K
Kopsaaja
Vieras
Onko kenelläkään kokemuksia tuosta depressiohoitajasysteemistä? Itselläni on vähän samansuuntaisia kokemuksia.
Tässä kopioitu toiselta palstalta (Suomi 24/masennus)
"Oletko ollut Vantaalla tai muulla paikkakunnalla depressiohoitajan vastaanotolla? Millaisia kokemuksia ja mielipiteitä?
Itse koin koko järjestelmän hyvin turhauttavaksi ja jätin viimeisen kuudennen kerran väliin. Mitään hyötyä en kokenut "istunnoistani" olleen, eikä mitään lääkeseurantaa kummempaa ollut tulossa jatkossa, joten aika tyhjän kanssa oltiin. Psykiatriselle en kuulemma pääse ennen kuin on kaksi lääkettä kokeiltu ilman hoitovastetta. Käytäntö ei liene lainmukaista, enkä ole löytänyt tuota mistään kirjattuna.
Depressiohoitaja näyttää olevan vahtikoira, joka seuraa pysyvätkö asiakkaat hengissä ja syövät lääkkeitään. Mitään todellista hoitoa tältä hoitajalta en saanut, enkä myöskään vaihtoehtoja siitä, mistä muualta voisin apua saada. Palveluohjauksesta tai kuntoutumisen suunnittelusta tai edes kuntoutumiseni tavoitteista ei ollut minkäänlaista mainintaa keskusteluissa. Lähinnä vastaanottoajat tuntuivat seinältä, johon avun hakemiseni tyssäsi. Lähes joka kerralla täytin samaa BDI-kaavaketta ikäänkuin viikossa olisi tapahtunut ihmeparantuminen ja oireeni olisivat kadonneet ihmeitä tekevän lääkityksen avulla. Jäin miettimään, onko kaltaisiani muita. Ihmisiä, joita muka hoidetaan, mutta karu todellisuus on, että he ovat vain nimi papereissa, merkintä käytetystä vastaaanottoajasta.
Minä haluan apua, haluan keskeyttää luisun ja tehdä asioille jotakin. Lääkitys on auttanut jonkin verran, mutta en silti saa elämästä kiinni. Tekeekö järjestelmä minusta uhrin epäämällä minulta avun? Onko tämä säästöä, kun asioiden annetaan kehittyä huonommaksi, eikä tartuta asiaan silloin kun sille vielä voidaan jotain tehdä? Eikö tässä vaiheessa auttaminen tulisi halvemmaksi? Ymmärrän, että depressiohoitajajärjestelmän tavoite olisi sellainen apu olla, mutta kovin jäykältä ja tyhjänpäiväiseltä palvelu näyttäytyi.
Tällä hetkellä sinnitellään päivästä seuraavaan syömällä lääkkeitä ja ihmetellään noustaanko tästä omin avuin, vai jääkö elämä tällaiseksi puutteelliseksi ja vajaaksi. Pakko todeta toivottomuuden hiipivän välillä yhä pahemmin elämääni. Yritän pitää itsestäni huolta, mutta unettomuus, väsymys ja ahdistus vaivaavat. Murehdin olenko kierteessä joka pahenee yhä syvemmäksi helvetiksi, jolloin katoan paikkaan, jossa olen avun ulottumattomissa. Olen vielä toimintakyvyltäni hyvä, minulla on ihania läheisiä, jotka pitävät minua pinnalla, mutta ihmissuhteetkin alkavat kärsiä, koska tarvitsen paljon tukea ja apua."
Alkuperäinen osoite: Vantaa ja Depressiohoitaja - Masennus - Henkinen hyvinvointi ja mielenterveys - Terveys - Suomi24.fi
Tässä kopioitu toiselta palstalta (Suomi 24/masennus)
"Oletko ollut Vantaalla tai muulla paikkakunnalla depressiohoitajan vastaanotolla? Millaisia kokemuksia ja mielipiteitä?
Itse koin koko järjestelmän hyvin turhauttavaksi ja jätin viimeisen kuudennen kerran väliin. Mitään hyötyä en kokenut "istunnoistani" olleen, eikä mitään lääkeseurantaa kummempaa ollut tulossa jatkossa, joten aika tyhjän kanssa oltiin. Psykiatriselle en kuulemma pääse ennen kuin on kaksi lääkettä kokeiltu ilman hoitovastetta. Käytäntö ei liene lainmukaista, enkä ole löytänyt tuota mistään kirjattuna.
Depressiohoitaja näyttää olevan vahtikoira, joka seuraa pysyvätkö asiakkaat hengissä ja syövät lääkkeitään. Mitään todellista hoitoa tältä hoitajalta en saanut, enkä myöskään vaihtoehtoja siitä, mistä muualta voisin apua saada. Palveluohjauksesta tai kuntoutumisen suunnittelusta tai edes kuntoutumiseni tavoitteista ei ollut minkäänlaista mainintaa keskusteluissa. Lähinnä vastaanottoajat tuntuivat seinältä, johon avun hakemiseni tyssäsi. Lähes joka kerralla täytin samaa BDI-kaavaketta ikäänkuin viikossa olisi tapahtunut ihmeparantuminen ja oireeni olisivat kadonneet ihmeitä tekevän lääkityksen avulla. Jäin miettimään, onko kaltaisiani muita. Ihmisiä, joita muka hoidetaan, mutta karu todellisuus on, että he ovat vain nimi papereissa, merkintä käytetystä vastaaanottoajasta.
Minä haluan apua, haluan keskeyttää luisun ja tehdä asioille jotakin. Lääkitys on auttanut jonkin verran, mutta en silti saa elämästä kiinni. Tekeekö järjestelmä minusta uhrin epäämällä minulta avun? Onko tämä säästöä, kun asioiden annetaan kehittyä huonommaksi, eikä tartuta asiaan silloin kun sille vielä voidaan jotain tehdä? Eikö tässä vaiheessa auttaminen tulisi halvemmaksi? Ymmärrän, että depressiohoitajajärjestelmän tavoite olisi sellainen apu olla, mutta kovin jäykältä ja tyhjänpäiväiseltä palvelu näyttäytyi.
Tällä hetkellä sinnitellään päivästä seuraavaan syömällä lääkkeitä ja ihmetellään noustaanko tästä omin avuin, vai jääkö elämä tällaiseksi puutteelliseksi ja vajaaksi. Pakko todeta toivottomuuden hiipivän välillä yhä pahemmin elämääni. Yritän pitää itsestäni huolta, mutta unettomuus, väsymys ja ahdistus vaivaavat. Murehdin olenko kierteessä joka pahenee yhä syvemmäksi helvetiksi, jolloin katoan paikkaan, jossa olen avun ulottumattomissa. Olen vielä toimintakyvyltäni hyvä, minulla on ihania läheisiä, jotka pitävät minua pinnalla, mutta ihmissuhteetkin alkavat kärsiä, koska tarvitsen paljon tukea ja apua."
Alkuperäinen osoite: Vantaa ja Depressiohoitaja - Masennus - Henkinen hyvinvointi ja mielenterveys - Terveys - Suomi24.fi
