N
Niitty
Vieras
Olen jo jonkin aikaa potenut kovaa vauvakuumetta. Mies ei ole vielä siitä niin innostunut ja haluaisi odotella vielä muutaman vuoden..perustelee sitä sillä että olemme vielä niin nuoria (25v), ja minä olen tällä hetkellä työttömänä.. Tiedän, ettei välttämättä olis ehkä maailman ihanteellisin aika saada lasta, ja välillä olen ihan sinut ajatuksen kanssa että vielä muutama vuosi ollaan miehen kanssa ihan kaksistaan, mutta kun..
Ja tässä on vielä sekin, että tulin pari vuotta sitten "vahingossa" raskaaksi, mutta se raskaus päättyi keskenmenoon rv 9..joka päivä mietin, että nyt meidän tyttö tai poika olisi sen ja sen ikäinen..
Ja olemme vastikää muuttaneet uudelle paikkakunnalle, josta en oikeen tunne ketään ja olen hyvin yksinäinen kun miehenikin on aina vaan töissä..
Tiedän, että mieheni antaisi periksi tässä vauva-asiassa jos tarpeeksi kinuaisin,mutta sitten se ei tuntuisi yhteiseltä päätökseltä..ja enhän voi edes tietää tulenko koskaan enää saamaan lapsia...välillä vaan oikeesti niin masennun näiden ristiriitaisten ajatuksieni kanssa.
Anteeksi viestini sekavuus, oli vaan pakko purkaa oloa jonnekkin, kun taas kerran unetonta yötä täällä yksikseni vietän...
Ja tässä on vielä sekin, että tulin pari vuotta sitten "vahingossa" raskaaksi, mutta se raskaus päättyi keskenmenoon rv 9..joka päivä mietin, että nyt meidän tyttö tai poika olisi sen ja sen ikäinen..
Ja olemme vastikää muuttaneet uudelle paikkakunnalle, josta en oikeen tunne ketään ja olen hyvin yksinäinen kun miehenikin on aina vaan töissä..
Tiedän, että mieheni antaisi periksi tässä vauva-asiassa jos tarpeeksi kinuaisin,mutta sitten se ei tuntuisi yhteiseltä päätökseltä..ja enhän voi edes tietää tulenko koskaan enää saamaan lapsia...välillä vaan oikeesti niin masennun näiden ristiriitaisten ajatuksieni kanssa.
Anteeksi viestini sekavuus, oli vaan pakko purkaa oloa jonnekkin, kun taas kerran unetonta yötä täällä yksikseni vietän...