohtoriksi väitellyt (ihan todetusti ÄÖ:ni on korkea) ja sosiaalisesti hyvin pärjännyt tyyppi. Älä siis ensimmäiseksi pelkää pahinta.
Kun lapsi nukkuu, se on kuin rahaa pistäisi pankkiin! Onhan arveltu, että nukkuessa aivot kehittyy ja järjestelee informaatiota.