Meillä on yksi vanha kissa, joka on aina saanut kulkea koko asunnossa ja tottunut nukkumaan missä milloinkin, useinmmiten isännän kainalossa - siis sängyssä. Olisikohan mahdollista oppia uusille tavoille?
Joka tapauksessa käytännössä on mennyt näin: vauva nukkui aluksi äitiyspakkauksen laatikossa äidin yöpöydällä ja nyt pinnasängyssään vanhempien sängyn vieressä. Kissa ei ole tehnyt elettäkään laatikon tai pinnasängyn suuntaan. Monina öinä vauva myös nukkuu meidän sängyssämme, isän ja äidin välissä oman tyynyliinan päällä (suojaksi kissankarvoilta ym. ). Kissa tulee silloin mielellään vanhempien tyynyjen väliin, siis vähän lähemmäs pikkuista tai on yhtä hyvin sängyn laidalla jommankumman vieressä. Näin me nukutaan tooosi mukavasti, mutta vastoin kaikkia ohjeita...
Huomattavaa lie, että kissa ei ole edes koskenut vauvaan muuta kuin nuuskaissut muutaman kerran. Muuten pysyy vähän matkan päässä, katsoo kauniisti eikä edes astu leikkimatolle tai em. vauvan omalle tyynyliinalle sängyssämme. Kissa on aina ollut viisas ja pentuiän jälkeen rauhallinen ja nyt varmaan jo vanhuuttaan laiskahko, ei paljoa kiipeile vauvan sänkyyn, vaunuihin tai muuallekaan.
Näin siis meillä, yhteiselo sujuu saumattomasti. Mutta näin siis ei saa tehdä...