Varmaan tuttu runo km kokeneille.

  • Viestiketjun aloittaja Reetta-Liina
  • Ensimmäinen viesti
Reetta-Liina
Mutta laitanpa sen kuitenkin.
Se on vihkosesta, jonka sain ensimmäisen keskenmenoni jälkeen äitiyspolilta : Keskenmeno - Elämän kokoinen menetys

Sinä ja Minä

Minä haluan puhua
Sinä istut tietokoneesi ääressä
Me suremme

Sinä menet töihin teet jotain uutta
Minä en jaksa nousta sängystä enkä pukea päälleni

Minä halauan olla tässä
viipyä hetken
Sinä haluat mennä eteenpäin
jättää taaksesi

Minä haluan jatkaa tuttuun tapaan
tehdä niin kuin ennen
Sinä haluat tehdä uusia asioita
koskaan kokemattomia

Sinä haluat unohtaa
Minä haluan pitää kiinni
Me suremme


-Rose-Marie Huatorp Gräsberg-
(Brendt 2000)


Minulle kävi noin ensimmäisen keskenmenon sattuessa. Tämä toinen on ollut "helpompi", kun mies jo ymmärtää mitä kaipaan ja tarvitsen ja antaa minun surra rauhassa ja tukee minua.
 

Yhteistyössä