Vastakohtien lapsi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja höm
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

höm

Vieras
Lapsi pitää ihmisistä ja inhoaa yksin oloa ja kysyttäessä aina tykkää kaikista, kaikki ovat kivoja, mutta ei osaa kovin hyvin ottaa huomioon tai huomaa muiden ilmeitä, eleitä, sitä nauttivatko muut olostaan. Saattaa selittää tai touhottaa innoissaan, vaikka muut ovat tylsistyneitä tai haluaisivat tehdä jotain muuta.

Aika surullista.
Ymmärsikö kukaan?
Muuten on normaali (ei diagnooseja) ja koulu sujuu hyvin.
Tosin myöntää pitää, että ei osaa olla kovin hyvin yksin, koska on tottunut seuraan (esikoinen kyseessä, jolle on vanhemmilla aina aikaa ihan pienenä (0-3v), jolloin tavat muodostuvat, eikä joudu olla yksin)
 
Ei lapsen tartte osatakaan ottaa huomioon, hän oppii sitä koko ajan niiltä ihmisiltä, jotka ympäröivät häntä.

Tosin kaikki aikuisetkaan eivät ole tässä lajissa erityisen hyviä.
 
Onko mun esikoislapsi sitten sosiaalinen vai ei? Kun toisaalta tykkää ihmisistä mutta ei kuitenkaan ole erityisen taitava olemaan niin, että toiset viihtyvät. Esim. ei jaksa muista eikä ymmärtää, että toinen on pienempi (pikkusisar kyseessä) vaan keksii tekemisiä, joissa toinen jää alakynteen, ja on iloinen voitostaan tajuamatta että tottakai voittaa kun on isompi.
JOtenkin nniin outoa, kun lapsella menee ihan hyvin muuten loogisuutta vaativat aineet (matematiikka).
 
Mitä väliä sillä on, voiko luokitella sosiaaliseksi?

Lapsi on lapsi. Lapsen tunne-elämä on vasta kehittymässä ja mikäpä voitonriemua ihanampi tunne olisi? ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:
Mitä väliä sillä on, voiko luokitella sosiaaliseksi?

Lapsi on lapsi. Lapsen tunne-elämä on vasta kehittymässä ja mikäpä voitonriemua ihanampi tunne olisi? ;)

ok. Osaisinpa olla yhtä ymmärtäväinen äiti. Nalkutan siis jatkuvasti kun itkettää pienempäänsä.
 
Älä nalkuta, vaan kerro mikä meni pieleen ja miten ensi kerralla sen voi välttää. Ehkä sata tai tuhat kertaa toistettuasi, asia loksahtaa kohdalleen. :hug: Ja muista kehua, kun vähänkin on edistynyt.
 
Paljon siis lapsella ikää? Vielä murrosikäinen kovasti harjoittelee empatiaa yms. Mikäli kuitenkin ihan varhaislapsuus (0-3v) on ollut normaali, on lapsella hyvä pohja oppia ymmärtämään toisia. Jos lapsi ei ole joutunut jakamaan kauhean paljon ja saanut siitä iloa, täytyy sitä empatiakykyä ehkä enemmän harjaannuttaa. Nimenomaan juuri niin, että ei kieltämistä/nalkuttamista, vaan selittämistä ja osoittamista miten tunteet toimii. Tilanteiden kääntämistä häntä kohtaan; tykkäisitkö itse jos joku tekisi sinulle...?
Kyllä se vielä oppii :hug:
 

Yhteistyössä