Meidän 10kk vanha poika on varsinainen menijä, eikä hän haluaisi millään olla paikoillaan. Hän on oppinut jo varhain konttaamaan ja tällä hetkellä kontataan pikakiitäjävauhdilla, noustaan seisomaan ja kävellään tukea pitkin.
Se mikä surettaa on, että poika ei viihdy yhtään sylissä. Ja hankalaakin se on pukemisen yms. kannalta. Aloitimme tämän vuoden alusta muskarin, missä pitäisi istua joidenkin laulujen aikana sylissä ja eihän siitä mitään tule: kiemurrellaan ja väännetään ja käännetään, kunnes päästään "vapauteen". Sama juttu on kirjojen lukemisen kanssa, poika ei pysy sylissä ei sitten millään.
Muskarissa oli sellainen olo, että halusin vajota maan alle; muiden vauvat vaan istuivat kiltisti paikallaan.
Onko teillä kokemusta, meneekö tällainen ohi? Rauhoittuuko poika ollenkaan? Välillä tulee sellainen olo, että olen tehnyt jotain väärin, tarjonnut liikaa virikkeitä tms., kun poika on tuollainen ikiliikkuja. Mutta ihana sellainen!!!
Se mikä surettaa on, että poika ei viihdy yhtään sylissä. Ja hankalaakin se on pukemisen yms. kannalta. Aloitimme tämän vuoden alusta muskarin, missä pitäisi istua joidenkin laulujen aikana sylissä ja eihän siitä mitään tule: kiemurrellaan ja väännetään ja käännetään, kunnes päästään "vapauteen". Sama juttu on kirjojen lukemisen kanssa, poika ei pysy sylissä ei sitten millään.
Muskarissa oli sellainen olo, että halusin vajota maan alle; muiden vauvat vaan istuivat kiltisti paikallaan.
Onko teillä kokemusta, meneekö tällainen ohi? Rauhoittuuko poika ollenkaan? Välillä tulee sellainen olo, että olen tehnyt jotain väärin, tarjonnut liikaa virikkeitä tms., kun poika on tuollainen ikiliikkuja. Mutta ihana sellainen!!!