vanhempien laatuajasta pohdiskelua

[ennen sattui ja tapahtui]

Pohtikee minun kanssa tätä asiaa, jooko?
Eli jos perheessä on yksi pieni ja "helppo" lapsi, sanotaan nyt vaikka että 2 vuotias.
Ja se on enemmän hoidossa kuin kotonaan, jotta vanhemmat saa olla rauhassa ja laatuaikaa (omien sanojen mukaan) niin eikö se lapsesta sitten vanhempana jo tunnu vähän pahalle jos ymmärtää alkaa ajatella, että hänestä kaivataan "vapaata"?
Kun yhtä perhettä kuitenkin ollaan, niin jännä ajatusmalli että siitä yhdestä perheenjäsenestä kaivataan niin paljon sitä vapaata, että odotetaan sitä laatuaikaa ilman sitä perheenjäsentä.
Nyt kyllä ilmaisen harvinaisen hankalasti itseäni, mutta tuli paha mieli kun ajattelin että miltähän se tuntuisi jos mies ja lapsi odottaisi sitä kun äiti lähtee kotoa nalkuttamasta ja saa olla rauhassa ilman sitä. Että olisikin itse se osapuoli josta sitä vapaata kaipaa.
Yritän vaan asennoitua ymmärtämään, koska itselläkin vain yksi ja ns. helppo lapsi josta ei olla vielä osattu kaivata vapaata, koska tykätään koko perheellä puuhastella ja nautitaan niistä yhteisistä hetkistä koko perheellä ja miehen kanssa sitten kahdenkesken kun lapsi nukkuu.
Ymmärrän kyllä taas ihan täysin senkin jos tekee mieli irtautua joskus arjesta ja lähteä käymään jossain vaikka kaksin, mutta että yli puolet viikosta aina sitä laatuaikaa kahdestaa? Kannattaako silloin kuumeilla lisää lapsia, kun tuntuu ettei osata nauttia siitä yhdestäkään?

 

[endie]

mä en näkis niin, että siinä lapsessa tai äidissä tai isässä olis mitään "vikaa" joka ajais laatuajan tarpeeseen. .. tarkoitan.. kyllä mä joskus otan esikoisen kanssa esim ihan tietoisesti laatuaikaa vain kaksistaan koska se on meille tärkeetä - meijän suhteelle.
vähän ot, mut tuli vaan mieleen.
liika on aina liikaa tietty, mut jospa lapsi onkin hoidossa rakkaalla mummilla niin tuskimpa hän mitään kokee jäävänsä vaille tms. höpöhöpö.

 

[iiris-77]

No en tiedä laatuajasta mutta itse ainakin koen niin että töissäkäyminen on "vapaata" ja jaksaisin olla paljon parempi äiti kun saan välillä tehdä muuta ja olla aikuisten kanssa. Tavallaanhan kyse on samasta, että haluaa olla erossa lapsesta.

 

[maailma muuttuu eskoseni]

Nykyään pidetään entisajan normaaleja käytäntöjä läheisriippuvaisuutena.

 

[-.-.-..-.]

samaa mietin itsekkin välillä, eräänkin tuttavan pitäisi saada sen lisäksi lisää vapaa aikaa että lapset ovat päivät tarhassa (hän itse työttömänä kotona) ja joka toinen viikonloppu lapset pe-su ovat mummolla hoidossa. tämä ihminen rutisee jatkuvasti kun ei ikinä saa lapsivapaata aikaa..suoraan sanoen alkaa vituttamaan tuollainen rutina.

 

[ennen sattui ja tapahtui]

Joo, siis ymmärrän sen vapaan kaipuun. Mutta jos toinen on hoidossa normaalisti pitkät päivät vaikka molemmilla vanhemmilla vaikka koko viikko vapaata ja silti kaivataan vielä 3 yötä viikossa jossain muualla yöhoidossa pitämistä. Siis sitä, että mikä on liikaa jo?
Siis se, että aina kun mahdollista niin tahdottaisiin olla vain kahdestaan, ilman lasta. Eikö se ole outoa?

 

[4.]

