Vanhempainillan terroristit

[Savanni nukahtaa]

Olin tänä iltana eräässä nimeltä mainitsemattomassa kaupungissa/päiväkodissa vanhempainillassa, jossa tiedotettiin päivähoidon muutoksista. Taas tuli muistutus, että miten idiootisti aikuiset ihmiset osaavat käyttäytyä. Oikein sääliksi käy omia lapsiakin eikä suinkaan tulevien päivähoitomuutosten takia (tilat), vaan sen takia, että lapset joutuvat olemaan tekemisissä tuollaisten idioottien jälkikasvun kanssa!

Vanhempainillassa meuhasi etupäässä yksi äiti kahden muun kahelin säestyksellä. Luulen, että äiti kertoo tänä iltana miehellensä olleensa yksi illan älykkäimmistä esiintyjistä, kun hän sai jauhot suuhun muille vanhemmilla ja päivähoidon henkilöstölle. Se on vaan ikävä juttu, että tuollaiset idiootit eivät ymmärrä sitä, että aggressiivisen ja hysteerisen ihmisen kanssa ei kannata keskustella.

Äiti toivoi ilmeisesti kovasti kaikkein parasta mahdollista ratkaisua omalle lapsellensa. Jos hän sellaisen haluaa, kannattaa mitä luultavimmin muuttaa pois tästä kaupungista. Hänen lapsensa tullaan tämän illan jälkeen muistamaan niiden "parin tenavan hulluna äitinä" aina lasten peruskoulun loppuun saakka.

Mites te? Oletteko koskaan raivonneet tai itkeneet vanhempainilloissa?

 

[fgh]

En vihaa lapsia heidän vanhempiensa vuoksi.

 

[niimpä]

Katohan, nykyvanhemmat haluavat lapsillensa aina parasta. Kyllin hyvä ei riitä! Minäkin todella toivon, että nämä ikuiset napisijat pystyvät antamaan lapsillensa sellaisen kodin, jossa ei kukaan paitsi juo, hakkaa tai käyttäydy holtittomasti, tee mitään muutamaan epätäydellistä. Mäkin olen monesti miettinyt, että millaisia lapsia noissa "täydellisten vanhempien" kodeissa kasvaa. Taitaa aika moni heistä istua ennen pitkää perheneuvolan penkillä...

 

[Savanni nukahtaa]

En vihaa lapsia heidän vanhempiensa vuoksi.

En mäkään vihaa. Mietin vaan lopputulosta, että mitähän nuo vanhemmat saavat loppupeleissä aikaan lapsissaan tuolla "minäminä"-asenteella!

 

[asioilla on puolensa]

Haluaisin kyllä tietää tarkemmin mistä on kyse ennenkuin alan tuomitsemaan ketään. Tunteikas käyttäytyminen ei ole toivottavaa, mutta jos asia on kovin koskettava, niin tunteita voi olla vaikea hallita. Kyseisellä henkilöllä voi olla jotain asiaan liittyviä henkilökohtaisia taustoja ja kokemuksia, jotka tekevät asiasta hänelle erittäin tärkeän. Asiasta tietämättömät eivät välttämättä voi ymmärtää hänen reagointiaan.

 

[Savanni nukahtaa]

Haluaisin kyllä tietää tarkemmin mistä on kyse ennenkuin alan tuomitsemaan ketään. Tunteikas käyttäytyminen ei ole toivottavaa, mutta jos asia on kovin koskettava, niin tunteita voi olla vaikea hallita. Kyseisellä henkilöllä voi olla jotain asiaan liittyviä henkilökohtaisia taustoja ja kokemuksia, jotka tekevät asiasta hänelle erittäin tärkeän. Asiasta tietämättömät eivät välttämättä voi ymmärtää hänen reagointiaan.

