Vastasyntyneen nukuttaminen pinnasänkyyn??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vauva"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vauva"

Vieras
Miten siis onnistuisin siinä, että saisin reilu viikon ikäisen vauvan nukkumaan pinnasängyssä . On nyt välillä nukkunut siellä mutta herää helposti kun siirretään pinnasänkyyn eikä sinne helposti nukahda, eilen onnistuin sillä lailla että laitoin tutin suuhun ja taputtelin takapuolelle... Mutta ei se kyllä aluksi meinannut onnistua.

Oisko jotain muita vinkkejä?? Koska nyt vauva on nukkunut enimmäkseen meidän sängyssä, mutta en haluaisi että se tottuu siihen, koska haluttaisiin kuitenkin pitää meidän sänky ihan meidän kahden omana ja mua pelottaa että mies kierii sen päälle kun nukkuu niin sikeästi että hyvä kun vauva ei jää peiton allekin kun hän kääntyy..

Aattelin että jos esim laitan tyynyjä pinnasängyn reunoille ettei tunnu niin isolta se sänky... mutta mitäs muuta?
 
Juu. Tyynyjä kannatta kokeilla! Tai laitat vaikka toisen peiton, sen saa helposti kiedottua "muotoon", jolla pienentää sänkyä. Unipussiakin voisi ehkä kokeilla. Mua vähän harmittaa, ettei niitä oikein ollut yleisesti myynnissä vielä silloin, kun meillä oli pieni vauva.
 
meillä kahden viikon ikäinen ja nukkuu mun vieressä. mies nukkuu mun toisella puolella. itse en jaksais nousta syöttämään kahden tunnin välein jos pinnasänkyyn pistän. nyt helppoa kun vain käännyn kyljelleen ja annan tissin suuhun.

eikö vauva nuku päivällä yksin? meillä nukkuu melkein kaikki päivänokoset kehdossa yksin. hyvin käärittynä vilttiin ja vetelee 2-3 tntia unta. eli osaa nukkua myös yksin.

neuvolassa ei kylläkään meillä ainakaan ymmärretä tätä nopeaa itsenäistämistä mikä nykyään on muodissa. vastasyntynyt ei edes ymmärrä olevansa irti äidistä. eli en itse pidä mitään kiirettä vieroittamisessa.
 
Juu, kannatta ehdottomasti aloittaa omaan sänkyyn totuttaminen heti alkuvaiheessa - pääsee loppupeleissä helpommalla. Meillä toimi semmoinen, että kapaloin vauvan ennen viimoista iltasyöttöä peittoon, imetin, annoin nukahtaa syliin ja kiikutin kapaloidun vauvan omaan sänkyynsä. Jos säpsähti hereille, laitoin tutin suuhun.
 
[QUOTE="viima";22658105]vastasyntynyt ei edes ymmärrä olevansa irti äidistä. [/QUOTE]

No miksi se itkee sitten?

Ihan ot, mutta mä en ymmärrä tätä "vastasyntynyt ei ymmärrä olevansa irti äidistä" -jargonia. Ei kukaan voi tarkalleen tietää, kuinka vastasyntynyt maailman kokee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miä vaan;22658111:
Juu, kannatta ehdottomasti aloittaa omaan sänkyyn totuttaminen heti alkuvaiheessa - pääsee loppupeleissä helpommalla. Meillä toimi semmoinen, että kapaloin vauvan ennen viimoista iltasyöttöä peittoon, imetin, annoin nukahtaa syliin ja kiikutin kapaloidun vauvan omaan sänkyynsä. Jos säpsähti hereille, laitoin tutin suuhun.

Ei päässy todellakaan helpommalla yrittämällä. Sitten kyl pääs kun se oli valmis siirtymään. Neuvolakin sano viisaasti että pikkuvauva nukkuu missä nukkuu ja ehtii oppia myöhemminkin.
 
Meillä kuopus nukkui heti alusta saakka pinniksessä,välittömästi syönnin ja röyhtäytyksen jälkeen laitoin sänkyynsä.Syntyi hellejakson aikaan niin en turannut peittoja sun muita,kun oli valmiiksi läkähdyttävän kuuma...Harso otettiin jo silloin käyttöön ja on edelleen unirättinä ja tärkein "turvalelu" 2puolveelle.