Voin pohtia kanssasi tätä. Ajattelin yhden lapsen äitinä samoin kuin sinä nyt. Nyt 4 lapsen äitinä ajattelen toisin. Olen 24/7 lasten saatavilla. Jollen saa aikaa mieheni kanssa kaksin, pääni kirjaimellisesti sekooo/tuntuu räjähtävän. Asioita on joitakin, joita voi vain puolison kanssa jakaa. Tuo laatuaika on mieheni kanssa juuri sitä. Aikaa puhua rauhassa ja antaa hellyyttä toisillemme. Ilman sitä minusta tulee nalkuttava akka, jolloin lapsetkaan eivät voi hyvin. Miten kenelläkin on mahdollisuutta tuohon laatuaikaan, riippuu elämäntilanteesta. Meillä se käytännössä toteutuu joko perjantai tai lauantai yönä, jolloin lapset menevät nukkumaan ja vanhempien vapaa alkaa. Voi mennä yö neljäänkin asti...riippuu asioista kuinka paljon on ehtinyt keskustella viikolla. Siis mies vapaalla viikonloput ja aamulla pitempään nukkumiset onnistuu. ....jatkan kohta lisää...

 

[Nalkuttava Talonmies]

No kyllä isällä ja lapsella saa olla ihan omaakin laatuaikaa. Ja se ei tarkoita, että äiti olisi rasittava. Ja toisaalta liika on liikaa. Kaikilla on oikeus omaan aikaan, niin äidillä kuin isälläkin. Miksi se nyt tuntuisi toisesta pahalta?

 

[juuh]

Meillä lapset ovat osa perhettä ja minun aikani on heidänkin aikaansa. Lapsilla on oikeus olla kotonaan. Mä en muutenkaan ymmärrä noita laatuaika ja oma-aika käsitteitä. Omaa-aikaa mulla on 24h vuorokaudessa joka päivä ja laadun määrään minä itse hyvin pitkälle. Omissa harrastuksissa käydään ja joskus voi lähteä miehen kanssa kahdestaan aikuisten juttuihin, muttei niitä sen takia tehdä, että lastenhoito olisi työtä, josta pitää saada vapaata.

 

[juuh]

Joo, siis ymmärrän sen vapaan kaipuun. Mutta jos toinen on hoidossa normaalisti pitkät päivät vaikka molemmilla vanhemmilla vaikka koko viikko vapaata ja silti kaivataan vielä 3 yötä viikossa jossain muualla yöhoidossa pitämistä. Siis sitä, että mikä on liikaa jo?
Siis se, että aina kun mahdollista niin tahdottaisiin olla vain kahdestaan, ilman lasta. Eikö se ole outoa?

On se, mun mielestä silloin ei toteudu lapsen oikeus saada aikaa vanhemmiltaan ja olla omassa kodissaan. Toisaalta, jos vanhemmat kokevat lapsen niin kovin rasittavaksi, onkohan silloin sille lapsellekin parempi olla jossain muualla... tiedä häntä.

Se on kyllä totta, että useamman lapsen kanssa sitä kahdenkeskistä aika jää kyllä tosi vähän ja kyllähän sitäkin kaipaa. Mutta miksi lapsen pitää olla öitä pois kotoa, eikös lapsi nuku öisin ja vanhemmat voi valvoa jos haluaa... tosin aamuherääminen voi olla hankalaa.

 

[pöh]

Tuttavillani on pieni lapsi, joka on joka päivä hoidossa mummulassa, jotta vanhemmat pääsevät omiin harrastuksiin. Ihan joka ikinen päivä, ja jos ei muuta niin kauppoihin kiertelemään. Lomareissutkin tehdään pääsääntöisesti ilman tätä lasta, koska on kivempi olla kaksistaan. Silloin tällöin hoitoon vieminen on ok, mutten minäkään ymmärtäisi jos päivittäin pitää viedä lapsi jotta pääsee omiin juttuihin. Silloin tällöin itsekin veisin lapseni jos voisin, mutta että päivittäin...en edes haluaisi.

 

[ap]

no sitä härdelliä on sen 4* enemmän jos lapsiakin neljä on, ymmärrän kyllä sen laatuajan kaipuun Mutta kun kyse on yhdestä lapsesta, josta kaivataan kovasti koko ajan vapaalle kahdestaan ajanviettoon ( kun oikesti lapsi on enemmän hoidossa mummolla kuin kotonaan) niin voiko olla että vanhempien suhde olisi vielä vähän sellainen "teini" että tykätään vaan kahdestaan kyköttää?
Ja ihanko oikeasti vaikka lapsia olisi neljä, niin olisi valmis pitämään heitä enemmän hoidossa kuin kotona? Eikö lapsia tule ikävä?
(ja ihan tosissaan kysyn koska voi ollakkin niin, koska itsellä ei ole aavistustakaan isomman perheen arjen pyörityksestä mitä se on)

 

[madicken04 harmaana]

No, me ollaan varmaan sitten tosi outo perhe kun ollaan lasten vauva-ajan jälkeen kaivattu silloin tällöin aikuisten kahdenkeskeistä aikaa, vaikkei olla koettu että lapset olisivat mitenkään ei-tervetulleita. Samoin itse nautin ajoittain niin miehen yövuoroista kun saadaan lasten kanssa omin päin syödä iltapalat ja käydä nukkumaan (lasten ja oman nukahtamisen välissä vielä sitä omaa laatuaikaa itsekseni) sekä viettää seuraava päivä ilman miestä. Ja voisin vaikka pistää pääni pantiksi että mies ja lapsetkin nauttivat minun yövuoroistani ihan yhtälailla.

