V
vierailija
Vieras
Ei pidä mennä naimisiin, kun ei ole mitään muuta yhteistä kuin se suhde eli ette ymmärrä toisianne vaikka olette hiljaa, jaettua hiljaisuutta ei ole, vaan kumpikin vissiin siirtyy omiin maailmoihinsa. Seurusteluaikana pitää ottaa selville, miten mies handlaa kodin pyörityksen, miten laittaa sulle ruokaa, siivoaa, tiskaa, normaalit jutut. Kannattaa mennä itseensä ja miettiä miksei tullut tuota tehtyä. Sitten kun aletaan odottaa vauvaa, pitää heti tehdä tilanteet selviksi miehelle. Esim. vauvan pukeminen, ottaa esille vauvanukke ja käydä vuorotellen vaatteiden vaihto. Ja teetättää miehellä yhtä sun toista. Kun sen vauvan omii jo ennakolta eikä suhdekaan perustu kaksiseen kommunikointiin, tulos on mikä on. En suosittele ryntäämistä uuteen suhteeseen, koska itsellä ei ole perusasiat tiedossa tai hallussa, samaa soppaa siitäkin tulee.
Puhut naimisiin menosta, mutta siis vauvojahan voi tehdä ilman avioliittoakin. Avioliittohan ei muuta suhdetta mitenkään, kuin paperille. Joten sivuseikka onko naimisissa vai ei. Me oltiin avoliitossa 5 vuotta ennen esikoisen syntymää.
Toisekseen on ihan eri asia tehdä noita asioita kahden aikuisen hengen taloudessa, kuin esim kahden aikuisen ja kahden pikkulapsen taloudessa. Mäkin tykkäsin ennen pyykätä, mutta en enää kun olen pyörittänyt sitä konetta keskimäärin kaksi kertaa päivässä neljä vuotta. Molemmat kokkasi ennen lasten syntymää, mutta on eri asia tehdä pitkän työpäivän jälkeen kumppanille pihvi-illallinen ja syödä se rauhassa, kuin tehdä sitä ruokaa 5 kertaa päivässä 20 vuotta. Mitään noista toiminnoista ei voi verrata toisiinsa kun kyseessä on lapsettoman parin talous vs. lapsiperhetalous. Eikä sitä oikeasti voi harjoitella, tai, jos te harjoittelittekin sitä 5 vuotta kuvitteellisella pyykkimäärällä ja kuvitteellisen lapsikatraan jokapäiväisellä ruokkimisella, niin vau, propsit teille. On ihan eri asia pukea vauvanukke kerran kuin pukea mukuloita niiden ekat n. 3 elinvuotta. Tajuatko että kyse ei ole läheskään aina "osaamisesta" vaan siitä että se on pitemmän päälle puuduttavan ja tuskallisen TYLSÄÄ ja raskasta, jos sattuu omaamaan aikuisen ihmisen aivotoiminnan - joka kaipaa haastavampaa ja mielenkiintoisempaa virikettä. Miehet usein pääsee hakemaan sitä virikettä töistä, naiset ei ainakaan heti vaan siellä ollaan jumissa sen vaippavuoren ja pyykkivuoren välissä.
Oikeasti alkaa naurattaa sun juttusi, mahdatko olla lapseton? Harva mies on niin idiootti, etteikö OSAISI sitä vaippaa lapselle vaihtaa ilman 5 vuoden harjoittelua vauvanuken kanssa. Kyse on siitä että alkaa kaipaamaan elämäänsä jotain muutakuin sitä vaipparumbaa, mutta joko toisen tai kummankaan rahkeet ja energiat ei muuhun riitä juuri sillä hetkellä.