Vauvan kanssa kotiin, mikä yllätti eniten?

Kun vihdoin synnytys on ohi ja pääsee sen pienen nyytin kanssa kotiin, niin mikä kotona vauvan kanssa/hoidossa/olossa yllätti eniten ja olisiko asioihin voinut varautua jo odotusaikana?

mm. tällaisia mietin, kun viikkoja on 34+0

 

Kaikenmoiset leluhässäkät on turhaa. tärkeintä alkuvaiheessa on vanhempien läheisyys ja ruoka. Toinen on että vaatteita oli turha ostaa etukäteen, äippapakkauksessa oli mukavasti ja kaikki toi vaatteita 'pieniä kokoja' joten tässä vaiheessa voi säästää euroja isompia vaatteita varten.

 

no mulla ekan jälkeen siis oli se että ei saanutkaan nukkua öitä enää :ashamed: ja sekin että vauva ei nukkunutkaan päivisin niin kuin kuvittelin..mut siitäkin selvittiin kunnialla

 

Mä en vaan uskalla jättää vatteita ostamatta jos niitä ei tipahtelekaan tarpeeksi... Toisaalta parempi liikaa kuin liian vähän. Näin ensikertalaisena kun ei voi tietää mikä muuten on liikaa

 

Aluksi ihmeteltiin,kun vauva nukkuu niiin paljon =) tosi kätevä meillä oli vuokrattava vaavisänky,sopivan pieni ja pyörät. Käytettiin paljon ekat 2 kuukautta. Myöhemmin hyvät imetysliivit oli kultaakin arvokkaampia ja ( nyt unohdin nimen,dementia ) ne rintaliiveihin laitettavat rintasuojukset.Pidin enemmän pestävistä,kertikset tarttui tisseihin Niin ja tajuton nälkä ja jano oli kokoajan. Mukavaa loppuraskautta =)

 

Mut yllätti se miten paljon vastasyntynyt nukkui.Käytännössä ekat 2 vkoa tyttö heräs vaan syömään

 

Mut yllätti se, miten vähän vastasyntynyt nukkui Käytännössä puolet ajasta hereillä, siis siten että nukkui tunnin ja valvoi+söi toisen tunnin ja sama uusiksi

*tarkoittanee, että varautua ei voi mihinkään, vaan otetaan vastaan mitä sattuu tulemaan*

Onnea loppuraskauteen, ihania nyyttihetkiä odotellessa!

 

No se että tyttö itki yöt ja me oltiin miehen kanssa puolikuolleita. Sitä väsymyksen määrää ei voi käsittää ennen ku sen itse kokee |O Nyt tuo samanen neiti on 9kk, edelleen nukutaan huonosti mutta kaikkeen tottuu

 

Mä en uskonut kuinka kiinni siinä lapsessa oliskikaan, niin henkisesti ja fyysisestikkin.
ja se hormoonien myrsky, ei tiennyt itkeäkkö vaiko nauraa.
Ja se että ei kerennyt alkuun tekemään oikeen mitään muuta kun hoitamaan vauvaa.
Ja se oli ylläri myös että vauvaa ei pakosti rakasta silmittömästi heti, pieni huutava ja vaativa nyytti tarvitsi muutamia viikkoja aikaa rakastuttaakseen äitinsä.
Ja kuinka pihalla sitä olikaan kaikesta, onneksi on kaksplus-palsta jossa kysyä neuvoa kaikkeen, tehdäkseen kuitenkin niin kuin itse parhaaksi näkee.

 

se miten helpolla voi päästä yllätti ehdottomasti! vauva nukkui yli 20h/vrk ekat pari kk eikä itkenyt oikeastaan ollenkaan. näinkin voi käydä =) :heart:


vatteita tarvittiin ehdottomasti, äp vaatteet melkein kaikki huonosti istuvia meillä :/ sellasia leveitä pussukoita. jopa 50cm tarvittiin paljon vaikka muuta sanottiin meille ennen synnytystä

 

