Vauva 11kk ei nukahda sitten millään

Eli siis, meidän 11kk poikamme on ollut tähän asti aivan unelma nukuttaa. Nyt siitä on tullut mahdottomuus. Minä olen ollut tähän asti kotona poikamme kanssa ja kun palasin työelämään, tämä rumba alkoi. Nukkuu kahdet päikkärit vielä, koska yhdet on selvästi liian vähän. Sitäkin ollaan kokeiltu.

Aina kun laitan poikaa nukkumaan niin ei rauhoitu sänkyyn millään. On unimaitoa, tuttia, unikaveria, mutta kun pitäis päästä sieltä sängystä vielä äidin syliin. Jos lähden huoneesta pois alkaa huutaa täyttä kurkkua. Jos istun sängyn vieressä, nousee jatkuvasti seisomaan ja aloittaa pelleilyn, sitten saa laittaa makuulleen monta kymmentä kertaa eikä välttämättä tuota edes tulosta. Aina nousee pystyyn.
Iltaisin ei voi mitään satuja lukea, kun siitä ei yksinkertasesti tule mitään. Olen laulanut pojalle syntymästä asti, mutta siihenkään ei enään rauhoitu. Mä en tiedä mitä tässä vois vielä kokeilla. Jos isänsä nukuttaa niin ei mene kauan että poika nukahtaa, mutta kun minä teen sen, alkaa parkuminen ja vikinä jossain vaiheessa.

Oisko kellään mitään vinkkiä tähän ongelmaan? Alan pikkuhiljaa väsymään 1-2 tunnin nukuttamisiin..

 

Meillä aivan sama juttu!! Vauva pian 11kk, aina ennen nukahtanut iltatissin jälkeen nätisti yhdeksältä, mut nyt ei rauhoitu sitten millään, virtaa riittää ja meno vaan kiihtyy. Nykyään nukahtaa 22-22.30. Aina kun lähden huoneesta, nousee pystyyn ja alkaa huutamaan kurkku suorana. Saan pojan nukahtamaan niin, että ekalla kerralla kun laitan sänkyyn, sanon hyvää yötä, peittelen ja kävelen pois huoneesta, annan huutaa hetken ja palaan taas laittamaan vauvan peiton alle enkä sano mitään, taas pois huoneesta ja seuraavalla kerralla sanon että nyt on yö ja nyt nukutaan... eilen toistin tän 10 kertaa ja sitten vasta käpertyi itse peiton alle uninallen kanssa nukkumaan.

 

Ihan tällainen typerä kysymys: voisiko isä nukuttaa lapsen? Ehkä on menossa joku "kausi", joka menee ohi, mutta sinun ei tarvitsisi illassa asian parissa olla pari tuntia. Vai onko mahdotonta (jos isä on paljon esim. työmatkalla tai jotain)?

 

Täysin luonnollinen ikäkauteen kuuluva reaktio. Lapsi alkaa hahmottaa itsensä eka kertaa erilliseksi äidistä tai hoitajastaan ja pitkä ero ahdistaa. Toinen samanlainen ilmenee toisella vuodella.. Täällä samassa iässä alko ja nyt poju vuoden ikäinen 2pv päästä. Mitkään 'konstit' ei auttanu ja sylissä siis rauhotellaan ehdottomasti hänem huoneessaan ja nukutellaan (kumpitahansa vanhemmista käy tai mummot. Ei onneks ole nirso kuka nukuttaa), siirto omaan sänkyyn kun silmät kiinni. Tovi ollaan vieressä, ettei havahdu ja pomppaa ylös. Kyseessä erittäin hyvin, omassa huoneessa nukkunut ja nukahtanut poika. Kahdet päikkärit ollut ja nyt on siirretty aamun päiväunet 9-9.30 alkamaan lounaan jälkeen eli 10.30 ja toiset ottaa jos nukahtaa esim syliin tai sohvalle. Ei siis 'laiteta' toisille päikkäreille vaunuihin vaan 'opettelee' nukahtamaan sitten mihin sattuu. Max 30-40min annetaan nukkua ja sit lempeä herätys. Täällä auttanu yönukahtamiseen eli vanhan 2h sijaan 15-20min. Tosin tää tilanne muuttuu se nyt on selvää kun nää pirpanat ei taida elää ihan hetkeen kuin aikuiset...

Voimia ennen kaikkea, kyllä se tasaantuu lapsi vaan viestittää sulle miten rakas ja tärkeä olet eikä halua sun karkaavan edes unien ajaksi

Sandra ja poju vajaa 1v.

 

Eikä kannata varmaan alkaa nukuttaa ennenkun on tosi väsyny... Millanen päivärytmi teillä on?

 

Joo meillä saa kanssa saman huoneesta poistumisen ja palaamisen/peittelyn toistaa kymmeniä kertoja.

Isä on harvoin kotona pojan nukkumaan mennessä, joten nukuttaminen jää mulle. Se kun ois niin helppoo jos isä vois laittaa pojan nukkumaan joka päivä, niin ei tarvis käydä tätä samaa taistelua joka ilta ja päivä..

Jos lapsen antaa valvoa siihen asti, että on tosi väsynyt, se on vielä kamalampaa huutoa. Tuntuu että väsyneenä satuttaa itseään "tahallaan", eli siis kolhiu päätään jatkuvasti johonkin ja kun hermostuu joka asiasta niin kaatuu taaksepäin huutaessaan ja kopsahtaa maahan. Siitäkös se vasta huuto syntyy. Eikä poika oikeen viihdy sylissäkään, koko ajan täytyis johonkin päästä. Mut sit taas toisaalta roikkuu jalassa koko ajan jos on lattialla. Äh hankala selittää, mutta väsyneenä mikään ei kelpaa

Meidän päivärytmi on aikalailla tämä:
6.00-6.30 herätään
7.30 aamupuuro
9.00 aamu-unet
10.30-11.00 lounas
13.00 välipala
14.00 päikkärit jotka noin 1.5 h
16.00 päivällinen
19.00 iltapuuro
Ja kaheksalta meni ennen nukkumaan. Nykyään 9-10. Ulkoillaankin joka päivä, miten nyt sää sallii ja useimmiten moneen otteeseen.

 

Meillä ollu samanlainen rytmi. Nyt vaan aamupuron jälkeen ei saa maitoa vaan vettä ja ulkoillaan ,käydään kaupassa, kyläillään tollon 9-10.30 jotta on hereillä ja saa lounaan ja siitä unille. Saa siis välipalan kun herää ja päivällistä edelleen tuohon samaan aikaan eikä nuku enää tossa 14.30-16 välissä ollenkaan. Saattaa torkahtaa klo 18-18.30 mutta edelleen herätetään sitten 15-20min kuluttua ja nukahtaa helposti 20.30-21 ja välillä jo 20 jollei ole torkahtanu.

Suosittelen siirtämään noita päiväunia meillä muutos vei vajaa puoltoista viikkoa kun tottu ettei pääse aamulla 9 nukkuu ja touhuilee tyytyväisenä. Samaa venkomista oli täällä mistä kerrot ja liittyy täysin tohon tiedostamiseen siitä mitä tapahtuu jos rauhoittuu. Nyt on niin poikki jo, että on tyytyväinem kun pääsee omaan huoneeseen ottamaan lepoa iltasella. Kyllä nää pikkaset on aikasamnlaisia toisilla vaan kovempi luonne kun toisilla