Vantaankoskella saa tapella
Tiistai 20.1.2009, Kauppalehti, Kolmossivu, sivu 14
Tapahtuman tausta Vantaankosken yläasteella kalapuikoista alkanut mellakka paisui viime viikon lopulla "Ruokakohu paljasti kouluhelvetin" -otsikkoon asti. Ilta-Sanomien artikkelissa paljastettiin, että Vantiksessa on kuluvana lukuvuotena pahoinpidelty useita opettajia sairaalakuntoon, yritetty viillellä oppilaita puukolla, tyhjennetty kymmenen kertaa vaahtosammutin ja ammuttu ilotulitusraketteja sisällä.
Tuttua meininkiä. Ollessani itse oppilaana 1980- ja 1990-lukujen vaiheessa Vantaankosken yläasteella päätin, että ihan mikä tahansa ammatti, vaan ei yläasteen opettajan. Ollessani kerran tunnin aikana heitettynä luokasta käytävälle, viereisestä luokkahuoneesta tulee vuosien saatossa loppuunrääkätty kemianopettaja itkien: mieheltä on silmälasit väännetty väärinpäin päähän ja otsaan piirretty pillunkuva. En muista, että tuolloin olisi muita opettajia kuin tätä pahoinpidelty, mutta esimerkiksi mopoilla ajettiin säännöllisesti karvapilottirotsi päällä sisällä. Kerran jysäytimme tuuletusikkunan räjähteillä säpäleiksi, tappelurinki oli sekä röökiskutassa että yläpihalla päällä harva se päivä - tosin ensimmäisen vaahtosammuttimeni viihdetyhjensin vasta vuosia myöhemmin.
Pahinta kiusaamista koki eräs oppilas, joka teljettiin välinevarastona toimivaan pommisuojaan, lavasteet palamaan ja ovi kiinni. Hengenmenon pelasti järkevämpien oppilaiden reagointi.
Liikuntatunnit sai suorittaa kävelyllä, eli kävelyllä Vantaanpuistoon viinaa juomaan - puolet luokasta oli joka viikko kännissä seuraavalla tunnilla. Eräs sankari, pian yläasteen jälkeen tiettävästi huumeisiin kuollut, laittoi kätensä katukiven päälle ja käski kaveriaan hyppäämään päälle: naps. Ei tarvinnut kirjoittaa ainetta - homojen hommaa.
Tuolloin koulu kärsi rajuista vesivahingoista ja kattojen laajojen homeläiskien villiä rehotusta esti näkemästä vain tasainen nuuskamällikuorrutus. Ja veikkaanpa, että mikään ei ole siinä suhteessa muuttunut - luultavasti sadesäällä käytäville sijoitetut vesiämpäritkin ovat vielä paikoillaan.
Henkilökohtaiset lokerot olivat tyhjiä, sillä jos joku oli lukossa, se potkittiin välittömästi auki. Tuuheimmat kasvillisuudet olivat röökiskutan ympärillä, koska oli oppilaiden omissa intresseissä että kukaan ei kolttosia nähnyt (ja nähtiinpä siellä ainakin kerran aito suihinotto keskellä päivää), muualta kaikki oli luonnollisesti revitty pois. Tietysti suurin osa ei uskaltanut röökiskuttaan mennä blaadaamaan, vaan se hoidettiin ihan vaan pihalla, sillä metsä oli jengien paikka ja siellä nököpetteri sai vähintään turpaansa. Olen kuullut, että tästä syystä Vantaankosken yläasteella olisi nykyään oppilaille virallinen tupakointipaikka - ei soittoja kotiin!
Varsinaista huumeongelmaa en havainnut, mutta imppaaminen oli yleistä.
Luulin pitkään että Vantiksen meininki on normaalia yläastetta enkä pitänyt sitä minään, mutta myöhemmin olen joutunut korjaamaan käsityksiäni. Vantaankoski taitaa olla aika raju mesta, Suomen autenttisin ghettokoulu, jossa luut murskataan ja neitsyiden veri lentää.
Omaa lastani en sinne kyllä helpolla laittaisi.