Ja lisäksi nautin tänään laatuajasta esikoisen kanssa kun kuopus oli päiväkodissa, eilen taas esikoisen ollessa hoidossa nautin kuopuksen kanssa tuosta laatuajasta. On ihanaa saada olla välillä kaksin toisen lapsen kanssa ja tehdä jotain sellaista mitä en pystyisi tekemään jos molemmat lapset on mukana, nytkin oltiin uimassa. =)

(mutta juu, meillä lapset ovat hoidossa vajaata viikkoa eli koko perheen yhteistä aikaa jää vaikka välillä lapset ovatkin vapaapäivinä päiväkodissa jne)

 

[vieras]

minä otin laatuaikaa pojastani 4v ja 8kk ekan kerran viikonloppuna ja olin yksin yön poissa kotoa kun jäi isänsä kanssa kotiin. hillitön ikävä oli. ap kanssa samoilla linjoilla, touhutaan yhdessä paljon, tämä on meidän perhe ja lapsi kuuluu kalustoon ihan täysillä ja sitä ei viedä pois silmistä saadakseni laatu aikaa mieheni kanssa. kyllä me keretään ukkokullan kanssa olla sitte eläkkeellä kaksin, liittomme perustuu siihen että samassa hautakivessä lukee molempien nimi.

 

[endie]

minä otin laatuaikaa pojastani 4v ja 8kk ekan kerran viikonloppuna ja olin yksin yön poissa kotoa kun jäi isänsä kanssa kotiin. hillitön ikävä oli. ap kanssa samoilla linjoilla, touhutaan yhdessä paljon, tämä on meidän perhe ja lapsi kuuluu kalustoon ihan täysillä ja sitä ei viedä pois silmistä saadakseni laatu aikaa mieheni kanssa. kyllä me keretään ukkokullan kanssa olla sitte eläkkeellä kaksin, liittomme perustuu siihen että samassa hautakivessä lukee molempien nimi.

hyvä juttu että se sopii teille.
joillainhan taas noin tiivis toteutusmalli tässä asiassa ajaa siihen että kn ne lapset on pesästä lentäneet ,tuleekin ero ,kun ei sitä vieressä olevaa ihmistä enää tunneta ja osata olla yhdessä ja on muututtu erisuuntiin.

 

[harmillista]

minä otin laatuaikaa pojastani 4v ja 8kk ekan kerran viikonloppuna ja olin yksin yön poissa kotoa kun jäi isänsä kanssa kotiin. hillitön ikävä oli. ap kanssa samoilla linjoilla, touhutaan yhdessä paljon, tämä on meidän perhe ja lapsi kuuluu kalustoon ihan täysillä ja sitä ei viedä pois silmistä saadakseni laatu aikaa mieheni kanssa. kyllä me keretään ukkokullan kanssa olla sitte eläkkeellä kaksin, liittomme perustuu siihen että samassa hautakivessä lukee molempien nimi.

hyvä juttu että se sopii teille.
joillainhan taas noin tiivis toteutusmalli tässä asiassa ajaa siihen että kn ne lapset on pesästä lentäneet ,tuleekin ero ,kun ei sitä vieressä olevaa ihmistä enää tunneta ja osata olla yhdessä ja on muututtu erisuuntiin.

kuinka paljon lasten annetaan olla ns. itsekseen ja itsenäistyä. Usein nämä äidit, joilla on jo ikävä lastaan, kun menevät vain kaupassa käymään, ottavat niin läheisen otteen lapsestaan ja kontrollin, että ei se lapsi itsenäisty koskaan. Yli 10-vuotiaita lapsia paapotaan kuin taaperoita ikään ja mietitään voiko ne kulkea yksistään bussilla harrastuksiin.

Näitä on nähty...

