vauva vuodelle 2013?

Moikka
Täällä hetkellä 19v odottaja, vauvan syntymää ennen jo 20 v täyttävä mutta olisi kiva jutella muidenkin nuorten äitien kanssa jotka odottavat ensimmäistään(?). Olen innosta sekaisin alku järkytyksen jälkeen ( juttu kaveria vailla siis) että mahtuisiko mukaan? :)
Muita odottajia uudeltamaalta?

LA siis olisi 15.9(ite laskettu)

- lau- ja ankka 6+1
 
  • Tykkää
Reactions: pinkku94 ja helmi94
Heippahei, onnea paljon kaikille plussanneille!! luin tossa jännityksellä tän koko ketjun läpi.^^ olen 18v reilun 2.5v parisuhteessa elelevä neitokainen. vauvakuumetta ollut niin pitkää ku muistan ja ehkäisy meillä jätetty pois viime lokakuussa. "yrittämällä" yritetty ei olla.:) mutta mielenkiinnosta kyselisin vain, että kauanko teillä plussanneilla meni kun tulitte raskaaksi? ja harrastelitteko kuinka säännöllisesti?:) mulla oma kierto ollu tosi sekasin pillereiden lopettamisen jälkee, kierrot ollu tosi pitkiä ja vaikea odotella menkkoja tiettynä aikana..:/
 
Mua alkaa turhauttaa. En tiedä yhtään koska ovis on viimeks edes tapahtunut. Kierron pituus vaihdellut siitä asti kun ne pillerit lopetin. Kuukautisten pitäis alkaa kaiken järjen mukaan 25. päivä mutta tiedä sitten..

Oon niin kyllästynyt kun oon semmonenkin hätähousu ettei ikinä, en tahdo enää yhtäkään negatiivista nähdä testissä (seuraavaksi joku tulee kiljumaan tänne että 'me ollaan yritetty lasta viis vuotta ja eipä näy, mitä sinä täälä kitajat muutaman kuukauden yrityksestä!! :D) okei, meillä ehkäisy jätetty pois loka-marraskuussa, mutta silti, minkäs teet kun ei jaksa odottaa.. :I
 
Hei ! olen 19-vuotias naikkosen alku ja ajattelin jos voisin änkeä tänne teidän seuraan kuumeilemaan, täälä tuntuu olevan oman ikäistä porukkaa joiden kanssa voisin vaihtaa ajatuksia elämän suurimmasta asiasta eli lapsen hankinnassa :)

Olemme olleet mieheni kanssa ilman ehkäisya jo vuoden ja alkaa hiipimään ajatus takaraivoon että, jos en tulekkaan saamaan lasta ikinä luomusti!! Oma äitini yritti minua 3 vuotta ennenkuin ilmoitin tulostani :eek: pelottaa sama kohtalo itseni kohdalla !!

Asumme mieheni kanssa kaksiossa ja meilla on kaksi ihanaa koiraa joista toinen aikoo synnyttää kohta pentuja :) <3
Meillä suhde hyvällä mallilla ja molemmat toivomme kovasti pientä prinssiä tai prinsessaa !

Meidän yrityksen aikana 3 ystävääni on tullut raskaaksi ja se on aina ollut kova kolahdus minulle :'( olen ehkä hieman katkera, varsinkin kun heidän ei tarvinnut odottaa kun max 4 kuukautta ja pieni on jo masussa .. noh.. on se joskus minunkin vuoro !

vauvakuumetta on jo 40'c ja kova halu päästä äidiksi :)

-kitty-
 
Hei taas kaikki! :)
Olen siis 18-vuotias ja laskettu aikani on heinäkuun alussa, nyt raskausviikkoja on 18.. Odotan tällä hetkellä yksin eli siis mies (en seurustele) ei ole kauhean mukana tässä. Mutta itse olen todella innoissani). Olisi tosiaan kiva saada juttukaveria muilta nuorilta odottajilta. Asun itse Helsingissä omassa asunnossa. Onko facebookkiin perustettu jonkilainen ryhmä? :)
 
Huhhuh. Tänään oli jänmä päivä. Viime viikon kedkiviikkona kävin ensimmäisessä.ultrassani ja tämä neuvolatäti oli aivan varma.että ei siellä.mktään ole.. Tänään oli uusi ultra ja kappas, siellä oli piiieni papu ja syke näkyi <3 :) mutta mun pitäisi olla rv 9+0 mutta taitaa olla.kyllä vasta viikolla 7 koska syke näkyi vasta nyt.
 
