vauva ei nuku

[kääk]

5 vkoa vanha vauva ei nuku. Tai no yöunia klo 23-02 ja 3-530 ja 630-8(9). Tämän lisäksi ei juuri nukkumattia näy. Syöttöjen välillä on mikrotorkkuja, vartti ja silleen. Vaunussa nukkuu jos ne liikkuu. Tänäänkin sain hätäseen syötyä aamupalan 830, seuraavat unet (0,5h) ja mun lounas klo 14, sitten vaunuiltiin puol tuntia joka meni nukkuessa ja heräsi heti kun vaunut pysähtyi, ja nyt just nukahti vasta. Pitääkin mennä syömään se toinen ateria. Alkaa pinna kiristyä kun ei saa syötyä ja vessakin kutsuisi.

Olen yrittänyt jättää itsekseen vaunuun ja sitteriin, mutta ei viihdy vaan alkaa hurja itku. Sylissä kellii kyllä, joten käteni ovat sidotut. Eipä saa tehtyä mittää. Eikä siis nukuttuakaan. Joku tuttu kehotti ottamaan itekin päikkärit kun lapsi nukkuu. joopajoo.

 

[Pella]

Kantoliinasta vois olla sulle apua. Jäis kädet vapaaksi. Koita, jos saisit joltain lainaksi, että voisit kokeilla. Kaikki ei tykkää käyttää.

 

[...]

Kuullostaa tutulta. mulla meni pari kuukautta tottua siihen,ettei vauva tosiaan nuku. 10kk iässä alkoi ottaa ruhtinaalliset 1h päikkärit, mutta siihen asti mentiin 20-30min päikkäreillä. Täällä olen nähnyt monen muunkin kirjoittelevan samasta asiasta. Jossain vaiheessa opin siihen ,että ei se vauva säry vaikka joutuukin vessareissun ja ruokailun ajan olemaan yksin. Vaikka huutaen. Ihan pienestä pitäen olen aina sanonut lapselle, että äiti menee vessaan tai syö, enkä ole ikinä ottanut mukaan. Nytkin taaperona, vaikka muuten roikkuu lahkeessa, antaa käydä vessassa rauhassa kun tietää, että se on äidin "omaa aikaa" Kantoliinasta voi olla apua, mutta itse en halunnut alkaa siihen hommaan.

 

[3 x äiti]

Hei! Et ole yksin. Myös meidän 5 viikkonen ei oikein nuku. Miulla lahkeissa pyörivät vielä isommat lapset 1,5 ja 3 vuotta. Suosittelen kanssa kantoliinaa. Mulla ainakin oiva apu näitten isompien kanssa touhutessa. Kun muistelen omaa esikoistani, niin hän vain viihtyi sylissä. Kun lähettiin vaunuilemaan, niin toinen työnsi tyhjiä vaunuja ja toinen kantoi tyttöä ennenkuin hokasin tosiaan nuo liinat. Kotona hän nukkui sitten sylissä. Mikäs siinä, turvallinen paikkahan se on ja tutut äidin sydämen lyönnit kuuluu. Hermothan siinä meni välillä, mutta kun taas jälkeenpäin ajattelee niin miks siitä ei voinut silloin nauttia? Nyt olisi ihanaa köpsötellä vauvan kanssa vaan kahdestaan, mutta kun ei kerkeä. Pakko saada homma pyörimään. Eli tiedän tilanteesi tarkalleen, mutta koita jaksaa ja kokeile sitä liinaa. Voisi helpottaa, jos pidät siitä. Ja koita muistaa, että ei se pikkuinen sitä herjuuttaan tee. Tämä aika menee todella nopeasti. Anna pienelle syliä ja lämpöä niin paljon kun hän sitä tarvitsee. Ja sinulle jaksamista ja voimia!

 

[vaunuilusta]

Oletko kokeillut, nukkuuko vauva niin, että heijaat vain vaunuja sen verran, että nukahtaa ja jätät sitten vaunut paikalleen? Tuo puolisen tuntia on juuri se unijakson pituus tuon ikäisillä eli jos vaunut pysähtyvät vasta sen puolen tunnin jälkeen ja uni on juuri silloin kevyempää niin vauva herää siihen pysäytykseen. Kannattaa kokeilla nukahtamisen jälkeen heti tai vaikka 2-5 minuutin päästä, josko vauva ei huomaisikaan pysäytystä.
Itse sain nukuttua sängyssä vauvan kanssa niin, että hän oli sammakkoasennossa minun sylissäni, pää rintaani vasten ja itselläni oli iso tyyny selän ja pään alla eli olin sellaisessa puoli-istuvassa asennossa.

 

[Psykologitar]

Meillä oli aivan sama tuossa iässä. Nyt 3kk vanhana on jo oppinut nukkumaan enemmän ajallisesti + itsekseen. Että jokunen aika sitten helpotti. Ja itseasiassa nyt menee paremmin kuin muilla tutuilla ) Tätä ennen jouduttiin yölläkin nukkumaan itse ihmeellisessä puoli-istuvassa asennossa vauva rinnan päällä vuorotellen... Selkä ja niskat aamulla kipeänä. Mutta me tosiaan ajateltiin niin että "olemme niin hyviä ja tarpeellisia vanhempia, että vauva ei sen vuoksi halua meitä "jättää". Kysyin tästä neuvolastakin ja siellä sanottiin että aina sinne 6kk vanhaksi asti ei mitään unikouluja ja erottamisia (jätetään hetkeksi huutamaan sänkyyn itsekseen) saisi/kannata tehdä, mutta että jokaisen harkinnassa on miten itse haluaa toimia.

