Vauva hymyilee vain isälle :'(

["hermiina"]

Vauva 1,5 kk ja alkutaival oli meillä pelkkää itkua. Oli mahavaivaa ja refluksia, ja hoidin lasta kotona lähes yksin, mies on pitkää päivää töissä. Olen ollut niin väsy että olen muuttunut mekaaniseksi kaikessa mitä teen vauvan kanssa. En jaksa jutella niin paljon kuin alussa, yritän välillä pelleillä mutta vauva ei innostu.

Sit kun iskä tulee kotiin, vauva on heti erilainen. Hymyilee, ääntelee ja katselee iskän kasvoja pitkään. Vaipanvaihtokin on yhtä hymyä.

Jääkö vauvalle jotkut traumat kun äiti vaan hiljaa vaihtaa vaippaa eikä juttele? Ja miksi vauva ei lämpene mun hymyille tai pelleilylle, vaan iskä on se ainoa jolle voi olla iloinen?

 

["Wieras"]

Niin se vaan menee. Äidin naamaa kun katselee päivä pitkät niin iskä sitten ilostuttaa. Älä ota iteesi, ei noin pienet vauvat mitään mistään tajua.

 

[noh.]

turhana odotat että se sulle hymyilee jos itsekin oot sitä kohtaan kylmä, kolkko ja etäinen.

 

[Puuhippa]

turhana odotat että se sulle hymyilee jos itsekin oot sitä kohtaan kylmä, kolkko ja etäinen.

Peesi tähän. Sille pitää leperellä ja laulella hoitotoimenpiteiden aikana. Vauva on peilikuva, jos et ole iloinen ja hymyilevä niin ei ole vauvakaan. Kannataa ihan oikeasti kiinnittää tuohon huomiota, nyt on tärkeät hetket meneillään ja ne muovaa ihmistä.

 

[Sept]

Satunnaista pelleilyä tärkeämpi olisi, että ottaa katsekontaktin vauvaan ja juttelee hänelle aina kun on lapsen kanssa kasvokkain tai lähellä, niin se vaan menee. Onneksi lapsi ei ole kokonaan vetäytynyt vaan ottaa kontaktia isäänsä. Ei tuo tuosta muuksi muutu ennen kuin sinä jaksat olla enemmän kontaktissa ja sittenkin se vie oman aikansa.

 

[hggjk]

Stressi pois. Meillä oli samalla tavalla, vaikka meillä ei ollu mitään huonoa alkua tai muutakaan. En tiiä mistä johtui. Alkoi sit myöhemmin hymyillä myös mulle. Oot varmasti hyvä äiti, eikä lapselle jää traumoja noin pienestä.

 

[Vierras]

Noinhan se menee.. Lisäksi isovanhemmille ja muille harvemmille tuttavuuksille hymyillään. Äiti on niin tuttu ettei sen kanssa aina jaksa innostua. Eijän se tarkoita etteikö äiti olisi tärkeä, monesti se on kuitenkin sitten äiti vaan joka kelpaa lohduttajaksi kun itku tulee. Nuo roolit kyllä tasoittuu ajan mittaan. Ei se vauva kanssa pelleily tai tyhjänpäiväinen jutustelu ole pakollista jos se ei tule sinulla luonnostaan. Yhtä hyvin voit laulaa, lorutella, lukea kirjaa jne

 

["bbbbb"]

Niiiinhän itsekin ilahdut kun näet pitkästä aikaa jonkun rakkaan tutun, jollekin lähemmälle juttelet ihan tavallisia asioita..

 

[fjkbbh]

Äiti on kyllä sellainen paskasäkki, kestää raskauden ja synnytyksen, hoitaa lapsen kestää koliikit jne. Mies vaan siittää ja poistuu töihin. Äidillä oltava hymy persiissä 24/7 tai lapsesta kasvaa seuraava Breivik.

 

[cccc]

Kuten joku sanoi, niin lapsi on kuin peili ja aistii erittäin hyvin hoitavan ihmisen tunnetiloja. Jos olet esimerkiksi ahdistunut, on vauvakin sitä, vaikka kuinka yrittäisit esittää normaalia. Tärkeintä kuitenkin on, että tiedostat asian - silloin sitä voi muuttaa.

Tsemppiä vauvasi kanssa. Vaikka et jaksaisi hymyillä yms., niin pidäthän häntä paljon sylissäsi.

 

[Smyle]

Kyllä minun vauvani hymyili minulle yhtä lailla kuin isälleen, enkä kokenut olevani paskasäkki. Kyllä on rankka elämä joillain täällä :O Se on ihan normaalia, että kun vauva ei ole nähnyt jotain ihmistä vähään aikaan, hän on kaikista innostunein. Aamulla tai päiväunilta heräämisen jälkeen lapsi ilahtui aivan erityisesti minun näkemisestäni tai jos olin juuri tullut kotiin jostain.

 

[Khisu]

Meillä oli alussa ihan sama juttu. Meilläkin oli toisen vauvan kanssa todella vaikeat alkukuukaudet, ja olimme molemmat tosi väsyneitä. Kun vauva oppi hymyilemään, niin aluksi hymyili vain isälleen, veljelle tai muille sukulaisille, mutta ei minulle.: / Ja kuten sinäkin, mäkin vaan vaihdoin vaipan hiljaa enkä puhunut, koska olin vaan niin väsynyt. Mutta joitain viikkoja sen hymyilemisen oppimisen jälkeen, kyllä hymyili sitten mullekin. En tiedä johtuiko se sitten siitä, että vauvakin alkoi nukkumaan paremmin niin jaksoin jutella vaaville enemmän. Kuitenkin, mä uskon että teidänkin vaavi vielä sullekin alkaa hymyilemään.