en edes itte nää viestejä mutta keskustelkaappa te jotka olette lukemassa. 
Tuleeko muille koskaan talousasioita pyörittäessä sellinen olo ettei vanhemmuutta arvosteta tarpeeksi. Heti äitiysloman jälkeen (joidenkin mielestä jo sen aikana) pitäisi olla duunipaikka nakitettuna, ehdottomasti viimeistään hoitovapaan jälkeen. Missä vanhemmuus? Onko vanhemmuus nykyaikana sitä, että tehdään ne muksut, ja ajatellaan ettei ne kolmen ikävuoden jälkeen enää halua äitin tai isin kanssa korona olla, töihin vaan MOLEMMAT ja muksu hoitoon. Ja jos et ole töissä, niin kotkotetaan, ja eteenkin jos nainen ei ole töissä niin heti hyökkää vihainen feministimajavalauma niskaan. Eikö kukaan enää arvosta vanhaa kunnon kotiäitiyttä, tai sitten vuorostaan uudempia tuulia koti-isyydestä. Että joku laittaisi kodin, ruan pöytään, huolehtisi sen päiväajan muksuista, toinen hankkisi elannon, ja illalla olisi hyvä rentoutua lasten kanssa yhdessä. Tapoja on monenlaisia, ja tietty VAPAAN TAHDON ymmärrän, mutta entä me jotka tahtoisimme saavuttaa sen päämäärän, jossa toinen työskentelee ja toinen huolehtii kodista, tekee omaa arvokasta työtä kotona, on vanhempi. Nykyään kun kotiäitiys katsotaan laiskuudeksi. :/
Ei siis ollut tarkoitus paasata, ja tämähän on vain minun mielipiteeni
