Vauvakuumeeton mies

[Mane80]

Hei!

Kirjoittelen tänne nyt ensimmäistä kertaa. Olen lueskellut kyllä juttuja täältä jonkin verran. Haluaisin kuulla jotain kommenttia meidän tilanteeseemme, muilla on varmaan vastaavaa tapahtunut.

Mulla on ollut enemmän tai vähemmän vauvakuume jo varmaan reilu vuoden. Ollaan seurusteltu avomieheni kanssa 2,5v. Olen itse 27v ja hän on 30v, joten ei enää mitään nuorimmasta päästä...

Olen yrittänyt jutella hänelle sillon tällön sivulauseissa vauvoista ja tulevaisuudesta, mutta mies ei ole juurikaan lämmennyt ajatukselle. Hän on sanonut aina, että sitten ku molemmilla on vakituinen työ, oma asunto ja raha-asiat muutenkin kunnossa niin voi EHKÄ harkita lapsentekoa. Eilen kun juttelimme asioista vakavammin, niin hän sanoi, ettei tulevaisuuden suunnitelmiin kuulu häät tai lapset. Lapsista hän kuitenkin sanoi, ettei ehkä ole aivan tuhoon tuomittu ajatus,että joskus olisi perhe.

Tuntuuko tämä nyt vain tänään ylitsepääsemättömältä asialta? Elän itse aika tunteella ja minun on vaikea saada perspektiiviä asioihin. Mieheni puheet satuttivat minua todella. Voiko miehillekin tulla joskus vauvakuume, vaikka he olisivat ehdottomasti sitä mieltä, että ei halua lapsia? En tiedä olenko valmis elämään parisuhteessa, jossa ei koskaan yritetä saada lasta.

Kiitos, jos joku jakaisi kenties omakohtaisa kokemuksia asiasta!

 

[Mammukka81]

Hei sinulle!

Meillä ei ihan samankaltaista tilannetta ole ollut, mutta osaan kuvitella miltä sinusta tuntuu :hug: . Meillä tilanne oli joitakin vuosia sitten sellainen, että mies halusi meidän opiskelevan ja saavan vakituiset työt jne. ennen perheen perustamista. Ja eipä silti, ei mullakaan ollut silloin mitään suurempaa vauvakuumetta. Ja mies kyllä myönsi haluavansa joskus tulevaisuudessa lapsia.

Valmistuttiin ja saatiin molemmat työtä ja pikkuhiljaa mulla oli kamala perheenperustamisvietti päällä...mies ei kuitenkaan ollut ihan valmis vielä, joten kaikessa rauhassa elettiin, ostettiin talo ja hommattiin koira.

Mies kuitenkin kypsyi melko pian ajatukseen ja nyt meillä on puolivuotias tytär ja toinen saa tulla kun on tullakseen. Eli kun aikansa ajatusta kypsytteli, niin oli valmis isäksi. Mutta toisaalta jos olisi sanonut, ettei koskaan halua lapsia, niin en tiedä mitä olisin tehnyt...koko ajatus tuntuu kamalalta. En nyt tiedä oliko tästä yhtään mitään apua, mutta sympatiat on kyllä täysin sun puolella :hug: :hug: :hug: . Toivon sinulle näin alkuun hedelmällisiä keskusteluja miehesi kanssa ja toivottavasti pääsette asiassa yhteisymmärrykseen...

 

[Epskeps]

Hmmm.. Vaikea sanoa. Jos mun mies olisi noin sanonut niin olisi varmasti ollut piakkoin ex-mies.. :/ Kyllä mulle ainakin oli hyvin tärkeää tietää jo seurustelun alkuaikoina, että tahtooko mies lapsen/lapsia ylipäätään koskaan. Ja tuo tahtoi ja se oli sillä selvä, vaikka ei sitä lasta käytykään "tekemään" kuin vasta paljon myöhemmin.

Aika monella miehellä tuntuu olevan jonkinlaisena "pakkomielteenä" tuo, että ensin pitää olla vakituinen työ jne jne.. Mun hyvä kaveri just äskettäin kertoi potevansa vauvakuumetta, mutta hänen miehensä pistää kampoihin vedoten just siihen ettei kaverillani ole vakituista työtä jne. Mutta ei tuo kaverikaan tuosta enää nuorene, ikää jo 33v.. :|
Mä vaan hänelle sanoin, kuten nyt myös sulle, että jos sitä ideaalitilannetta käy odottamaan, että ois tosissaan vakkarityöt ja talot ja rahaa vaikka muille jakaa niin sitten voi käydäkin niin että huomaa olevan liian myöhäistä lapsen "hankintaan" ja mitäs sitten tehdään..? :/

Meidän tilanteesta vielä, että kun meidän lapsi kun syntyi, oli mulla opiskelut kesken, ei vakkarityöpaikasta tietoakaan, miehellä työpaikka vaihtunut ja vaikka mitä mutkia ollut matkassa, niin silti ollaan hyvin pärjätty ja eletty elämäämme onnellisina.

Elämässä harvoin on kaikki palaset täydellisesti kohdallaan. Sinun täytyisi nyt yrittää saada miehesi se ymmärtämään. Teidän ei auta muu kuin vain keskustella asiasta ja paljon. Älä kuitenkaan painosta, se harvoin on hyväksi.

Toivottavasti kaikki järjestyy vielä parhain päin :hug: