vauvakuume

onko muita yksinhuoltajia joilla on vauvakuume?
itsellä on jo kaksi poikaa 3v6kk ja 2v3kk.
Vauvakuume ollut kuukauden verran. Tuntuu todella raskaalta
tää arki nyt.

 

Sulla aika pienet muksut ja yksin oot, joten en suosittele vaavia nyt.

 

sanoinko että olen hankkimassa lasta nyt heti???
kysyin onko muita samassa tilassa ollevia. ajattelin että vois
tunteita jakaa keskenään. Mutta antaa olla kun ei tule kuin negatiivisia
palautteita

 

Itsehän sinä tiedät, mikä on parhainta juuri sinulle! Tarkoitan, että joku voi hyvinkin jaksaa olla yh-äiti vaikka kuinka monen vauvan kanssa. Älä turhaan mieltäsi pahoita.

 

inhottaa vaan kuin ensimmäinen viesti minkä sain niin oli
negatiiviseen suuntaava.
Mutta päiväkerrallaan. Eikä tämä arki raskasta ole.
Minustaa lapset on ihania ja niiden takia jaksaa.

 

\

inhottaa vaan kuin ensimmäinen viesti minkä sain niin oli
negatiiviseen suuntaava.
Mutta päiväkerrallaan. Eikä tämä arki raskasta ole.
Minustaa lapset on ihania ja niiden takia jaksaa.

Anteeksi.

 

Hei

Minä olen yksinhuoltaja myös kahdelle tytölle, iät 3v10kk ja 2v3kk, MUTTA elän nyttemmin ihan onnellisesti avoliitossa uuden miehen kanssa. Olin täysin yksin 1v3kk.. Rankkaa aikaa, lapset todella pieniä, toinen vasta alle 3kk kun erottiin.. Mulla ei kyllä käyny sillon mielessäkään, että haluisin lapsia lisää, ehkä ikinä, vaikka lapsirakas olenkin.
Musta toi on hienoa, että podet vauvakuumetta! Siis varmasti silloin jaksat arkea nyt jo lastesi kanssa mainiosti, jos vielä lisää toivot. Toivottavasti saat joskus.
Itse kun tapasin uuden miehen ja kun muutettiin yhteen, sit alko mulla taas vauvakuume..huoh, en tiiä, olen nii äidillinen ihminen, että kaipa se tällasessa onnellisessa elämäntilanteessa mulle ihan luontevaa. Mutta silti on on oma jaksaminen mietinnässä aina välillä, sillä, kerran yh, aina yh. Ite en varmaa enää kolmen kaa jaksas yksin..en tiiä.

Tulipa höpötettyä ohi suunki, sori, mutta pointtina se, että ei siinä mun mielestä mitää pahaa ole, vaikka yh:na lapsia lisää haluatkin. Tää yhteiskunta on vaa aika kieroutunut ja painostava tiettyyn elämäntyyliin..Mutta me yh:t, nykyset ja entiset, ollaan rautasia!!

Toivon kaikkea hyvää sinulle :heart: :heart: :heart:

 

kiitos tästä ihanasta viestistä.
Minä jäin yksinhuoltajaksi kun nuorempi oli 2kk.
Osittain omasta tahdostakin olen yksin en syytä
miestä erosta. Yhteinen päätös.
Ei minulla aikasemmin ole kyl ollutkaan
vauvakuumetta nytkun olen yksin ollut. En tiedä mistä
tämä nyt pintaan nousi.

 

Mä en jääny omasta tahostani yksin :'( , mut ja tytöt suorastaan hylättiin, yllärinä koko homma. Mä olin kyl henkisestikin nii rikki pitkään, enne ku jaloilleni pääsin ja siihen lisäsk sairastavaiset lapset, ni eipä tosiaan käyny mielessäkään vauvat. Mutta kaipa se on joku juttu, kun on henkisesti elämässää tasapainossa, yksin tai yhdessä, ja äitihahmoinen luonne, tämä lisääntymisen halu kasvaa ja tulee halu ja tunne saada lisää lapsia, ne ovat kuiteskin elämän rikkaus! Viis siitä, kasvattaako heidät yksin vai kaksin, tie tosin voi olla kuoppainen. Ja omassa tilanteessa minä koen olevani se "rikkaampi", koska minä en ole hylännyt lapsiani ja menettänyt vauva-aikaa jne..Minun ex. se köyhä on, mutta oma oli valinta.
Ja niinhän se on, elämässä saa haluta, tuntea, haaveilla, nauttia..Kohtalo tuo sen onnen ja surunkin, onneksi nämä on asioita, joihin ei voi vaikuttaa itse, vaan kaikki tulee, kun on sen aika.

 

no voi harmi. Mutta onneks nyt onni kukoistaa. Kait sitä vaan osas jo ruveta ajattelleen yksin elämistä lasten kanssa kumminkin vähän etukäteen ennen kuin tapahtui. Itse olen jaksanut ihmeen hyvin. Nuorempi sairasti 1vuoden verran. Nyt jonkin aikaa ollut jo parempi ja parempaan suuntaan kokoajan menossa. Kun lääkitys saatiin.