Vauvakuumeisen mietteitä...

Olotila on ihan hurjan tosi hurjan sekava. Haluaisin niin kovasti saada käsivarsilleni vielä yhden oman tuhisevan pienen nyytin. Siis miksipä ei sitten yritettäisi josko meille vielä yksi lapsi suotaisiin?? Mieskin on samaa mieltä, toisaalta joo, toisaalta ei.

Pelottaa, entäpä jos odotus/synnytys ei sujuisikaan ja vaikka kuolisin? Tai vauvalle kävisi jotain? Kuka hoitaisi neljä vanhempaa lasta?

Mukavuudenhalu on jo tottunut nukkumaan hyvin ja kukaan ei enää "roiku" tississä kiinni koko aikaa. Saa mennä jo omia menojaankin ilman omantunnon tuskia.

Liian vanha katselen nuoria, hoikkia, kauniita odottavia äitejä ja minä ainakin 10 kiloa ylipainoinen, roikkuvine vatsoineni ja ryppyineni tunnen itseni takuulla kummajaiseksi äitiysneuvolan odotus huoneessa, vai?

Onhan noita syitä olla toivottamatta tervetulleksi vielä yksi, silti tuntuu siltä että sydämessä on paikka yhdelle pienelle vauvalle. Pelottaa vaan terveysriskit jne. Oma jaksaminen (ed.s 92, 99, 01,03)

En toivo mielipiteitä puolesta tai vastaan uutta raskautta vaan lähinnä kokemuksia onko kenellekään ollut vastaavaa vaikeutta tehdä päätöstä uuden raskauden suhteen? Onko päätös ollut itsestään selvyys? Mitä opit itsestäsi? Olisi kiva kuulla prosessista muutenkin, itsellä mielipide vaihtuu monta kertaa viikossa. Nyt taas on se vaihe jolloin tuntuu että: TERVETULOA VAAN VAUVA!!!

:headwall:

 

Kuulostaa tutulle... niisk.Niin minäkin haluaisin vauvan... vauvat kasvaa niin nopeasti.Viimeisin vauvani täyttää pian vuoden ja luopumisen tuska on kova...Raskaana ollessani päätin ettei enää koskaan...joten putket poikki.Nyt on kova kuume ja tuska...mutta mitäs teet? Olen ottanut selvää kaikenmaailman mahdollisuuksista, mutta ne tuntuvat jotenkin niin kaukaisilta "mahdollisuuksilta" ja kaiken hyvän lisäksi terveys ei taitaisi kestää... kolme lasta on ennestään kaikki sektiolla ja vielä perussairaus:diabetes.
Mutta jos sinulla on mahdollisuus ja jaksamista tee ihmeessä.
Itse olen huomannut että minulla on "aina" vauva kuume kun viimeisin täyttää vuoden...? Syli jää jotenkin tyhjäksi...se pikkuinen vauva konttaa ja kohta kävelee ja tekee tihutöitä pilkesilmäkulmassa...

 

:wave: Samoissa aatoksissa :wave: Lapsia on kaksi, 01 ja 03 syntyneet, ja mieli haikailee jo kolmatta. Järki yrittää sanoa, että ei ehkä sittenkään, mutta kun mieli ei tahdo kuunnella järjen ääntä! Pikkuinen täyttää ihan liian pian vuoden ja sitten vauva-aika on 'virallisesti' ohi ja taaperoarki alkaa.

Kaikkein kummallisinta tässä on se, että ennen esikoisen syntymää harkitsin tosi tarkkaan haluanko edes äidiksi. Olisinko valmis äitiytieen ja perhe-elämään, vai haluaisinko mieluummin viettää kahden aikuisen mukavaa ja helppoa(?) elämää yhdessä mieheni kanssa. Ilmeisesti 3-kympin kriisi iski ja halusinkin vauvan ja ilmeisesti hurahdin lopullisesti, kun vielä useammankin haluaisin. Siitäkin huolimatta, että vauvavuosi on omalla laillaan rankkaa ja vauvasta kasvaa TAHTOVA ja ÄÄNEKÄS taapero ja leikki-ikäinen - ainakin meillä...

