Vauva 9kk ei halua olla erossa hetkeäkään..

[voi jestas!]

Ei sitten millään viihtyisi lattialla, isän sylissä tai missään ees sen aikaa että kävisin vessassa.. sanokaa että on joku vaihe? Rakastan lastani mutta nyt on ollut pitemmän aikaa jo tälläistä että vain minä kelpaan ja huuto tulee jossai saa olla sylissä. Harmittaahan se jo isääkin kun vauva huutaa hänen sylissään ja rauhoittuu heti kun ojennan käteni ja otan syliin.

Kuinka paljon voi antaa huutaa ilman että tulee jotain traumoja? Kai lapsen täytyy tottua myös isäänsä ja olemaan tämän kanssa? Neuvoja, kiitos?

 

[V u]

Vierastaminen voi nyt olla voimakasta. Se saattaa pahimmillaan kohdistua myös omaan vanhempaan, jos hän on paljon poissa kotoa, esimerkiksi työmatkoilla

Suunnilleen 6–9 kk:n iässä lapsi alkaa pelätä vieraita ihmisiä ja eroa omista läheisistä, puhutaan vierastamisvaiheesta. Lapsi ymmärtää, että äiti tai isä on hänestä erillinen yksilö, joka oikeasti voi kadota. Aiempi mummin kulta voi nyt itkeä katkerasti mummin sylissä ja haluta vanhemman syliin. Lapsi voi kaiken kaikkiaan muuttua itkuisemmaksi ja ärtyisämmäksi. Vauvat ovat kuitenkin yksilöitä: vierastamisen voimakkuudessa ja ajoittumisessa on vaihtelua.

 

[4eliveto]

Eroahdistus. Vaihe, joka menee kohta ohi

Meillä kesti esikoisella n. kuukauden, kuopuksella vain pari viikkoa. Tsemppiä!

 

["emma"]

Enpä nyt usko, että lapsesi ei tottuisi isäänsä vaikka nyt halajaakin vain sinun syliisi, tuntuu että noilla vauvoilla on koko ajan joku vaihe menossa eikä ne vaiheet lopu tuohon vauvavuoteen tietenkään. Ja mielestäni on vähän lapsellista miehen nyt harmistua tuosta, kuitenkin aikuisia ja vanhempia ollaan ja pitäisi tietää, että kuukauden päästä asiat voivat olla taas ihan eri tavalla.

Miellä vauva 11 kk ja jos olen hänen kanssa kotona ja mene vessaan ja laitan oven kiinni, niin huutaa ja itkee oven takana niin että kyyneleet vaan roiskuu... en ole raaskinyt huudattaa, pidän sylissä ja mukana niin paljon kun pystyn. Tulee vielä se aika kun en saa lastani syliin kun kiitää jo jossain muualla.

 

[fdsfsd]

Meillä sama juttu, poika on nyt 8kk ja jo pidempään vierastanut todella paljon. Tosin sillä erotuksella että isää ei vierasta. Mutta sekuntiakaan ei voi olla yksin ja mieluiten sylissä. Lattialla vain jos siellä on mukana lattiatasolla, muuten tulee lahkeeseen kiinni jos on vaikka metrin päässä tiskaamassa. Vaikka olisi ne parhaimmat lelut vieressä.

Olen ajatellut että tämä on vaihe, ja olen tottunut siihen etten saa käydä yksin vessassa.

En osaa antaa neuvoja, muuta kun että olen huomannut miten lapsi seuraa omia ilmeitäni todella tarkkaan. Eli kun annat lapsen isälle niin hymyile isosti ja höpöttele kivalla äänellä ja jää vierelle. En tiedä onko huudattaminen hyvästä, itse kokeilisin enemminkin totuttelua.

 

["henni"]

Nii.. sellasia kai ne pienet on. Meillon mammaporukka, saman ikäsiä lapsia, ja aina koitetaa mennä salaa vessaan, koska jokaisen lapsi kiiruhtaa ryskää kiljuen sitä vessan ovea.
Mutta meillä on myös niinkin päin, että jos iskän kanssa on leikitty, ja iskä lähtee vaikka vauhtaa vaatteitaan, nii samanlaills tulee itku.

 

[jeplis]

Eroahdistus, menossa täälläkin. Ja todella voimakasta. Höpöttelen lapselle, kerron mitä teen ja viereisessä huoneessa juttelen iloisesti niin että kuulee ääneni. Kun itku tulee, en ihan heti säntää lapsen luokse, vaan odotan hetken, menen hänen luokseen ja höpötän taas ihan normaalisti sillä mitään ihmeellistähän ei ole tapahtunut. Kun lapsi on väsynyt, pidän paljon sylissä. Pikku hiljaa totutellaan, että äitiä ei välttämättä joka sekunti näy, mutta mihinkään en ihan yllättäen ole katoamassa

 

[voi jestas!]

Eli sitä vauvan eroahdistusta ei oikein voi millään helpottaa, se menee sitten itsestään ohi? Ja kyllä mustakin tuntuis pahalta jos vauva jatkuvasti itkis mun sylissä, että ymmärrän vauvan isääkin kyllä!