Esikoinen nukkui aikanaan pinnasängyssä äitiyspakkauslootassa pari ekaa viikkoa.Äiti ompeli kauniin suojan siihen lootaan...Tuntui niin hirmusen isolta se pinnis silloin vastasyntyneelle...
 
Meillä toimi se, että aina syötön yhteydessä käärin vilttiin sen ja sit laitoin sen fleeceviltissä omaan pinnasänkyyn. Meillä se heräily johtui siitä, kun siirrettiin meidän vierestä omaan kylmempään sänkyyn. Kun siis lakanat kerkes vähän jäähtyä kun lapsi oli pois niin ne tuntui viileältä ja sit se heräs. Kun alettiin käyttää tuota vilttiä niin ei koskaan herännyt siirtämiseen jos siis nukahti sängyssä tissille yöllä. Vieläkin meillä on sängyssä 3kk ikäisellä fleeceviltti lakanan päällä kun se tuntuu lämpimämmältä kuin puuvillainen lakana.
 
[QUOTE="viima";22658105]

neuvolassa ei kylläkään meillä ainakaan ymmärretä tätä nopeaa itsenäistämistä mikä nykyään on muodissa. vastasyntynyt ei edes ymmärrä olevansa irti äidistä. eli en itse pidä mitään kiirettä vieroittamisessa.[/QUOTE]

Tuo riippuu niin neuvolan tädistä. Meillä neuvottiin heti nukuttamaan omaan sänkyyn. Ja näin olen toiminutkin, ja kapalossa vauva nukkuu ihan nätisti.
 
Kapalo. Turvallinen fiilis. Esim. vauvan voi kapaloida vaikka äitin käyttämään paituliin, joka siis tuoksuu äidiltä. En myöskään ymmärrä sitä, että vauva jätetään täysin hiljaiseen tilaan. Kohdussahan ei ole 100% hiljaisuutta. Jos ei pidä ovea makkariin auki, voi jättää radion hiljaiselle tai antaa kodinkoneiden käydä vaan, niistä tulee "valkoista ääntä", joka rauhoittaa.
 
mut eikö se häiritse omaa unta kun joutuu nosteleen essuntaassun toista öisin. meillä herra saattaa herätä jopa puolen tunnin päästä syömään toista tissiä niin taas sais olla pyörittelemässä.

ja vauvat itkee koska niillä on turvaton olo yksin siellä omassa sängyssä - siinä mielessä ymmärtävät erillisyytensä, nälkä, märkä vaippa tai ilmavaivoja.

ehkä munkin pitää kokeilla tuota omaa sänkyä.... sit voin kertoa ainkainoman kokemukseni kumpi parempi.

kannattaa kyllä käyttää jotain unipussia, filttiä tms koska vauvan oma sänky kerkiää jäähtyä syönnin aikana ja siksi saattaa herätä.
 
[QUOTE="viima";22658407]mut eikö se häiritse omaa unta kun joutuu nosteleen essuntaassun toista öisin. meillä herra saattaa herätä jopa puolen tunnin päästä syömään toista tissiä niin taas sais olla pyörittelemässä.

ja vauvat itkee koska niillä on turvaton olo yksin siellä omassa sängyssä - siinä mielessä ymmärtävät erillisyytensä, nälkä, märkä vaippa tai ilmavaivoja.

ehkä munkin pitää kokeilla tuota omaa sänkyä.... sit voin kertoa ainkainoman kokemukseni kumpi parempi.

kannattaa kyllä käyttää jotain unipussia, filttiä tms koska vauvan oma sänky kerkiää jäähtyä syönnin aikana ja siksi saattaa herätä.[/QUOTE]

tonkin takia oli vieressä että helpoiten sai syötettyä. Ja muutenki nukku paremmin siinä aivan lähellä. Umpiväsyneenä ei jaksanu nousta ylös keskellä yötä.
 