  • Tykkää
Reactions: mama_
Oli nyt pakko kommentoida koska oon ihan täsmälleen samanlaisessa tilanteessa! :D
Olen 18-vuotias (täytän keväällä 19..) kolme vuotta seurusteltu miehen kanssa josta vuosi asuttu yhdessä :D laskettukin osuu mulla kans kesäkuulle! Mistäpäin olet kotoisin? :) Olis kiva saada juttuseuraa kun tuntuu, että omia kavereita ei ihan niin välttämättä aina kiinnosta mun vauvahöpinät :D
 
Heippa!

Täällä ollaan 18 v. ja meidän pienen enkelimme La on 20. helmikuuta nyt menosssa rv 37+0 :) plussattiin siis jo viime vuonna, mutta vauva tulos tän vuoden puolella..mä oon niin onnellinen teidän kaikkien puolesta!! en olekkaan ainut joka halusi näin nuorena vauvvelin..
Me mentiin 25 pv naimisiin mieheni kanssa ja ollaan oltu yhdessä toukokuussa 2 vuotta josta vuosi ollaan asuttu yhdessä ja vuosi ollaan oltu kihloissa. Enkelimme on ollu toivottu vahinko, päätettiin mieheni kanssa, että jos tulee niin on tullakseen, mutta ei varsinaisesti yritetty. Viime vuonna tammikuussa jätimme ehkäisyn pois ja pos. testi saatiin toukokuussa, viikko vuosipäivästämme ja viikko ennen kuukauden lomaa ulkomailla, jolloin mieheni jäi kotiin ja ite matkustin vanhempien kanssa ulkomaille. Oli kova kokemus sekin, kun joutu itsekseen olla uuden uutisen kanssa. Vanhemmille kerroin vasta ekan ultran jälkeen puhelimitse, jännitin sitä niin kovasti, että kertominen veny sinne asti.
Vauvasta nyt sen verran, että hyvin voi, ei ainakaan oo vielä tulossa, luulen.

Tosi paljon onnea teille kaikille plussanneille ja yrittäville :) Vauvat on ihania!

Jos on kysymyksiä loppuraskauteen liittyen niin kyselkää, omat vastaukseni on kyllä omasta kokemuksesta ja ensimmäistä täällä odotellaan! :)
 
Nyt odotellaan Seinäjoella olevaa varhaisultran aikaa.. :) Tahtoisin jo et nää menis nopeesti tämä aika! Jotenki pelottaa ettei pienellä ookkaa kaikki hyvin. :( Mut menkkamaisia kipuja on, mutta kun olen lukenut ni normaalia se on koska kohtu kasvaa. Paitsi jos vuotoa näkyy ni sitten ei ole. Ja eihän minulla mitään vuotoja ole näkynyt. Turhaa tässä ressaan!
Tässä kyllä ressaa enemmän kaikki muut asiat ku tää raskaus. Unohtaa tän raskauden aivan kokonaan ku miettii mistä saataisiin isompi asunto ja raha-asiat kuntoon.. No, toivottavasti kämppä ny saataisiin ainakin. Idioottimaista ku ei saa ku ei oo tuloja.. No, minähän opiskelen vielä ja tuo miehekkeeni on työttömänä tällä hetkellä ni mitenkäs kämpän saat? :// Toivottavasti ny alkaisivat antamaan isompaa asuntoa, minä en lastani ala kasvattamaan tässä perkeleen paskassa homeisessa yksiössä ja vitun juoppolandiassa! -.- Täällä pidetää bileitä vaikka keskellä viikkoo ja todennäköisesti jotkut polttelee pilvee tossa käytävällä... :) Että kyllä, haluan todellakin kasvattaa lapseni täällä! NOT.
 