Saa nähdä mihin lopputulokseen tulen, saako kolmonen mahdollisuuden tulla-jos-on-tullakseen kevään myötä. HEH, silloinhan ne hormonit sopivasti hyrrääkin!

 

Niinpä, mun vauvani täyttää pian jo kaksi vuotta. Katselen häntä edelleenkin "vauvana" ja yritän pitää epätoivoisesti vauvasta. Kun mietin että edellinen oli kaksi vuotta kun hän syntyi ja häntä pidin silloin jo "isona". Puhumattakaan edeltäjästä joka oli vasta 1v5kk kun kolmonen syntyi. Itseasiassa molemmat isommat sisarukset oli itse ihan "vauvoja" nykyisen mittapuuni mukaan. Eli pidänkö kuopusta vauvana koko loppuiän tai kunnes saan oikean vauvan?

Olen ajatellut siirtää päätöstä vitosesta ensi vuoteen, ei ole järkevää yhdistää rakennusprojektia ja vauvaa. Näin olen kuullut. Toisaalta jokainen kuukausi tuo ikää lisää....

Ehkäpä sitten keväällä tosiaan voisi asiaa uudelleen alkaa aktiivisesti pohtia, jos vielä silloin tuntuu siltä.

Esikoisen saaminen oli jotenkin niin itsestään selvää silloin, mieleen ei edes tullut se ajatus ettei lasta ehkä kuuluisikaan, puhumattakaan siitä jotta olisi pelottanut synnytys tai vauvan terveys. Oli itsestään selvää että vauvoja vain tehdään ja sitten ne syntyy, thats it!
Ehkäpä sanonta tieto lisää tuskaa pitää paikkansa kun sitä nyt miettii ja pyörittelee eri mahdollisuksia ihan eri näkökulmasta kuin silloin. Suurin huoli oli muistaakseni raskausarvet ja se minkäväriset vaunut ostan vauvalle jne. Kaikki oli uutta ja ihanaa, ja me oltiin niin onnellisen tietämättömiä riskeistä tai ainakaan ne ei koskeneet meitä.

 

Täällä yksi joka on miettinyt aivan samoin kuin sinä!

 

On kuin minun suusta tuo teksti, paitsi etten miestä ole vielä mukaan pyytänyt saanut. Mietiskelen yksinäni....kunnes olen 100 % varma mitä haluan/teen. Ikää on 34v ja lapsia neljä joista nuorin 2v...
Aattelen myös sitä mitä muut ihmiset sanoo, vaikka eihän se niille kuulu, mut silti...
Välillä on päiviä, jolloin kuume vaivaa hirveästi, välillä taas nämä neljä saa :kieh: hermot pintaan ja aattelen et nää riittää....mut sit se taas iskee.
Toivoin melkeimpä, et ehkäisy pettäis....ei tartteis miettiä, sit se vaan tulis ja vastaan otettais.

 

Nelosta meilläkin haaveillaan mutta tokko uskalletaan. ''Vauva'' on jo kolme ja kaksi muuta alle kouluikäisiä. Nelkku oltaisiin jo varmaan ''hankittu'' jos lapsista kaksi ei olisi erityislapsia ja jos mulla ei olisi verenpainetautia. Eli miten käy verenpainetaudin kanssa, lähteekö raskaudessa peräti henki joltakin ja mitä jos tulokas ei olisikkaan ''terve'', kahden lapsen kuntoutukset ja lääkärikäynnit vaikuttavat jo nyt vallitsevasti arkeemme. Haaveillahan aina voi...