Mun vauvat nukkuneet kehnosti vieressä; minäkään en nukkunut hyvin heidän möhkiessä siinä kyljessä. Molempien osapuolten uni piteni ja parantui, kun välimatkaa tuli hieman. Myönnän, että vauvani ovat olleet reippaita syömään ja kuopuksen kohdalla eritoten syöneet vain 1-2 kertaa yössä. Esikoisen kohdalla RSV vaikeutti unta ja öitä pitkiksi ajoiksi, mutta sitä ennen meni ihan hyvin.
 
[QUOTE="vauva";22658053]Miten siis onnistuisin siinä, että saisin reilu viikon ikäisen vauvan nukkumaan pinnasängyssä .

Oisko jotain muita vinkkejä?? Koska nyt vauva on nukkunut enimmäkseen meidän sängyssä, mutta en haluaisi että se tottuu siihen[/QUOTE]

"Kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä, mikä on lapsen paras nukkumapaikka. Jokaisen perheen on itse löydettävä sopiva ratkaisu. Tärkeintä on päämäärä, että kaikki saavat nukuttua."

"Vauvan nukkumapaikasta ei kannata ottaa turhia paineita. Jos jokin ratkaisu toimii nyt, sitä kannattaa jatkaa. Kun homma ei enää miellytä kaikkia osapuolia, järjestelyä voidaan vaihtaa. Vauvaa ei tarvitse pitää kuukauden ikäisenä omassa sängyssään vain siksi, että haluaa hänen nukkuvan siellä kaksivuotiaana."

(Suomalainen Vauvakirja 2009)
 
Monissa kulttuureissa ei tulisi mieleenkään laittaa muutaman kuukauden ikäistä vauvaa yksin vuoteeseensa ja Suomessakin on onneksi tapana, että pieni vauva nukkuu ainakin samassa huoneessa vanhempiensa kanssa jos ei aivan samassa sängyssä.

Jotkut vauvat tuntuvat vaativan melkeinpä jatkuvaa ihokontaktia hoitajaansa nukkuakseen ollenkaan.
Jos näin on, on tuskin järkevää taistella vastaan ja tuhota omakin leponsa yrittämällä väksin opettaa vauvaa omaan vuoteeseen.

Vauvaiän vieressä nukuttaminen ei mitenkään aiheuta myöhempää riippuvuutta vieressä nukkumisesta.

Kun vauva on vieressä, onnistuu imettäminenkin yleensä helposti – moni äiti oppii imettämään vauvansa itsekään juuri havahtumatta, kun tämä vähänkin ilmaisee tarvetta tuhisemalla.

Yllättävän helpoksi on monille osoittautunut imettää vauvaa molemmista rinnoista samalla kyljellä maaten – "ylemmästä" imettäessä pitää vain kääntyä itse hieman enemmän mahalleen. Näin vauvaa ei tarvitse yöllä siirrellä äidin puolelta toiselle.

On myös tutkittu, että kun äiti ja lapsi nukkuvat vierekkäin, heidän unensa rytmi – vaikka kuinka riekaleinen – "tahdistuu" niin, että vauva ei herätä äitiä juuri silloin kun äidin uni on syvimmässä vaiheessa. Erityisen hyvin tämä toimii, jos he menevät nukkumaan samaan aikaan.

Vaikka puhutaan perhepedistä, joskus voi olla viisainta, että isä nukkuu jonkin aikaa muualla. Näin voi kaikkein vaikeimpien öiden aikaan ainakin toinen vanhempi levätä vähän paremmin, ja helpottaa puolestaan päiväsaikaan toisen taakkaa.

Perhepedin turvallisuus askarruttaa joitakin. Tietyin edellytyksin vauvan nukuttaminen vanhemman vuoteessa on kuitenkin luotettavasti todistettu yhtä turvalliseksi kuin vauvan oma vuode vanhempien huoneessa. Paljon riskialttiimpaa on, jos vauva nukkuu eri huoneessa. Vauvan kanssa nukkuva aikuinen ei saa olla voimakkaan lääkityksen, alkoholin tai huumeiden alainen, eikä esimerkiksi korkean kuumeen takia tokkurassa. Patja ei saa olla liian pehmeä eikä peitto raskas, eikä vuoteessa saa olla patjojen tai patjan ja seinän väliä, johon vauva joi kierähtää ja upota. Terve, selvä aikuinen ei nukkuessaan voi kierähtää vahingossa vauvan päälle ja tukehduttaa tätä.

Yksi versio perhepedistä on ns. "sivuvaunu" eli vauvan oma sänky heti vanhempien vuoteen vieressä. Kätevä on esimerkiksi pinnasänky, josta yksi laita on poistettu tai ns. tenavasänky. Jos vauva ei kaipaa aivan suoraa kosketusta äitiin, tämä voi olla kaikkien unen laadun kannalta todella hyvä ratkaisu.

Lisää täältä: http://www.lapsiperhe.net/itu/materiaalia/suuritarpeinen.html
 
Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Lue lisää täältä : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
 
Länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että vauvan nukuttaminen vanhempien vuoteessa on huono asia. Muualla maailmassa on kuitenkin yleistä nukuttaa pientä vauvaa äidin lähellä. Nyt myös länsimaissa on alettu huomata, että vieressä nukkuva vauva nukkuu hyvin, sillä äidin lähellä on turvallista.

Kun koulupsykologina toimiva Marja Kivijärvi lähti tutkimaan äitien sensitiivisyyttä, hän totesi, että sensitiivisten äitien vauvat nukkuvat hyvin. Usein he nukkuivat äitien lähellä. Vähemmän sensitiiviset äidit sen sijaan eivät nukuttaneet lapsiaan vieressä. Näillä lapsilla oli enemmän univaikeuksia kuin muilla.
Kivijärven psykologian väitöstutkimus vuodelta 2005 toteaa, että mitä sensitiivisempi äiti on, sitä tyytyväisempi on vauva. Sensitiivisyydellä tarkoitetaan äidin herkkyyttä tunnistaa vauvan viestit ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti.

Yksin oleminen pelottaa vauvaa

Kivijärven mukaan yksin oleminen on vauvalle pelottava kokemus, samoin pimeys pelottaa pienokaista. Vasta kohdun maailmasta tullut vauva tarvitsee alussa läsnäoloa ja lähellä olemista. Minäkuva ja psyyke kehittyvät hoivan kautta. On tärkeää, että vauvan alkuelämä on hyvää ja turvallista.

Kivijärvi on itse neljän lapsen äiti ja on nukuttanut kaikkia lapsiaan vauva-aikoina vieressä. Esikoinen söi alussa tiheästi, joten häntä alettiin nukuttaa vanhempien vuoteessa. Vauva alkoi syödä harvemmin ja rauhoittui vanhempien lähellä hyvin.
Koliikista kärsinyt poika puolestaan nukkui öisin hyvin, vaikka iltaisin itkikin paljon ja oli selvästi koliikkivauva. Vauvoja ei tarvinnut koskaan kanniskella yöllä, koska he olivat äidin ja isän lähellä ja tyyntyivät helposti.

-Vauva ei tunnista olevansa olemassa. Kun hänellä on yhteys äitiin, hän oppii ymmärtämään tämän. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hän selviytyy paremmin myöhemminkin kiintymyssuhteissaan. Kun taas tarpeisiin ei vastata, vauva pettyy.

Nukahtamistilanne on tärkeä. Siihen voi liittyä onnea, helpotusta tai yhtä hyvin jännitystä ja epäonnistumista. Vauvalle turvallisuutta tuo pääsy uneen äidin kautta. Uni merkitsee eroa äidistä, Kivijärvi selvittää.

Hän toteaa, että kun vauva on saanut turvaa ja läheisyyttä ja on oppinut tunnistamaan kodin, hän osaa herätä yksinkin. Omaan sänkyyn pienokaisen voi hänen mielestään siirtää siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa pyöriä ja liikkua enemmän. - Meillä lapset nukkuivat vanhempiensa kanssa pitkään ja se tapa sopi meille. Lapset tottuivat omiin sänkyihinsä aikanaan hyvin.

Nukahtamisongelmat heikon viestinnän merkki

Vastasyntyneen uni-valve-rytmi ei ole kehittynyt. Kivijärven mukaan nukahtamisongelmat johtuvat usein heikosta hoivakäyttäytymisestä. Vauva viestittää itkulla äidille asioita, joita muuten ei tunnisteta. Itkuun pitää aina vastata, muuten se ei laannu.

- Äidin ja vauvan vuorovaikutus on vaikea, mutta tärkeä asia. Meillä Suomessa asiaa ajatellaan kovin aikuislähtöisesti. Toivoisin, että äidit jaksaisivat pysähtyä kiireettömästi olemaan vauvojensa kanssa ja miettimään, mitä vauva tarvitsee ja mitä hän viestittää.

Kun vauva nukkuu äidin vieressä ja herää keskellä yötä, hän nukahtaa heti. Äidin tutut sydämen äänet ja hengityksen rytmi rauhoittavat. Äidin kannattaa yrittää asettua vauvan näkökulmaan ja miettiä, mitä tämä viestittää. Vuorovaikutusta voisi tutkijan mukaan opettaa esim. kursseilla.
Hän onkin puhunut heimoäitiyden puolesta. Ei-länsimaisissa kulttuureissa vauvat ovat usein päivisin kantoliinassa äidin lähellä ja nukkuvat yöt vanhempiensa kanssa. Näissä kulttuureissa on uniongelmia ja koliikkia vain vähän.

- Suomessa itsenäisyyttä pidetään tärkeänä arvona ja ajatellaan, että jokin on vialla, jos vauva nukkuu vanhempiensa kanssa. Kun kävin äitipiireissä kertomassa tutkimuksestani, moni äiti oli helpottunut. Moni oli kokenut toimineensa vastoin suosituksia, kun he olivat nukkuneet vauvojensa kanssa. Olisi hyvä asia, että äidit voisivat olla äitejä omilla tavoillaan.

Ei pehmeää sänkyä!

Jos perhe päättää nukuttaa vauvaa vieressä, kannattaa tarkistaa vuoteen sopivuus. Vauvaa ei saa nukuttaa vesisängyssä eikä patjalla, joka on pehmeä tai hyvin joustava. Tukehtumisvaaran vuoksi vuoteesta kannattaa poistaa ylimääräiset peitot ja tyynyt ja pehmolelut. Vauva tarvitsee omaa tilaa vuoteessa noin puoli metriä. Usein perhepeti rakennetaan niin, että parivuoteen lisäksi laitetaan yksi normaali sänky. Vauvan vieressä ei pidä nukkua, jos on nauttinut reilusti alkoholia tai käyttää unilääkettä.
 
kapalo, unipussi tms saattaa toimia. Meillä esikoinen nukutettiin veireen, ja siitä laitettiin sitten kapalossa lootaan. eka syötön jälkeen jäi kyllä aina sittenv eireen...kuopus taas ei nukkunut ensimmäisiin 3kk muualla kuin sylissä, ei yöllä eikä päivällä, muuta kuint osi harvoin. Niinpä yöt meni mun mahan päällä ja päivät liinassa...nyt 1v nukkuu kyllä koko yön omassa punkassa, ihan itse siihen on omaan tahtiin tottunut.
 
Kurkkaa tämä kirja esittely:

http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apjackson.html

" Kirjaa lukiessa alkaa tosiaan vaikuttaa päättömältä se, millaisia ponnistuksia länsimaiset vanhemmat suorittavat yrittäessään saada vastasyntyneen tai pienen vauvan nukkumaan omassa sängyssään. Jackson käy läpi tutkimuksia, joiden mukaan läheisyys on elintärkeää vastasyntyneelle vauvalle: iho, äidin läsnäolo ja kosketukset. Ilman näitä vauva kärsii, sen kehitys hidastuu. Tämä tiedetään, samoin se, että huutaessaan lapsi ei suinkaan harjoita keuhkojaan (kuten Viktorian ajan Englannissa väitettiin). "
 

Yhteistyössä