 

[Madicken04]

No, me ollaan varmaan sitten tosi outo perhe kun ollaan lasten vauva-ajan jälkeen kaivattu silloin tällöin aikuisten kahdenkeskeistä aikaa, vaikkei olla koettu että lapset olisivat mitenkään ei-tervetulleita. Samoin itse nautin ajoittain niin miehen yövuoroista kun saadaan lasten kanssa omin päin syödä iltapalat ja käydä nukkumaan (lasten ja oman nukahtamisen välissä vielä sitä omaa laatuaikaa itsekseni) sekä viettää seuraava päivä ilman miestä. Ja voisin vaikka pistää pääni pantiksi että mies ja lapsetkin nauttivat minun yövuoroistani ihan yhtälailla.

Ja lisäksi nautin tänään laatuajasta esikoisen kanssa kun kuopus oli päiväkodissa, eilen taas esikoisen ollessa hoidossa nautin kuopuksen kanssa tuosta laatuajasta. On ihanaa saada olla välillä kaksin toisen lapsen kanssa ja tehdä jotain sellaista mitä en pystyisi tekemään jos molemmat lapset on mukana, nytkin oltiin uimassa. =)

(mutta juu, meillä lapset ovat hoidossa vajaata viikkoa eli koko perheen yhteistä aikaa jää vaikka välillä lapset ovatkin vapaapäivinä päiväkodissa jne)

Lisäilen vielä että jos siis meillä tilanne olisi se että "helppo" 2v lapsi olisi päivähoidossa täyttä päivää (sinänsä jo hurja ajatus kun tuntuisi hurjalta tuon 4,5v:n kanssa) niin varmasti laitettaisi lasta muualle hoitoon ylimääräistä kuin erityistapauksissa. Kun meillä aikanaan oli se yksi helppo lapsi joka nukahti illalla hyvin niin sitä kahdenkeskeistä laatuaikaa jäi mukavasti muutamakin tunti joka ilta.

 

[joopa]

moni on tähän nyt jauhanut vaan sitä että "kyllä vanhempien kuuluu kahdenkeskistäkin aikaa saada että jaksaa", mutta eihän sitä kysyttykään! Vaan että tarviiko sitä ihan NIIN paljon että lapsi on enemmän hoidossa kun kotonaan silläkin aikaa kun vanhemmat ovat vapaalla. Itsekin tunnen tälläisen pariskunnan ja väkisinkin ihmettelen tilannetta kovasti, ihmettelin jo ennen kuin omia lapsia sain ja nyt vielä enemmän.

Itsellä tyttö on 8kk ja hoitoon ei ole vielä ollut kertaakaan tarvetta pientä laittaa. Toki teemme niin silloin tällöin sitten kun ajatus hyvältä ja tarpeelliselta tuntuu. Nyt kuitenkin nautimme ajasta hartaasti odotetun pikkuisemme kanssa. "Omaa aikaa" saamme annettua miehen kanssa toisillemme kun sitä kaipaamme ja "yhteistä laatuaikaa" saadaan vietettyä ihan mukavasti esim. iltaisin kun pieni on nukkumassa. Tietysti joskus voisi olla hauska käydä ihan kahdestaankin jossain kodin ulkopuolellakin tuulettumassa.

Jaksaa se vaan minuakin ihmetyttää että jos lapsia haluaa niin miksi jotkut sitten haluavat viettää niin kovin vähän aikaa heidän kanssaan.. Ja tosiaan tarkoitan nyt tälläisiä ääri-tapauksia jossa lapset ovat huomattavasti enemmän esim. mummolassa hoidossa kuin kotonaan senkin aikaa kun vanhemmat itse eivät ole töissä tms...

 

[ap]

edellinen "joopa" taisit ymmärtää mitä yritin ajaa takaa.
"Jaksaa se vaan minuakin ihmetyttää että jos lapsia haluaa niin miksi jotkut sitten haluavat viettää niin kovin vähän aikaa heidän kanssaan.." -tätä minä mietin, kun kyse kuitenkin on tässä esimerkkitapauksessa niinkin kovin pienestä lapsesta joka normaalistikin hoidossa pitkät päivät, riippumatta ollenkaan siitä onko vanhemmat vapaalla vai ei.
Ja kommentit "onneksi *** menee taas muutamaks yöks mummolaan, niin saadaan olla rauhassa"- tuntuu minusta niin kummalle kyseisessä perheessä

 

[joopa]

näinpä. Luulisi ihmisten olevan perhettä perustaessaa valmiita perhe-elämään. Ihmetyttää kommentit "ei elämän tarvitse yhtään muuttua vaikka lapsia tulee". Tietysti se muuttuu. Itse kuitenkin koen lapseni valtavasti elämäämme ja yhteistä aikaamme rikastuttavana. Toki vanhemmat kahdenkeskeistäkin aikaa joskus tarvitsevat, mutta jotain rajaa..