vauva pudotti rattaista lelunsa abc:llä

[mami]

vauvalta siis putosi tänään abc:llä rattaista ainupupu unirätti. etsin sitä sielä kun pupulla on tunnearvoakin kun on ukiltaan sen saanut ja no muutenkin ihana pupu ja vauva siitä tykkää, se on meillä aina jokapaikassa mukana. oltiin syömässä ja pöydässä huomasin että pupu on pudonnut. lähdin sitä etsimään. kyselin kaupan kassalta, ravintolan kassalta. hesburgerin työntekijä sanoi sen siinä lattialla nähneensä muttei enää siinä ollut. pupua ei löytynyt. keksin mennä katsomaan leluhuoneesta ja sielähän se oli, joku äiti oli sen lapsilleen antanut. ei edes pahoitellut että olivat sen ottaneet. sanoi vain "joo voit ottaa sen" no tottahelvetissä voin ottaa ku akka myönsi sen lattialta löytäneensä ja pupu meidän kuopuksen kerran on.

alkoi vaan mietityttää kuinka monella olisi pokka riittänyt ottaa sen mukaan ja antamaan sen omille lapsilleen. no ilmainen lelu.. me ollaan köyhiä mutta mekään ei olla niin köyhiä että muiden vauvojen leluja vietäisiin. varsinkaan mitään unirättejä jotka yleensä on lapsille tärkeitä :O kuka kasvattaa lapset niin että lattioilta löytyneet tavarat saa itse pitää. ehkä mä sit oon vähä tiukkapipo ku mun mielestä se oli tosi röyhkeetä :/

 

[hmph]

No en todellakaan antaisi omalle lapselleni. Tiedä mitä bakteereja siinä muhii. :x Toisen imemä, kuolaama pehmolelu.

 

[jeps1]

Tässä tän näkee kuinka erilaisia meitä on...itse en antais lapsieni ottaa toisten tavaroita, mutta toiset näkee asian niin jotta se on joltain tippunut joten siitä vaan sitten ns omaan taskuun.

 

[ap]

No en todellakaan antaisi omalle lapselleni. Tiedä mitä bakteereja siinä muhii. :x Toisen imemä, kuolaama pehmolelu.

no vaikka niinkin mä enemmänkin mietin tässä sitä esimerkkiä jota lapsille näytetään antamalla heidän pitää jonku muun pudottama lelu

 

[vieraas]

En todellakaan antaisi pitää! Ja nimenomaan tuosta esimerkkisyystä. Pari päivää sitten mun lapset löysi myöskin abc:llä leikkipaikan edestä jonkun pienen muoviukon ja mä käskin senkin jättämään näkyville, jos joku sitä tulee etsimään.

 

[Omituinen]

Kävikö mielessä vaihtoehto että leikkipaikalla leikkivät äiti ja lapset kuvittelivat lelun olevan sen leikkipaikan lelu? -Eikä suoraan että napataanpa jonku pudottama lelu. Ei kaikilla vilkuta ettei pehmolelu ehkä kuulu leikkipaikan valikoimiin.

Kun ei vilkuta kerran moni muukaan asia.

Mutta se mitä ap penää, on todellakin väärin opettaa lapsi että kaiken löytämänsä saa pitää. Jos tässä sellainen meininki oli kyseessä. Just tänään iloitsin mun pikkuveikan 14 rehitydestä, kun kertoi löytäneensä "liitokiekon" mikä onkaan mitä pelataan tuolla radalla. Jossa oli ollu nimi ja puh.nro. Ja vähäsellä saldolla oli soittanu numeroon, ja mies oli mielissään hakenu kiekon. Olis kuulemma maksanukki, jos ois ollu kolikoita taskun pohjalla, vaan ei sattunu olee.

 

[vieras]

Mä eniten kyllä ihmettelen sitä hesen työntekijää, joka ei mennyt korjaamaan lelua parempaan talteen, jos sen kerran siinä lattialla näki pyörimässä...