Se kun oletti et pikkuinen emimmäkseen nukkuu ja syö.. Meillä poitsu heti syntymästään lähtien oli aluksi hereillä useita tunteja putkeen, öisinkin saatto valvoa jopa 4 tuntia!! sit tunnin unet ja taas pitkään hereillä.. Oli kyl tosi raskas alku, mut kyllä siittä selviää. Mulla onneksi ihana mies joka valvo ne yöt .
Nykyään poika 7kk ja on 3-4kk saakka nukkunut yönsä hyvin, ja muutenkin tosi helppo lapsi
:hug: :heart:

Se on kyl totta et niitä vaatteita ja muita lahjoja tulee PALJON!!!!! mä sain jo laitokselle semmosen määrän et ei saatu niitä yhdellä kertaa autoon..
Meille ainakin toi lahjoja jopa naapurin sukulaiset ja siskon anoppi =)

Myös puhelin oli ihan tukossa kokoajan, jouduin sulkemaan sen pariksi päiväksi kun en saanu hetken rauhaa.


onnea synnytykseen!! B)

 

Mä peesaan kans edellistä, olin todella yllättynyt miten hyvin kaikki sujui, alusta asti vauva nukkui paljon, ja kaikki lähti menemään hyvin. Vauvan nukkuessa mä vaan istuin lukemassa kaksplus palstaa :kieh:

Myöskin vaatepuolelta enemmän pieniä bodeja ja puolipotkareita olis tarvinnu. 62 senttiset oli auttamatta liian isoja. Tällähetkellä poika 5kk ja vieläkin osa 62cm väljemmistä bodeista ja housuista menee päälle (Pituus nyt 67cm paino 7kg)

 

Se yllätti kuinka pahasti hermot voi pettää öisin kun vauva ei suostu nukkumaan ja heräilee vähän väliä, itkuksi menee ja tuntuu että maailma romahtaa. Enkä usko että tohon ois voinu varautua, pelkästään siihe et vauva heräilee, mut mistäpä sitä ois voinu arvata miten siihe suhtautuu vaikka kuinka yritti ynnäillä että väsymys+parkuva vauva = helvetti

 

Itsellä yllätti se kuinka paljon se pieni nyytti muuttaakaan kaikkea! Siis aivan kaiken. Heti alusta asti.Kun jotenkin li uskotellut itselleen ettei "mikään oikeastaan muutu".
Myös se mieletön väsymys tuli yllätyksenä esikoisen kanssa, toisella kertaa siihen olikin jo osannut varautua. Jossain vaiheessa eräs ystävä tokaisi, että näytän ihan ihmiseltä, mutta aivot näyttää kuuluvan zombille. En siis väsymyksen takia sisäistänyt mitään mitä minulle sanottiin..

Ja niitä vaatteita meillä tarvittiin, esikoisella olisi pitänyt olla muutakin valmiina kuin ne äippäpakkauksen vaatteet, vaikka paljon niitä mekin lahjaksi saatiin. Hmm.. mitähän vielä.. Se yllätti myös, miten synnytyksen jälkeen menee aikaa, että palautuu taas normaaliin kuntoon, siis ei välttämättä painon kanssa vaan muutenkin, selkä jne..

 

Se, että vauvaa ei välttämättä rakasta heti, siinä voi mennä useitakin kuukausia aikaa. Ja sit kans tulee mieleen, että mulle oli yllätys että vauva voi nukkua todella vähän, ja jaksaa uskomattoman kauan valvoa/huutaa putkeen, ja sitä pientä vauvaa kohtaan voi tuntea suurta vihantunnetta kun se kiljuu naama punaisena.

 

Mä yllätyin siitä, miten paljon pientä vauvaansa voi oikeasti rakastaa.. :heart: ja yllätyin myös siitä, kuinka kauan synnytyksestä toipumiseen meni (verenhukka, tikit, selkä ) Ja yllätyin myös siitä, kuinka helposti meillä imetys sujui! Olin varautunut hirveään työhön ja taisteluun imetyksen onnistumiseksi, mutta sehän menikin ihan omalla painollaan

 

se kyllä yllätti miten vähillä yöunilla sitä loppujen lopuksi tulee toimeen :| meidän tyttö valvoi ensimmäiset neljä kuukautta lähes kaikki yöt, kerran nukkui 6h putkeen. en olisi uskonut miten rankkaa pienen vauvan kanssa voi olla jos se ei nuku. ja olihan se hormoonimyrskykin aika hurja synnytyksen jälkeen!