 

Samantalle: näin meillä nelonen vähän niinkuin lupaa kysymättä tulikin maailmaan... ehkäisy petti, joo heh-heh, varmaan kaikki ajatteli on tossa kans kolmen lapsen äiti joka ei osaa ehkäisyä käyttää. Tietoisesti olen ainavain lykännyt kierukan hankkimista sterilisaatiota vaikka kaksi kertaa olen sitäkin miettinyt. Nyt se pikku nelos "vahinko" on maailman ihanin "vahinko" vaikka ei vahinko oikeasti olekaan.......... Jospa se ehkäisy meilläkin taas pettäisi... :snotty:

siinähän sitä sitten taas selittelis vaikka ei olisi mitään syytäkään selitellä. Päätöshän olisi vain meidän perheen asia!

 

Minä haaveilen viidennestä lapsesta. Vanhin on 12 ja nuorin 2. Itse olen 37 ja 10kg painavampi kuin alkaessani odottaa neljättä.
Kauheita tappeluita on lasten välillä harva se päivä ja meikä näyttää tältä \|O . Miehen kanta uuteen tulokkaaseen on vaihteleva. Ensin haluaa ja seuraavana päivänä taas ei. Ehkäisy ollaan kuitenkin jätetty pois joten saa nähdä. Onko sitä enää hedelmällinenkään. Itse toivon kuitenkin parasta. Kyllä vauvat on sitten ihania. Ja se tuoksu...
Jos sen saisi pullotettua niin.. Vau

 

Kyllä se totta on että kun tossa vuoden vanhana alkaa vauvat olla sylistä pois niin taas rupee vaikka mitä ihme oireita ilmaantuu... Mulla on nyt nuorin 2,5v ja saan vielä yhden vauvan maaliskuussa :heart: Mutta nyt täytyy kai se tunnustaa että johonkin se raja on vedettävä, eli tämä vauva on sitten se viimeinen :/ Mutta kun ne vauvat on niin ihania...
:heart:

 

AUVI: noin mäkin olen jo ajatellut pari kertaa :ashamed: Hävettää ihan möntää, silti niitä on ilmaantunut lisää kun vauva kuume käy ylivoimaiseksi

 

No ihan samoja ajatuksia oli enne meidän viitosta,ja myönnän pelänneeni eniten mitä ikinä,lapsen puolesta odotusaikana. Meillekään ei pitäny periaattees tulla viidettä,mies oli neljänne jälkeen et nyt sitte riittää.Meillä sit tapahtui aika rajuja juttuja ja siinä huumassa ettei menettänytkään rakkautta,saatiin viel yks ilouutinen :heart:
Nyt tuo vauva on 3,5kk ja mä PELKÄÄN uutta vauvakuumetta,apuva!!! sillä kuten joku kirjoittikin,johonkin se raja on vedettävä.Jos meille vahinko sattuis(ei oo ehkäsyy muuta kuin ettei päästetä simppoja sisään :x ) niin pelkään että mies ei kestäis,ja tosiaan ottais jalat alleen.
Meillä muuten myöskin 2 erityislasta kuten jollain myös oli,aspergereita meillä ja elo sen mukaista
Pitää vaan ny pitää tuo meijän vauva iiiiihan vauvana pitkään,vaikka se onkin jo iso jässikkä

 

Pitkään on ollu työn alla ja nyt tärppäsi.Tuska on välillä ollu hirvee kun on nähny odottavia masuja ja vauvoja eikä meille oo haikaraa kuulunu.Mutt nyt on ja olo on semmonen että voisin hyppiä ja tanssia :hug: ainakin halata haluisin teitä niin on onnellinen olo.Ikääkin on jo 35v ja 2 lasta meillä on 12v tyttö ja 7v poika Vauvakuume on ollu mahdoton ja syöpyny mun uniin öisin nyt se on sitten totta. :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:

 

:flower: :flower: :flower:

ONNEA KIRSIKKA69 olen iloinen puolestasi. Itse sain juuri töistä semmoisia uutisia että vauva haaveet saavat toistaiseksi jäädä :'(

Mutta eihän se ajatus viitosesta ole lopullisesti kuopattu :snotty: siirtyy vaan....

Ai niin :hug: toivottavasti kaikki sujuu hyvin