Meillä on täällä aika erikoinen ongelma. 3kk ikäinen tyttövauvamme ei enää hymyile ja juttele minulle. Isälleen hän kyllä hymyilee ja kujertelee, mutta kun äiti tulee näköpiiriin, niin hän vain katsoo hämillään. Tätä on jatkunut parisen viikkoa.
Vaikka kuinka yritän hänelle jutella, hymyillä, laulaa, ilmeillä ja kutitella, niin ei. Mutta isän näkeminenkin saa hänen suunsa leveään hymyyn ja miltei nauruun.
Mitähän olen tehnyt väärin? Onko kenelläkään tälläisiä kokemuksia?
Voikohan vauva ns. kyllästyä vanhempaansa? Mieheni käy siis töissä ja minä olen päivisin kotona vauvan kanssa.
Ideoita miten saan vahvistettua suhdetta vauvaan?
Vaikka kuinka yritän hänelle jutella, hymyillä, laulaa, ilmeillä ja kutitella, niin ei. Mutta isän näkeminenkin saa hänen suunsa leveään hymyyn ja miltei nauruun.
Mitähän olen tehnyt väärin? Onko kenelläkään tälläisiä kokemuksia?
Voikohan vauva ns. kyllästyä vanhempaansa? Mieheni käy siis töissä ja minä olen päivisin kotona vauvan kanssa.
Ideoita miten saan vahvistettua suhdetta vauvaan?
voihan se pitää paikkaansa, äitihän se on koko ajan paikalla että on virkistävää saada muistakin naamoista vaihtelua päivään