 

Semmonenkin tuli vielä mieleen että yllätyin kuinka nopeasti palauduin synnytyksestä.Sairaalassa olo oli kankea ja jotenkin pöhnäinen,mutta kun kotiuduttiin niin oli tosi hyvä fiilis.Olin kuvitellut etten pysty viikkoihin istumaan ja olo ois muutenkin kamala mutta ei.

Kun lukee noita juttuja niin tuntuu että on päässy kyllä liiankin helpolla tän esikon kanssa saas nähdä sitten minkälaiset on ajatukset seuraavan muksun kanssa

 

SE kuinka vaikeaa imettäminen voi olla....

 

Mulla kaikki yllätykset olivat kyllä positiivisia.
Yllätyin tosiaan siitä, että kuinka helppoa lapsen kanssa on olla, kaikki kun oli sanoneet että parisuhde kärsii ja vauva valvottaa yms mutta meillä on entisetsään parisuhde parantunut ja alkuun nukuin jopa pidempiä yöunia kuin työssäollessa =) (nyttemmin jo tasaantunut, hehe)

Toinen minkä joku muukin oli huomannut, oli se että kuinka tärkeä se pieni nyytti onkaan heti ensi päivistä lähtien ja kuinka kaikkivaltias :heart:

Joskus ajattelin kun oli ollut joku vieras lapsi hoidossa vuorokauden että huh huh, onneksi haettiin pois että oli ihan poikki mutta kyllä sitä oman lapsen kanssa jaksaa ihan erillälailla.

Imetys oli väsyttävää ja mulle ainaki tuli jano aina imettäessä. Tähän voisin sanoo että jos ei jo ole ni hanki juomapullo minkä otat viereesi aina ku imetätä,mä vedin puoli litraa-litran varmaa joka imetyskerralla

No hei, oli yksi vähä negatiivinenkin juttu..mä todella yllätyin että miten jo pienen vauvan kakka voi haista toooosi pahalle

 

Mulla 3 poikaa,nuorin nyt 7kk. Ja joka kerralla on yllättänyt se,että mikä toimi edellisen kanssa,ei toimi tällä kertaa. Eli niin ne on yksilöitä sisaruksetkin. Esim.ihan nukkumapaikatkin on kaikilla olleet eri,tämä nuorin kun nukkui ekat kuukaudet vaunuissa,mitä muut eivät olleet tehneet. Eli vaikka niitä lapsia olisi 10 ja vaikka kuinka olisit "konkari" niin silti kaikki on opeteltava alusta =)

 

se yllätti että miten yksin sitä kuitenkin on sen vauvan kans, siis sitten kun mies lähti töihin.

 

Minulle oli yllätys se rakkauden määrä jota lastani kohtaan tunsin. Myös se ,että vauvan itkut eivät hermostuttaneet lainkaan ,vaan se vain lisäsi hoivaviettiäni. Yöheräilyt eivät myöskään väsyttäneet niin paljon kuin kuvittelin. En tainnut mitää negatiivista kokeakkaan.

 

no mulla ekan jälkeen siis oli se että ei saanutkaan nukkua öitä enää :ashamed: ja sekin että vauva ei nukkunutkaan päivisin niin kuin kuvittelin..mut siitäkin selvittiin kunnialla

Sama täällä, yöllä tosin nukku aika hyvin, päivisin ei. Ei itse ehtinyt yhtään mitään kun oli kiinni valvovasssa ja vaativassa nyytissä. Aivan hirveitä ekat 4kk, sitten alkoi helpottaa ja hengissä edelleen.

 

imetyksessäkin oli suuri yllätys,tosin jo sairaalassa huomasin tämän ja jatkui kotona. Eli se miten paljon se SATTUI |O

Mulla oli rinnoissa mustelmia,rupia ja haavoja. Sain (itse jouduin käydä pyytämässä) rintakumin ja olipa kiva näky kun vauvan imettyä siihen "suojaosaan" jäi maitotippojen lisäksi verta. Oli kyllä hiton kivuliasta, mutta meni ohi parissa-kolmessa viikossa eikä enää satu/tunnu yhtään