Ihana lukea täällä teidän juttuja :heart:

Meillä LA 7.8 :) Plussaa oltiin odotettu jo 1½ vuotta, siinä sitten olikin yhtäkkiä kaksi viivaa tikussa! Yllätys oli, mutta niin iloinen, että tais ihan itkukin tulla :)

Sitten alkoikin pelko, että onkohan vauvalla kaikki hyvin. Eikä asiaa auttanut yhtään se, että oltiin kuukausi Espoossa jumittamassa, eikä päästy pois. Autoa kun mentiin hakemaan. Ultra olisi ollut sinä aikana, enpähän päässyt sinnekään. En oo varmaan koskaan ollut niin kiukkunen :LOL:
Autoa ei koskaan saatu, joten viimeisenä vaihtoehtona pyysin ystävääni hakemaan meidät takaisin Mänttään.
(enkä muuten mene espooseen enää tämän raskauden aikana, vaikka miehen perhe siellä asuukin)

Viimeviikolla pääsin viimein ensimmäiseen ultraan. Siellä oli virkeä vauwa <3 Enskuussa pitäis TAYSiin mennä rakenneultraan :)

-pahoittelen turhaa romaania, mutta oli aivan pakko jakaa-

<3: Mily&vauwa viikoilla 15+2
 
Hei kaikille. Liittyisin mukaan jos huolitte. Eli olen kohta 19 vuotias nainen joka on jo hetken miehensä kanssa suunnitellut lapsentuloa asenteella tulee jos on tullakseen. Tai mies suhtautuu noin rennosti itse enemmän neuroottisrmmin. Nyt on pari viikkoa ollut kaikki mahdolliset oireet. Pahoinvointi autolla ajaessa sekä tupakanhajusta, närästys, rintojen kipu, vatsannipistelyt ja nyt huomasin että rintoihin on tullut uusia ns. Raskausarpia. Olen tehnyt kolme testiä jotka näyttävät kaikki eri vastauksia. Negaa haamua ja yksi ei toiminut. Lääkäriä koitan varailla kunhan nyt joskus pääsisi läpi kun yrittää sinne soittaa.
Ja olen siis Helsingin läheltä ja juttuseura ei olisi pahitteeksi :)

Ps. Anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet olen puhelimella :D
 
esK
Heipsan te kohtalotoverit!

Täällä jälleen yks 19-vuotias (vuoden lopussa 20v) on löytänyt tiensä iloiseen joukkoonne. :) Koko päivän olen näitä sivuja selaillut ja nyt sitten päätin rohkaistua ja kirjoittaa teille, ehkäpä pienen ns. vertaistuen toivossa. :)

Eilen tein positiivisen testin, toivottu lapsi olisi tulossa. Silti alkoi hieman pelottaa ja ahdistamaan tuleva. Eniten ehkä pelottaa läheisten reaktiot, he eivät tiedä meidän lapsihaaveistamme mitään, joten koko juttu tulee kaikille täysin yllätyksenä.

En oikein itsekään osaa vielä uskoa koko raskautta, koska vaavihan ei nyt vielä näy eikä tunnu missään (ei tarkkaa tietoa, monesko viikko menossa). Ainoat raskauden merkit ovat olleet rintojen arkuus ja kuukautisten poisjääminen. Luultavasti uskon asian todeksi vasta ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen. :)

Toivottavasti otatte minut vastaan mukavan oloiseen porukkaanne! Luulenpa, että juttukavereita voin tarvita vielä, sillä lähipiirissäni on vasta yksi ystävä, jolla on kokemusta lapsensaannista.. :) Toivotaan myös, ettei tämä viesti tullut väärään paikkaan, otsikko ainakin pisti heti silmään! ;P
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä