S
sinkkumyy
Vieras
hei. no älä säikähdä en provoile että 30v sinkkumimminä meinaan alkaa yksin laittamaan vauvaa. vaikka saattaahan niinkin käydä jos terveys muuten pysyy hyvänä. on nyt vain on ajatukset pyöriny vauvoissa, kun kaverit on kaikki alkanu poikimaan. minusta vauvat on aina ollu ihania ja mulla on joku maaginen tatsi kun saan ne aina rauhoittumaan. en kuitenkaan uskonut että mulle enää vauvakuume tulisi. oli sen verran rankat nuo vauva-ajat kahden poikani kanssa kun olivat niin lähekkäin. nyt ovat jo koulussa molemmat ja äidin syli alkaa tuntua tyhjältä. se on se tunne mikä täyttää koko rinnan kun hellästi pitelen pientä! <3 ja jos joku pieni vielä minuakin tarvisi! kavereiden vauvoja hoitelisin mielelläni. olen kuitenkin aina miettinyt että voisin vielä iltatähden haluta jos sattuisi sopiva uusi kumppani tulemaan ennen tuota 35.n rajapyykkiä. 5-kymppinen teinin äiti en halua olla. adoptiokin on ollut elinikäinen haave, mutta keho kaipaa raskaanaoloakin. on niin kivuliasta mutta ihanaa kuunnella ystävien raskauskokemuksia. ikävä sitä! no niin, myönnetään nyt sitten, että on pientä vauvakuumetta. kaikki siitä aina kiusoittelee kun hoksaavat kuin pörrään vauvojen ympärillä.
nyt kun on enempikin haku päällä uuden rakkaan kanssa niin on herännyt ajatukset "mitä jos se haluaa lapsia? ja entä jos minä en enää tulekaan niin helposti raskaaksi kuin ennen kun on tullut tosi paha PCOS?!" sitä nyt hoidetaan e-pillereillä että tulee menkat säännöllisesti ja hormonit pysyy kohtuu normaaleina muutenki. munasarjatkin tuntuvat vähemmän kivuliailta ja pienemmiltä. vaan entäs sitte jos yrittää vauvaa? mitä pillereiden tilalle että pysyy kierto ja olis edes pieni todennäköisyys tulla raskaaksi? tuleeko keskenmeno herkästi jos on PCOS? miten ne lapsettomuushoidot siitä etenevät? yksi kaveri riepu pyöri niissä vuosikausia ennen kuin tärppäsi. tuntuisi kurjalta jos ei tärppäisikään ennen sitä 35.n haamurajaa. varmaan sitten jos siihen jo olisi rahaa palanu ja kehon pistäny siihen rääkkiin, niin tulisi toiveikkaana lykättyä sitä ikärajaa jonka olen itselleni asettanut. jäisi edes jotain käteen. toisaalta, luulen että jos minulla ei parin vuoden hoitojen aikana tärppäisi niin lähtisin itse suosiolla sitä adoptiota yrittämään. mutta ei siitä tulevasta kumppanista tiedä jos se ihan välttämättä haluaiskin bio-vauvan. olen kyllä semmonen empaattinen hyysääjä että heittäsin itteni ties mihin hullun myllyyn jos siitä rakas ihminen tulisi onnelliseksi.
semmonen purkaus... ajatuksia? neuvoja?
nyt kun on enempikin haku päällä uuden rakkaan kanssa niin on herännyt ajatukset "mitä jos se haluaa lapsia? ja entä jos minä en enää tulekaan niin helposti raskaaksi kuin ennen kun on tullut tosi paha PCOS?!" sitä nyt hoidetaan e-pillereillä että tulee menkat säännöllisesti ja hormonit pysyy kohtuu normaaleina muutenki. munasarjatkin tuntuvat vähemmän kivuliailta ja pienemmiltä. vaan entäs sitte jos yrittää vauvaa? mitä pillereiden tilalle että pysyy kierto ja olis edes pieni todennäköisyys tulla raskaaksi? tuleeko keskenmeno herkästi jos on PCOS? miten ne lapsettomuushoidot siitä etenevät? yksi kaveri riepu pyöri niissä vuosikausia ennen kuin tärppäsi. tuntuisi kurjalta jos ei tärppäisikään ennen sitä 35.n haamurajaa. varmaan sitten jos siihen jo olisi rahaa palanu ja kehon pistäny siihen rääkkiin, niin tulisi toiveikkaana lykättyä sitä ikärajaa jonka olen itselleni asettanut. jäisi edes jotain käteen. toisaalta, luulen että jos minulla ei parin vuoden hoitojen aikana tärppäisi niin lähtisin itse suosiolla sitä adoptiota yrittämään. mutta ei siitä tulevasta kumppanista tiedä jos se ihan välttämättä haluaiskin bio-vauvan. olen kyllä semmonen empaattinen hyysääjä että heittäsin itteni ties mihin hullun myllyyn jos siitä rakas ihminen tulisi onnelliseksi.
semmonen purkaus... ajatuksia? neuvoja?
