Varovaiset onnittelut kuumeilijalle,tosi upeaa, myötäelän täällä ja toivon, että haamu vahvistuisi ! Täällä ollaan myös nuoria minä 25, mies 22. Minä olen potenut vauvakuumetta teini-iästä lähtien, olen aina halunnut lapsia. Huippulukemiin kuume on noussut, kun elämä mieheni kanssa alkoi vakiintua. Kaikille, joilla mies jahkailee vauva-asian haluan kertoa ehkä toiveita antavan esimerkin. Mieheni on aina sanonut, että haluaa kyllä lapsia, mut ehkä sit joskus. Lapsista on puhuttu muutenkin koko yhdessä olo aikamme. Viime tammikuussa mieheni kuitenkin ilmoitti, kun utelin,että milloin niitä lapsia tulee, että AIKAISINTAAN viiden vuoden päästä. Itsepintaisesti jatkoin kumminkin taivuttelua, viisi vuotta on niin pitkä aika, et voisko edes parin vuoden päästä. Aivan yhtäkkiä mies sitten ilmoitti heinäkuussa, kun olimme käyneet katsomassa ystävämme vastasyntynyttä, että hänen puolestaan yritys voidaan aloittaa syksyllä. Minulla on vieläkin täysin epätodellinen olo, kun tänne kirjoittelen, että onko tämä totta.Kaikki on näköjään mahdollista, vuosi sitten en olisi ikinä kuvitellut tämän olevan mahdollista
Linna: Kaikki epäilevät ajatukset ovat varmasti ihan normaaleja. On varmasti ihan hyvä pohtia asioita etukäteen. Minusta se osoittaa, että on vastuuntuntoinen, kun pohtiii kaikkia asioita mitä lapsi tuo mukanaan. Lapsi tuo kuitenkin niin paljon vastuuta ja velvollisuutta elämään ja muutenkin muuttaa kaiken. Minä olen itse varmaan turhankin suuri etukäteen murehtija, pitäisi jaksaa uskoa että elämä kantaa.
Linna: Kaikki epäilevät ajatukset ovat varmasti ihan normaaleja. On varmasti ihan hyvä pohtia asioita etukäteen. Minusta se osoittaa, että on vastuuntuntoinen, kun pohtiii kaikkia asioita mitä lapsi tuo mukanaan. Lapsi tuo kuitenkin niin paljon vastuuta ja velvollisuutta elämään ja muutenkin muuttaa kaiken. Minä olen itse varmaan turhankin suuri etukäteen murehtija, pitäisi jaksaa uskoa että elämä kantaa.