vauva ei nuku sängyssään, vaan kääntyy vatsalleen!!hermo men

Niin, siis meidän vauva 7kk, ei nuku omassa pinnasängyssään enään, vaan kääntyy kokoajan vatsalleen, ja parkuu täysillä.Olemme miehen kanssa laittaneet tyynyjä sivuille, ettei hän kääntyisi, mutta tyttö on niin voimakas, temperamenttinen ja sinnikäs, ja kääntyy vaikka siinä olis tiili seinä välissä...nyt noin viikon tehnyt tätä,ja oppi kuitenkin jo 3kk ikäisenä vatsalleen kääntymisen.Mistä kummasta tämä voi johtua?

Onko muilla kokemuksia, olis kiva tietää..?!

Kun otan tytön viereen esim kun hän on päikkäreille menossa, niin nukahtaa heti, eikä yritä kääntyillä yhtään...Hän saa kyllä huomiota, rakkautta, syliä ja ruokaa, ettei läheisyyden puute pitäisi vaivata, mutta jospa kuitenkin?Voimat on aika vähissä, ja univelka painaa meikäläistä.sairastan vakavaa masennusta,syön lääkkeitä...mutta paranemista ei edistä se etten saa nukutuksi.Eilen itkin taas tunnin,pahaaoloani ja pelkään etten parane...

Kiitos etukäteen jos joku jaksaa lukea/vastata!

Haleja! :hug:

 

Terve,

Minusta vatsalleen kääntyminen ton ikäsenä on aivan normaalia treenaamista. Lapsesi varmaan vaan harjottelee uusia taitoja ja lapset tekee niitä usein unissaan. Sen puoleen en siis olis huolissani. MOnet lapset valvottaa juuri ton ikäsenä ja niin raskasta, kuin se onkin se voi kestää tosi kauan. Meillä lapset nukkuivat huonosti yli 2v. asti ja siinä tuli kyllä aika paljon univelkaa. Minä otin kyllä usein viereenkin, jos sillä edes uni tuli, mutta ei välttämättä auta sekään, jos taitojaan treenaa.

Kerroit vakavasta masennuksestasi, se on mielestäni eri asia eikä liity lapsesi heräilyyn. Vaikkakin kerroit, että lapsi saa huomiota ei se välttämättä masentuneena ole sitä läsnäoloa mitä lapset vaatii. Muistan, kun olin itse masentunut toisen lapsen jälkeen niin molemmat itki, että "äiti missä olet?" vaikka istuivat sylissä. Hoidin kaikki ulkoiset asiat tosi hyvin, mutta henkisesti ei ollut voimavaroja vastata lasten tarpeisiin.

Toivottavasti olet jo hakenut apua pahaan oloosi ja saat levättyä edes joskus. Monet lasten huudot ja pahat olot liittyy vain eri ikäkausiin eikä vanhempien oloihin. Sen olen ainakin itse huomannut. MInusta moni ei tajua miten paljon lasten kanssa joutuu valvomaan eikä asialle aina mahda mitään. Lasten kans oleminen on minusta tosi antosaa, mutta raskastakin.

Voimia sulle ja parempia öitä!

 

Samaa mieltä edellisen kanssa. Yleensä äiti laittaa itselleen liian kovat vaatimukset ja uupuu. Meillä nuorin oli juuri tuollainen kääntyilijä, ei siis osannut kääntyä takaisin vatsaltaan vaan "pyysi apua". Ja kohta käännyttiin uudestaan. Joten luovuin periaatteesta, etten totuta nukkumaan vieressä. Joten edelleen nuorin nukkuu vanhempien sängyssä, vaikka on 1½ v! Ja SIIS koko perhe nukkuu hyvin. Välillä on levottomiakin öitä, joita lapsilla aina on, mutta en vielä ole aloittanut sitä runbaa, että nukutan lapsen ja siirrän omaan sänkyyn ja yöllä taas vaihdetaan...Pääasia, että kaikki nukkuvat hyvin. Lapset on niin vähän aikaa pieniä, että vuosi on yks hujaus vaan. Oletan siis ainakin itse., että kuopus nukkuu vuoden päästä omassa sängyssä...


Joten voimia sulle, päivät ovat erilaisia. Joustavuutta tarvitaan varsinkin ihan pienten lasten kanssa.

 

No joo... tiedänhän minä sen että lapsi treenaa liikkeitään yms..
ja vaikka masennusta sairastan, se ei liity siihen mitenkään ettenkö jaksaisi lapseni kanssa.. totuus on se että jaksan erittäin hyvinkin lapseni kanssa, vaikka masentunut olenkin, ja olen hänelle läsnä, enkä muissa maailmoissa..olikin kyse univelasta jonka jokainen vanhempi kokee..en minä mikään tyhmä ole kuitenkaan...

unikoulua aletaan nyt pitämään..neuvolaan soitin ja kysyin.
mieheni herää aamulla klo.5.00 joten se vauvan uni ja meidänkin olisi tärkeää. \|O

 

entäs jos annat nukkua masullaan ja taputtelet takapuoleen (jos sänky sen verran lähellä että yltää) jos alkaa enemmän "pyöriä". meillä ainakin jossakin vaiheessa lapset nukkui paljon paremmin vatsallaan peppu pystyssä