[QUOTE="nelHM, post: 7392067, member: 15494"]
Mä en jääny omasta tahostani yksin :'( , mut ja tytöt suorastaan hylättiin, yllärinä koko homma. Mä olin kyl henkisestikin nii rikki pitkään, enne ku jaloilleni pääsin ja siihen lisäsk sairastavaiset lapset, ni eipä tosiaan käyny mielessäkään vauvat. Mutta kaipa se on joku juttu, kun on henkisesti elämässää tasapainossa, yksin tai yhdessä, ja äitihahmoinen luonne, tämä lisääntymisen halu kasvaa ja tulee halu ja tunne saada lisää lapsia, ne ovat kuiteskin elämän rikkaus! Viis siitä, kasvattaako heidät yksin vai kaksin, tie tosin voi olla kuoppainen. Ja omassa tilanteessa minä koen olevani se "rikkaampi", koska minä en ole hylännyt lapsiani ja menettänyt vauva-aikaa jne..Minun ex. se köyhä on, mutta oma oli valinta.
Ja niinhän se on, elämässä saa haluta, tuntea, haaveilla, nauttia..Kohtalo tuo sen onnen ja surunkin, onneksi nämä on asioita, joihin ei voi vaikuttaa itse, vaan kaikki tulee, kun on sen aika.
[/QUOTE]
