P
"paniikki"
Vieras
puhukaa nyt hyvät ihmiset mulle järkeä! Mun tyttö täytti juuri 1v ja on ollut todella vaikea lapsi. Siis ei nuku kunnolla ja aina pitää olla sylissä ja äiti vaan kelpaa. Koko vuosi ollut todella rankka. Nyt kun on ollut noin kuukauden helpompaa niin olen alkanut miettimään toista lasta. Tietenkin se olisi ihanaa että olisi pieni ikäero ja palkinto tulisi muutaman vuoden päästä kun heistä olisi seuraa toisilleen, mutta oon vasta päässyt yhdestä kitisijästä ja saanut nukkua muutaman yön heräämättä. Nyt sitten tarvis muka seuraavan. Tuntuu niin huvittavalta. Enkö mä tätä oo toivonut koko vuoden että alkais helpottaan niin olis vähän aikaa itsellekin. Ei kun mä alan haaveileen toisesta!
Miehelleni en ole puhunut asiasta mitään koska mitä ainakin aikaisemmin ollaan puhuttu niin ei todellakaan vielä toista. On tää vaikeeta. Mutta olis se toinen vauva vaan ihana. Eikä se heti syntyiskään. Miten sitä unohtaakaan kaikki vaikeudet.. Inhosin raskaana olemista. Vaikka ei mulla mitään kipuja pahemmin ollut. Synnytys oli kauhee mutta meni nopeesti kunhan käynnisty ja paranin nopeesti. Kuvittelin etten kyllä uudestaan samaa tekin ihan heti.. Ja tässä sitä ollaan.
Miehelleni en ole puhunut asiasta mitään koska mitä ainakin aikaisemmin ollaan puhuttu niin ei todellakaan vielä toista. On tää vaikeeta. Mutta olis se toinen vauva vaan ihana. Eikä se heti syntyiskään. Miten sitä unohtaakaan kaikki vaikeudet.. Inhosin raskaana olemista. Vaikka ei mulla mitään kipuja pahemmin ollut. Synnytys oli kauhee mutta meni nopeesti kunhan käynnisty ja paranin nopeesti. Kuvittelin etten kyllä uudestaan samaa tekin ihan heti.. Ja tässä sitä ollaan.