Heips, minäkin liityn seuraan!
Esikoiseni on eskarilainen ja hänen isästään erosin jo vuosia sitten. Nyt uuden mieheni kanssa (jolla 5v. poika) haluaisimme yhteisen lapsen, mutta vielä ei ole kuulunut. Kierukan poistatin reilu vuosi sitten emmekä ole käyttäneet mitään ehkäisyä (paitsi varmoja päiviä) sittemmin. Varsinaisesta lapsen yrittämisestä päätettiin keväällä. Kesä meni kuitenkin niin hurlumhei ja anopin hoiteissa (hui!) ettei yrittämisestä , ainakaan oikeaan aikaan, tullut oikein mitään. Nyt siis kunnollisia, ovulaatiotikkujenkin avulla ajoitettuja yrityksiä takana neljä. Täytyy myöntää että olin vielä toukokuussa jotenkin naiivin optimistinen ja varma siitä että olen raskaana jo syksyllä. Esikoiseni (ja toistaiseksi ainokaiseni) sai alkunsa suunnittelemattomasti, joskin iloisesti yllättäen ja mieheni poikakin kuulemma ensi yrittämällä. Oltiin siis jokseenkin henkseleitä paukutellen lähtemässä tähän vauvantekoon.
Olikin yllätys että raskaaksi ei vaan tulla, että se voi oikeasti kestää kuukausitolkulla ja että se joka kuukautinen menkkojen alkaminen on kyynelten paikka. Mutta, toisaalta, eihän tässä vielä montaakaan kuukautta ole takana, edelleen toiveikas sietää tietenkin olla.
Ps. Olen siis 33v, kuten miehenikin.
*Muoks. Täydellisesti ajoitetuista sänkytreffeistä huolimatta tänään alkoi menkat vaikka olin jo tuntevinani parin päivän ajan jotain haamuaamupahoinvointia. Pettymyksen inspiroimana ajauduin vertaistukea täältä hakemaan. Kirjoittelin palstalla aikanaan myös esikoista odottaessani ja vauvavuosina.