 

[ap]

Kävikö mielessä vaihtoehto että leikkipaikalla leikkivät äiti ja lapset kuvittelivat lelun olevan sen leikkipaikan lelu? -Eikä suoraan että napataanpa jonku pudottama lelu. Ei kaikilla vilkuta ettei pehmolelu ehkä kuulu leikkipaikan valikoimiin.

Kun ei vilkuta kerran moni muukaan asia.

.

me ei oltu käyty siinä leikkipaikalla vaan lelu oli pudonnut hesburgerin puolella jossa ruoat ostimme ja söimme ne terassilla kaukana siitä leikkipaikasta. eli he olivat sen hesburgerista sinne vieneet

 

[todellakin]

Meidän lapsi unohti kahvion leikkipaikkaan oman kaulakorun, siis minun tekemän ja siinä oli kirjain helmistä tehty tytön etu että sukunimi.
Koru oli jollakin pojalla kaulassa (kyseinen poika leikki jo meitä ennen siellä leikkipaikassa)
ja mun mies meni sitten hakemaan sitä korua sieltä leikkipaikasta
(kun muistin että neitihän otti kiellosta huolimatta korun siellä kaulastaa ja ei antanut minulle talteen)
Johan koru oli jo yhdellä pojalla? kaulassa
ja mun mies sitten nätisti pyyti sitä korua, tämä muksu huuti naama punaisena vanhempansa paikalle väittäen korua omakseen,
jolloin vanhemmat ensin alkoi vinkumaan että se on heidän pojan
(joo vaaleanpunainen jossa sydämiä ja kukkia ja tosiaan se nimikin)
Mieheni sitten kysyi että oikeastiko ne on antaneet pojalle nimekseen XXXXX
ja sattuu olemaan sama sukunimikin kuin meillä ja ja me voidaan kyllä todistaa korun olevan meidän.
Vanhemmat sitten siinä vinkui että on törkeää tulla lapselta kyllä ottamaan mitään leluja ja mitä lie mutisivatkaan mutta kuitenkin, loppu hyvin ja neitimme sai takasin rakkaan kaulakorunsa.
Toki opetus omallekin että antaa korun sitten meille jos ei halua kaulassaan pitää mutta ennen kaikkea opetus vanhemmille jotka oli luvanneet sen korun omalle muksulleen.

 

[ap]

Meidän lapsi unohti kahvion leikkipaikkaan oman kaulakorun, siis minun tekemän ja siinä oli kirjain helmistä tehty tytön etu että sukunimi.
Koru oli jollakin pojalla kaulassa (kyseinen poika leikki jo meitä ennen siellä leikkipaikassa)
ja mun mies meni sitten hakemaan sitä korua sieltä leikkipaikasta
(kun muistin että neitihän otti kiellosta huolimatta korun siellä kaulastaa ja ei antanut minulle talteen)
Johan koru oli jo yhdellä pojalla? kaulassa
ja mun mies sitten nätisti pyyti sitä korua, tämä muksu huuti naama punaisena vanhempansa paikalle väittäen korua omakseen,
jolloin vanhemmat ensin alkoi vinkumaan että se on heidän pojan
(joo vaaleanpunainen jossa sydämiä ja kukkia ja tosiaan se nimikin)
Mieheni sitten kysyi että oikeastiko ne on antaneet pojalle nimekseen XXXXX
ja sattuu olemaan sama sukunimikin kuin meillä ja ja me voidaan kyllä todistaa korun olevan meidän.
Vanhemmat sitten siinä vinkui että on törkeää tulla lapselta kyllä ottamaan mitään leluja ja mitä lie mutisivatkaan mutta kuitenkin, loppu hyvin ja neitimme sai takasin rakkaan kaulakorunsa.
Toki opetus omallekin että antaa korun sitten meille jos ei halua kaulassaan pitää mutta ennen kaikkea opetus vanhemmille jotka oli luvanneet sen korun omalle muksulleen.

