J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
Äääh... IRA ja Alqaida taistelivat vielä kahdelta yöllä. Stasi puhui kuumehoureisena unissaan. AlQaida potki ja rähmi minua koko yön. Fifi on liikunnan puutteessa, sillä selkäni on reistannut ja Stasi on sairaana.
Vein kouluun kykenevät aamulla kouluun ja nappasin sairaana olevan ystävättären jouselle kiikkumaan, että pääsee lääkäriin. Koululta ajoin toisen ystävättären luo ja lastasin ulos autosta huonekalut, jotka olivat mukavasti piristäneet matkalaisten arkea.
Pudotin kaverin lääkärille ja jatkoin koululle hakemaan IRAa, jonka koulupäivä loppui 12.30. Samalla heitin AlQaidan kaverinsa luo ja annoin Mossadille valtuudet jäädä yökylään, kunnes Stasi paranee. Kaupan kautta takaisin koululle odottelemaan seuraavia kuljetettavia. "Onneksi" Stasi oli kipeänä, muuten olisin joutunut roikkumaan puoli neljään saakka. Pääsin lohduttamaan veistonopettajaa, joka näytti olevan joko räjähtämäisillään tai muuten uupumaisillaan, että nyt on jo ensimmäinen arkimaanantai takana. Vaan kun on kuulemma tylsää... puukot tylsiä, sahat tylsiä, porat tylsiä, taltat tylsiä, kaikki tylsää.
Lopulta nokka kotia kohti, koukkasin AlQaidan kaverin äidiltä hakemaan kalaa ja noukin lääkärillä käyneen kaverin palukuormaan ja vein kotiin ostoksineen.
Sitten kotiin, hoidin muutaman juoksevan asian puhelimitse, pussitin 3 ämpärillistä mustikkaa, kävelytin koiran ja puin sille uudet vaatteet. IRA piinasi Stasia koko sen ajan...
Nyt pitäisi enää tehdä ruoka, siivota keittiö, ruokkia elikot ja lapset, lenkittää hukka, järjestellä asioita paikoilleen.
Tätäkö arki olikin?
Tietenkin nukkuminen yöllä auttaisi paljon...
Vein kouluun kykenevät aamulla kouluun ja nappasin sairaana olevan ystävättären jouselle kiikkumaan, että pääsee lääkäriin. Koululta ajoin toisen ystävättären luo ja lastasin ulos autosta huonekalut, jotka olivat mukavasti piristäneet matkalaisten arkea.
Pudotin kaverin lääkärille ja jatkoin koululle hakemaan IRAa, jonka koulupäivä loppui 12.30. Samalla heitin AlQaidan kaverinsa luo ja annoin Mossadille valtuudet jäädä yökylään, kunnes Stasi paranee. Kaupan kautta takaisin koululle odottelemaan seuraavia kuljetettavia. "Onneksi" Stasi oli kipeänä, muuten olisin joutunut roikkumaan puoli neljään saakka. Pääsin lohduttamaan veistonopettajaa, joka näytti olevan joko räjähtämäisillään tai muuten uupumaisillaan, että nyt on jo ensimmäinen arkimaanantai takana. Vaan kun on kuulemma tylsää... puukot tylsiä, sahat tylsiä, porat tylsiä, taltat tylsiä, kaikki tylsää.
Lopulta nokka kotia kohti, koukkasin AlQaidan kaverin äidiltä hakemaan kalaa ja noukin lääkärillä käyneen kaverin palukuormaan ja vein kotiin ostoksineen.
Sitten kotiin, hoidin muutaman juoksevan asian puhelimitse, pussitin 3 ämpärillistä mustikkaa, kävelytin koiran ja puin sille uudet vaatteet. IRA piinasi Stasia koko sen ajan...
Nyt pitäisi enää tehdä ruoka, siivota keittiö, ruokkia elikot ja lapset, lenkittää hukka, järjestellä asioita paikoilleen.
Tätäkö arki olikin?
Tietenkin nukkuminen yöllä auttaisi paljon...