Kyse ei ole sen kummemmasta asiasta kuin muutoksista ryhmäjaoissa. Ja sen naisen käyttäytyminen ei ollut tunteikasta vaan junttimaista, hyökkäävää ja yksipiippuista. Mutta en viitsi tässä selitellä enempää, sillä siitä naisesta puhutaan tänä iltana puhelimessa ja huomenna leikkipuistoissa ja perhekerhoissa. Yksi äiti sanoi, että hän tiesi tuon naisen olevan tyhmä, muttei arvannut tämän olevan aivan vitun tyhmä!

 

[Foortti harmaana]

No ei sentään huumeissaan, kuten mun parhaan ystävän
vanhempainillassa oli yksi nainen =/

 

["kahden äiti"]

Meillä ei onneksi ole kukaan koskaan raivonnut ja itkenyt, mutta kyllä on joutunut suu ammollaan kuuntelemaan ihmeissään, kun niin moni vanhempi tuntuu pitävän lapsensa hoitajia toiseksi pahimpana vihollisenaan ja pahantekijänään...

 

[laskndölknas]

Mua on aina ärsyttänyt sellaiset tyypit, jotka ottaa vanhempainillassa jonkun omaa lastaan koskevan yksityiskohtaisen asian siinä 10-30 muun vanhemman edessä puheeksi. Ja kaikki odottaa... Nyt mä ymmärrän, miksi mun äitini ei ikinä käynyt mun vanhempainilloissa.

Kerran en jonnekin päiväkodin tilaisuuteen päässyt ja kyselin, että onkos se nyt paha juttu. Sanoivat vaan, että kaiken tiedon saa kuitenkin aanelosella. Miksi mä tuhlaisin jonkun illan sitten siellä istumiseen? No, tähän mennessä olen mennyt aina kun olen päässyt.

 

["niin"]

Sanotaanko näin, että kaksi tiettyä äitiä meidän lapsen päiväkotiryhmässä saavat karvat nousemaan pystyyn. Joka juhlassa...vanhempainillassa...missä tahansa, missä on kokoontumisen merkkejä...nämä naiset puhuvat kilpaa oman lapsensa mitättömistä tekemisistä, tuovat esille muka-tyhmänä vanhoja juttuja (esim. erääseen tutkimuksiin osallistuvat antoivat lupalaput jo ennen joulua, mutta vielä viime viikolla yhden äidin piti vaan jankuttaa ja varmistella että laittoikohan hän nimen ja mitähän se sitten tarkoittaa juuri heidän perheensä kohdallaan...voi vittu) jne. jatkuvaa itsekorostusta. Pidän itseäni kärsivällisenä ihmisenä, mutta nykyään välttelen noita naisia. Koska lapsemme ovat erityisryhmässä, alkavat perkeleet vielä neuvomaankin minua(!) esim. lapsen harrastusten, terapian jne. suhteen. Kerran jaksoin mykistyneenä kuunnella kun tuntematon ihminen paasasi minulle oman lapsensa kehityksestä, aloittaen vauvaiästä ja päätyen eskari-ikään. Sitten riitti.

Lieneekö sattumaa sekin, että vaikka näiden äitien elämä pyörii pelkkien ainokaistensa ympärillä, nuo kaksi lasta ovat ryhmän ehdottomasti haastavimmat ja käytöshäiriöisimmät tapaukset. Väkivaltaisia, ilkeitä lapsia. Joka kerta saa olla varuillaan että yrittääkö lähellä oleva "mussukka" kampittaa oman lapseni kalliolta alas vaiko vain tönäistä häntä. Kerran kävi lapselleni pahasti ja meinasin lyödä toista lasta, eipä näyttänyt olevan moksiskaan koska yritti uusia tempun. Kun yritin selvitellä tapahtunutta, hysteerinen äiti keskittyi ylikierroksilla käyvään mölyapinaansa (joo, anteeksi) eikä edes pyytänyt anteeksi. Näin se menee joka kerta: tekevät nuo lapset mitä hyvänsä, ketään ei kiinnosta puuttua. Jos kehtaavat eskari-iässä lyödä lapsia niin että näiden vanhempi seisoo vieressä, en tosiaankaan tiedä, miltä tulevaisuus näyttää...