sen tietää millanen tosta pojasta kasvaa. todella törkeetä ja samalla surullista ettei tuo poika saa minkäänlaista kasvatusta

 

[plörö]

Meidän lapsi unohti kahvion leikkipaikkaan oman kaulakorun, siis minun tekemän ja siinä oli kirjain helmistä tehty tytön etu että sukunimi.
Koru oli jollakin pojalla kaulassa (kyseinen poika leikki jo meitä ennen siellä leikkipaikassa)
ja mun mies meni sitten hakemaan sitä korua sieltä leikkipaikasta
(kun muistin että neitihän otti kiellosta huolimatta korun siellä kaulastaa ja ei antanut minulle talteen)
Johan koru oli jo yhdellä pojalla? kaulassa
ja mun mies sitten nätisti pyyti sitä korua, tämä muksu huuti naama punaisena vanhempansa paikalle väittäen korua omakseen,
jolloin vanhemmat ensin alkoi vinkumaan että se on heidän pojan
(joo vaaleanpunainen jossa sydämiä ja kukkia ja tosiaan se nimikin)
Mieheni sitten kysyi että oikeastiko ne on antaneet pojalle nimekseen XXXXX
ja sattuu olemaan sama sukunimikin kuin meillä ja ja me voidaan kyllä todistaa korun olevan meidän.
Vanhemmat sitten siinä vinkui että on törkeää tulla lapselta kyllä ottamaan mitään leluja ja mitä lie mutisivatkaan mutta kuitenkin, loppu hyvin ja neitimme sai takasin rakkaan kaulakorunsa.
Toki opetus omallekin että antaa korun sitten meille jos ei halua kaulassaan pitää mutta ennen kaikkea opetus vanhemmille jotka oli luvanneet sen korun omalle muksulleen.

sen tietää millanen tosta pojasta kasvaa. todella törkeetä ja samalla surullista ettei tuo poika saa minkäänlaista kasvatusta

Hintti vielä potkuhousuissa

 

[..]

Meidän lapsi unohti kahvion leikkipaikkaan oman kaulakorun, siis minun tekemän ja siinä oli kirjain helmistä tehty tytön etu että sukunimi.
Koru oli jollakin pojalla kaulassa (kyseinen poika leikki jo meitä ennen siellä leikkipaikassa)
ja mun mies meni sitten hakemaan sitä korua sieltä leikkipaikasta
(kun muistin että neitihän otti kiellosta huolimatta korun siellä kaulastaa ja ei antanut minulle talteen)
Johan koru oli jo yhdellä pojalla? kaulassa
ja mun mies sitten nätisti pyyti sitä korua, tämä muksu huuti naama punaisena vanhempansa paikalle väittäen korua omakseen,
jolloin vanhemmat ensin alkoi vinkumaan että se on heidän pojan
(joo vaaleanpunainen jossa sydämiä ja kukkia ja tosiaan se nimikin)
Mieheni sitten kysyi että oikeastiko ne on antaneet pojalle nimekseen XXXXX
ja sattuu olemaan sama sukunimikin kuin meillä ja ja me voidaan kyllä todistaa korun olevan meidän.
Vanhemmat sitten siinä vinkui että on törkeää tulla lapselta kyllä ottamaan mitään leluja ja mitä lie mutisivatkaan mutta kuitenkin, loppu hyvin ja neitimme sai takasin rakkaan kaulakorunsa.
Toki opetus omallekin että antaa korun sitten meille jos ei halua kaulassaan pitää mutta ennen kaikkea opetus vanhemmille jotka oli luvanneet sen korun omalle muksulleen.

sen tietää millanen tosta pojasta kasvaa. todella törkeetä ja samalla surullista ettei tuo poika saa minkäänlaista kasvatusta

Hintti vielä potkuhousuissa

tyhmäkö oon kun en ymmärrä tätä kommenttia. kasvatus tai sen puute kai ei kenestäkään homoa tee. eikä siinä homoudessa ole mitään pahaa, enkä mä kyllä tykkää tosta hintti sanastakaan..