Varhaiskasvatuskerhoista..

[mom79]

Onko kokemuksia näistä,ja millaisia?Meillä 3-vuotias kotona oleva esikoinen ja olen tällaista ajatellut,jotta saisi tavata ikäisiään ja vaihtelua arkeen,kun aina äidin ja vauvasiskon kanssa kotosalla Miten teillä eka päivä sujunut?Jännittää,kun tyttö tottunut olemaan äidin seurassa niin,mikähän rektio,kun äiti ei olekaan sitten lähettyvillä.. :\|

 

[taustalla]

No, minä en varsinaisesti tiedä tuollaisesta varhaiskasvatuskerhosta. Täällä meilläpäin on vaan leikkikerhoja, liekö sitten sama asia eri nimellä vaan...

Mulla joka tapauksessa 2,5 vuotias on menossa tuollaiseen kerhoon heti kun täyttää kolme vuotta joulun jälkeen. Se kokoontuu 2 kertaa viikossa kolme tuntia kerrallaan aamupäivällä.

Samassa paikassa samat hoitajat järjestävät perhepäiviä yhtenä päivänä viikossa ja siellä olemme olleet kolmistaan, siis minä ja tämä 2-vuotias ja vauva, jo puolisen vuotta. Paikka on siis tuttu ja hoitajat, samoin osa siellä käyvistä lapsista tulee varmaan samaan kerhoryhmään, joten pitäisi olla tuttua ja turvallista jäädä sinne sitten kun aika koittaa.

Yritä totuttaa lasta tuolleen pikkuhiljaa vaikka käymällä ensin yhdessä lapsen kanssa tutustumassa paikkaan ja hoitajiin ja muihin lapsiin. Seuraavalla kerralla jätä vaikka puoleksi tunniksi tai tunniksi ja hae sitten pois. Kun tottuu, niin sitten anna olla koko aika. Tuohan toki riippuu lapsen luonteestakin, toiset lapset ovat heti valmiita jäämään ja toiset eivät jäisi vuoden totuttelunkaan jälkeen.

 

[äityli]

Meiän paikkakunnalla toimii seurakunnan järjestämä kerho. Se on 2 kertaa viikossa ja 3 tuntia kerrallaan. Me ollaan tykätty toiminnasta. Kauheesti ne sielä touhuilee, askartelee ja retkeilee. Uusia lauluja opitaan ja saadaan kavereita. Vanhimmainen aloitti 3-vuotiaana. Jäi reippaasti, vaikka oli ikävöinytkin äitiä. Kuitenkin halusi mennä uudestaankin ja kun vähän tutustui porukkaan, alkoi viihtyä tosissaan. Nyt keskimmäinenkin pääsee kerhoon. Pakkailee reppuaan ja on ihan innoissaan. Helppo viedä kaksi lasta kerhoon, ku saavat toisistaan turvaa. Meillä on vanhin aika ujo lapsi, mutta ihmeen helposti kuitenkin sujui yksin jääminen kerhoon. Ja on niillä ohjaajilla sielä äidin puhelinnumero, jotta voivat hädän tullen soittaa. Kyllä sielä on niin paljo tekemistä, että lapsi ei muita ikävöidäkään. Meille seurakunnan kerho on ollu positiivinen yllätys.