Kaupoillakaan ei oikein voinut aikaa tosiaan viettää, kun toinen heräsi heti kun pysähdyin jotain tuotetta katsomaan... ) Itse uskon tuon johtuvan siitä että vauvamme vaan tunsi itsensä meistä niin riippuvaisiksi, että nukkui vähän koko ajan koiran unta, ja heräsi heti kun tilanne muuttui jollain lailla (liike tai ääni tai äidin/isän tuoksu loppuu).

Niin ja meillä auttoi muuten vähän sekin, että vein päiväunille vauvan aina isin ja äidin sänkyyn! Uskomatonta mutta totta. Oisko meidän "hajut" lakanoissa sit vaikuttanu tuohon jotenkin. Sillä silloin ei nukuttu vaunuissa eikä omassa sängyssä päivisin, ainoastaan meidän sänky kelpasi ja hyvin kelpasikin! Että kannattaa kokeilla tuota teidän sängyssä nukuttamistakin, vaikka niin että menet itse viereen "nukuttamaan" tai sit laitat sänkyynne kun on nukahtanut (n. 5-20min nukahtamisesta) (voit vaikka jäädä hetkeks viereen jos tuntuu et alkaa heräillä.

Niin ja ihan huippu vinkki on, et pidät vauvan käsistä/kämmenistä kiinni ja vaikka pitelet niitä hänen rinnan päällä, ja jos teillä tutti käytössä niin se suuhun. Tuo rauhoitti meillä ainakin tilanteen niin että uni oli syvempää ja pitempää. Ja uskon että näiden kaikkien "pikku-juttujen" avulla meidän neiti nukkuu nyt missä vaan ja miten vaan! Eli kärsivällisyyttä! Nauti ja ole ylpeä tuosta ajasta kuin olette miehesi kanssa noin tarpeellisia!!! Sillä se menee ohi todella todella nopeasti...

ja vielä: kun heijaat vaunuja vaikka vain edes takaisin, niin hiljennä heijaamista pikku-hiljaa. Ja sit lopetat hetkeksi. Odotat hetken ja jos alkaa vääntelehtiä niin heijaat jälleen hieman. Sillä jos heijaat ja lopetat, etkä jatka heti kun vauva antaa pieniä merkkejä heräämisestään, olet myöhässä. Vauva valpastuu vaunujen liikkeen loppuessa sillä luulee että hänet on jätetty yksin. Ja kun heijaat heti kun hän alkaa luulla että nyt hän jäi yksin, hän oppiikin ettei ole yksin ja "apu" on aina lähellä )

Ps. Multakin jäi monet monet ateriat syömättä... Osiks myös siks etten huomannut/tuntenut että on nälkä, kun piti koko ajan pitää seuraa.

Näin siis kaikki helpotti meillä!

 

[kääk]

kiitos vinkeistä ja myötätunnosta. luulin jo että tämä valvominen on jotenkin kummallista. koska vauvathan vain syövät ja nukkuvat...

 

[Elina1]

Juu, ei tosiaankaan vauvat vaan syö ja nuku, tai ehkä joidenkin vauvat mutta ei meillä ainakaan. Tutulta kuulostaa. Hyviä vinkkejä olet jo saanut ja aika auttaa, koittakaa kestää vielä muutama kuukausi, yrittäkää piristää itseänne tekemällä jotain kivaa joka päivä, vaikka tapaamalla kavereita tms. niin valvomistakin jaksaa paremmin Tsemppiä!

 

[Elina1]

Ai niin, sellaiset vinkit vielä voisin kertoa, että vauvan voi ottaa mukaan vessaan sitterissä tai turvakaukalossa. Kannattaa myös opetella syömään vauva sylissä, ei se niin vaikeaa ole kun sen oppii!

 

[tutti avuksi]

meillä loppui ainainen huuto,kun annoin tutin. ikinä ennen ei sitä ollut huolinut,kuin vasta nyt vajaa kakskuisena!

 

[Nipsis]

Meillä kuopus ei huolinut tuttia myöskään ennenkuin vasta 3 kk:n ikäisenä. Hermo meinasi mennä, kun hän olisi halunnut imeä rintaa koko ajan, joten neuvolareissut, kaupassa käynnit jne oli tuskaa. Kun hän vihdoin huoli tutin, niin itkuisuus väheni.

Meillä tämä nuorempi nukahteli rinnalle ja nukkui pikkupätkiä. Otin alusta asti systeemiksi pitää häntä hereillä, joten esim. ennen yöunia seurustelin hänen kanssaan, pidin sylissä, katselimme peilikuvaa jne, jolloin hän oli pidempiä aikoja hereillä. Kun hän sitten osoitti oikeita kunnon väsymisen merkkejä, niin imetin (en antanut nukahtaa rinnalle), vaippa päälle ja sänkyyn. Aika nopeasti ne pätkäunet jäi pois ja hän siirtyi pidempiin unijaksoihin. Tuntui nimittäin siltä, että vauva rinnalle nukahtaessaan ei alussa saanut mahaa täyteen, joten hän oli jatkuvasti joko nälkäinen tai uninen. Kun vähän auttoi siinä, että uni- ja valvetilat olivat selkeämmät, niin itsellekin se oli helpompaa.