Vastaa rehellisesti: Osaatko sanoa miehellesi EI?

["Miro"]

Oli asia mikä tahansa. Osaatko sanoa EI vai alistutko hiljaa? Tämä vaatii luonteen lujuutta.

Oma vaimo on hiljainen ja olen opettanut häntä uskomaan itseensä ja kieltäytymään jos hän ei jotain halua. Ikinä en ole pakottanut ja on ollut ihana seurata kuinka hänen itseluottamuksensa on kasvanut.

 

[sohvaperuna]

Osaa !

 

[Peyote]

ihme kysymys. On ihan normaali taito osata sanoa ei.

 

["..."]

Osaan sanoa ei, eikä se mielestäni vaadi mitään luonteen lujuutta, että osaan sanoa miehelleni ei.

 

["harmaa"]

Menneisyys on opettanut mut sanomaan ei ja uskomaan että mun mielipiteelläkin on merkitystä ja mulla on oikeus siitä pitää kiinni. Exän kanssa en vielä osannut ja tulin pahasti hyväksikäytetyksi.

Nykyinen mieheni on kuin sä, haluaa kannustaa mua vahvaan itseluottamukseen ja omaan tahtoon. Hyvin on onnistunut, sanoo nykyään että vähän liiankin hyvin.

Olet hyvä mies.

 

["Quu"]

No olen kyllä aina osannut sanoa ei. Oman miehen kanssa olen kyllä aina ollut oma itseni ja kertonyt mielipiteeni. En osaa edes kuvitella muunlaista parisuhdetta.

 

[ihme negaatio]

No todellakin!

Pitäisi varmaan joskus sanoa, että kyllä...

 

[Happygirl-91]

No tietysti osaan, eihän elämästä tulis mitään muuten jos ei osais :O

 

["Miro"]

ihme kysymys. On ihan normaali taito osata sanoa ei.

Helpommin sanottu kuin tehty. Kaikki eivät osaa sanoa EI.

 

[virvatuli]

[QUOTE="Miro";29247529]Helpommin sanottu kuin tehty. Kaikki eivät osaa sanoa EI.[/QUOTE]

Niin, EI:n sanominen ei todellakaan ole kaikille itsestään selvä juttu. Minä olen ollut oikeastaan koko elämäni todella huono sanomaan EI. Ihan vasta viime vuosina olen alkanut siihen oppia, kuin myös muutenkin pitämään puoliani. Mikään mestari en ole vieläkään, eli opeteltavaa riittää.

 

[Hmm...]

Mä olen ehkä liiankin sopeutuvainen luonne. Tavoitteeni on, että asiat päättyvät yhteisymmärrykseen. Mieheni on hieman kärkäs mielipiteissään. Tosin vuosien saatossa tuokin piirre on tasoittunut vastaamaan enemmän omaani. Esimerkiksi talon remontointia koskevissa asioissa useimmiten myötäilen miestä, jolla selkeästi paremmat ideat. Mutta kyllä sanon EI jos jokin asia ei kertakaikkiaan käy. Talon värin esimerkiksi päätin, en hyväksynyt miehen sinistä väriehdotelmaa. Ja nykyiseen väriin olemme molemmat todella tyytyväisiä.
Mutta arjen pikkuasioissa ennemmin myöntelen kun teen numeroa. Kolmannen lapsen hankintaan olen myöntynyt, vaikken itse välttämättä kolmatta (miehen ensimmäistä) hinkuisikaan. On vaikea kieltää tuolllaista asiaa, kun toinen haluaa omaa lasta enemmän kuin mitään. No, neljä vuotta ilman ehkäisyä ilman tulosta, joten luonto on tainnut asian päättää edukseni.

 

[Blue]

Tottakai osaan. Mun miehellä on välillä vaikeuksia sanoa ei. Tai oikeastaan en vaikeuksia siinä, vaan vaikeuksia sitten pysyä siinä päätöksessä kun mä olen hyvä suostuttelija.

Mutta ihan vakavasti puhuttaessa. Tiedän yhden pariskunnan missä mies ei osaa sanoa ei, ja homma on aika huonolla tolalla nyt kun naisella on mt-ongelmia ja tekee aika hölmöjä päätöksiä ja mies ei osaa puuttua niihin....

