Vauva ei hymyile minulle

Meillä on täällä aika erikoinen ongelma. 3kk ikäinen tyttövauvamme ei enää hymyile ja juttele minulle. Isälleen hän kyllä hymyilee ja kujertelee, mutta kun äiti tulee näköpiiriin, niin hän vain katsoo hämillään. Tätä on jatkunut parisen viikkoa.

Vaikka kuinka yritän hänelle jutella, hymyillä, laulaa, ilmeillä ja kutitella, niin ei. Mutta isän näkeminenkin saa hänen suunsa leveään hymyyn ja miltei nauruun.

Mitähän olen tehnyt väärin? Onko kenelläkään tälläisiä kokemuksia?

Voikohan vauva ns. kyllästyä vanhempaansa? Mieheni käy siis töissä ja minä olen päivisin kotona vauvan kanssa.

Ideoita miten saan vahvistettua suhdetta vauvaan?

 

Minulla ei ole vastausta, mutta olen saanut tältä palstalta hyvän neuvon, jota muistelen jatkuvasti. Vauvojen kaudet, niin hyvät kuin huonotkin menevät nopeasti oh ja vaihtuvat uuteen. Liekkö tämäkin sellainen.

 

Vauva on ymmärtänyt olevansa erillinen olento sinusta ja nyt kattelee ja tutkii ihmeissään.. "minä oon niinku tässä ja tuo tuossa taitaa olla sitten äiti..?" "me ei taidetakaan olla samoja tyyppejä vaan kaks eri ihmistä.." vähemmästäkin menee vakavaksi ja hämilleen kaiken uuden keskellä
ei mut, jos asia rupeaa vaivaamaan liikaa, niin voithan kysellä seuraavassa neuvolassa, että mistä voisi olla kyse..

 

Ihan normaalia. Mies on työpäivän jälkeen vauvalle taas uutta ja ihmeellistä, sinä kuulut kalustoon. Kyllä se siitä.

 

Kolmikuinen ei vielä ymmärrä olevansa erillinen olento, vaan kokee olevansa yhtä äitinsä kanssa. No joo, mut kokeile vauvatusta - väkisinkin alkaa hymyilemään.

 

Mitä on vauvatus?

 

Mikä on vauvatus?