Jotta suhde olisi tasa-arvoinen niin molempien pitää osata sanoa puolisolle vastaan joskus.

 

[Professional Griefer]

Osaan ja todellakin sanon ei, jos siltä tuntuu. Tai toisinaan voin sanoa myös ehkä (=ei) Missä tilanteessa vaan ja kelle tahansa.

Mutta ei se tosiaan ole kaikille ihan perusjuttu. Tunnen paljonkin sellaisia, jotka tuntee huonoa omaatuntoa jos kieltäytyy jostain. Sitten nää tyypit juoksee tukka putkella hoitamassa muiden asioita ja pitämässä muista huolta, väsyvät ja unohtavat itsensä täysin

 

[vierass]

Miehelle osaan, mutta harjoitusta vaatisi se, että osaisin sanoa ei myös vieraammille ihmisille. Parisuhteessa itseasiassa mies taitaa herkemmin taipua mun tahtoon kuin toisinpäin..

Mutta vähän hassulta kuulostaa tuo vaimon "opettaminen".. eihän se mitään omaa tahtoa ole jos miehen mieliksi joskus pitää puolensa.

 

[hhff]

Osaan sanoa ei, mutta se ei useinkaan ole järkevää. Kun ei heti aluksi sano ei, niin asiasta pystyy keskustelemaan paremmin ja kumpikin voi perustella oman mielipiteensä. Vuorovaikutus toimii paremmin, kun ei välittömästi törmää toisen ehdotuksia. Etenkin sellaisten ihmisten kanssa, joilla on vahvat mielipiteet (kuten minun mieheni) , ein sanominen toimii heikosti. Jos sanoo ei, niin sitä lujemmin he haluavat saada tahtonsa läpi. Kun ei heti asetu vastahankaan, niiin toisen mielipiteeseen on helpompi vaikuttaa.

 

[miss jenn]

Tottakai osaan sanoa ei ja useasti olen sanonutkin.
Jos pitää miettiä uskaltaako sanoa toiselle jotain niin silloin taitaa olla väärän ihmisen kanssa suhteessa. Tai ainakin aiemmin kokenut jotain tosi pahaa lyttäämistä jos uudessakin suhteessa ongelmana vaikka uusi kumppani olisi erilainen..

 

["Milja"]

Ehkä mun mies on pikkuhiljaa oppinut sanomaan mulle ei, oon aika turhan kova luonne välillä.

 

[----]

Taidan joskus käskyttää miestä liikaakin -> juuri äsken sanoin, että ET todellakaan lähde ostamaan meille mitään jalkalamppua ilman että olen mukana makutuomarina.

EI:n sanominen on ihan helppoa, ja sanon niin, jos siltä tuntuu. Mutta koetan toki myös joustaa ja toisinaan myöntyä joihinkin juttuihin miehen mieliksi (esim. lähteä ulos syömään vaikka ei hutsisi).

Vieraille ihmisille ja työkavereille sanon kyllä tarvittaessa ei, mutta yritän myös töissä joustaa.

 

[Käppers]

Kotikasvatukseni peruina en kovin hyvin. Isäni sai raivarit, jos häneltä jotakin kielsi. Luonnollisesti tämä vinoutunut käytösmalli heijastuu myös omaan parisuhteeseeni.

 

["Miro"]

Kotikasvatukseni peruina en kovin hyvin. Isäni sai raivarit, jos häneltä jotakin kielsi. Luonnollisesti tämä vinoutunut käytösmalli heijastuu myös omaan parisuhteeseeni.

Mikset päästäisi irti vanhoista tavoista ja alkaisi elää? :hug:

 

[astrolabe]

Hmmm... ei ole ollut pahemmin tarvetta sanoa ei ja minusta olisi alentuvaa mieheni taholta opettaa minua sanomaan ei.

 

["vieras."]

tottakai osaan sanoa ei

 

["Gemma"]

Minulta alistuminen vaatisi enemmän luonteen lujuutta, kuin puolieni pitäminen.