Vanhemmat lopussa!

En siis todellakaan enää keksi mitä tekisin ja miten päin olisin pojan kans ikää on 2v8kk. Hän on aivan mahdoton kaikki alkaa jo heti aamusta kun herätään hän alkaa kiusaamaan pikkusiskoaan 8kk. lyö tätä potkii taittaa päätä...ollaan tietenkin kielletty mutta ei tehoa vaan jatkuu koko päivän. Kauppaan häntä ei voi enää viedä tai kylään välillä tuntuu että ei tarvi kun mennä ovesta ulos niin alkaa tappelu pojan kans hän ei kuuntele mitään ei tottele riehuu vaan ja kiroilee! jos pitäisi vaikka jostain lähteä niin ei poika jäisi vaikka yöksi samaan paikkaan jos häntä ei lopulta väkisin kanna pois hirveän huudon ja potkinnan kans! Ja jos hän jättää päikkärit pois jotka hän vielä tarvitsisi niin iltapäivä ja ilta on kahta kauheampia. AUTTAKAA! en enää tiedä itekkään mikä on oikein ja mikä väärin!!???? :'(

 

Poika taitaa olla mustasukkainen pikkusiskostaan ja tuo kyllä kuulostaa myös uhmaiältä.Touhutkaa ja leikkikää pojan kanssa aina kun mahdollista ja osoittakaa rakkautta niin hän tuntee itsensä tärkeäksi.

 

Se on se uhmaikä, mutt onnex se menee ajastaan ohi. Ja kyllä te varmaan toimitte ihan oikein, mikään vaan ei auta! Jonain kauniina päivänä vaan havahdut ja huomaat, ett arki alkaakin sujua eli pahin uhmakausi on mennyt ohi. Nyt vaan voimia ja jaksamista!

 

Vaikea uskoa että semmoinen päivä vielä koittaa...tänään aloin itkemään kun tämä on yhtä helvettiä! Ei oo enää voimia tapella joka asiasta. Ollaan yitetty jompikumpi olla aina pojan kans kahdestaan mutta eipä auta. Voiko siitä tulla enää kunnon ihmistä? :'( Johtuuko se siitä että olen niin surkea äiti tai ollaan huonot vanhemmat? En tämän paremmin kyllä osaa...

 

Suosittelen lämpimästi teitä ottamaan yhteyttä paikkakuntanne perheneuvolaan, johon ainakin meidän kaupungissamme pääsee ihan ilman lähetteitä itse sinne soittamalla. Sieltä löytyy ammattitaitoista apua ihan vaikka vain keskustelun muodossa. Vaikka kyse on varmastikin vain voimakkaasta uhmaiästä niin ihan oman jaksamisenne kannalta. Kyse ei siis ole mistään "kallonkutistajista" :/ vaan perheterapeuteista ja perhepsykologeista, jotka siellä työskentelevät teitä - ja ihan ketä tahansa - varten.

Jaksamista!

 

Hups! Piti tuo toinen hymiö kuitenkin olla eikä :/

 

En osaa antaa muuta neuvoa kuin pidä ehdottomasti oma pääsi asiassa minkä olet päättänyt, eli jos olet kieltänyt jotain lapselta, niin älä missään nimessä anna siitä asiasta periksi, sillä silloin annat muksulle sen mielikuvan, että AHAAA tästä asiasta ei tartte välittää vaikka kiellettiinkin. Meillä nuoremmalla pojalla oli ton ikäisenä välillä kauheita raivareita ja me istuimme monet kerrat pitäen lasta tiukasti, mutta silti hellästi sylissä koko huudon ja potkimisrulianssin ajan, kunnes rauhoittui, vaikka siihen joskus menikin puolituntia kerrallaan. Lohdutukseksi täytyy sanoa ,että uhma menee kyllä aikanaan ohi , toisilla nopeammin toisilla hitaammin. Jaksamista ja pitkiä hermoja toivottelen.

 

Kuulostipa tutulta!!Ja meillä on vain yksi lapsi.Meillä oli tytön kanssa samanlaista tuossa iässä eli 2,5-3 vuotta,ehkä kauemminkin.Kaikki lähdöt oli yhtä tappelua ja kylästä ei päästy useinkaan pois ilman huutoa!Sitten se todellakin pikkuhiljaa väheni ja nyt asiat sujuu jo normaalisti.Tietysti joskus kun on väsynyt tai haluaisi jatkaa leikkiä kyläpaikassa joudutaan korottamaan ääntä mutta pääsääntöisesti siis lähtee vapaaehtoisesti.Ja sitten on näitä "minä vielä yhden kerran"-juttuja.Yleensä sanon että "okei,yhden kerran ja äiti laskee".Toimii meillä useimmissa tapauksissa.
Koittakaa jaksaa,ja ottakaa tosiaan yhteyttä vaikka neuvolaan jos tuntuu ettei nuppi kestä!Ei ollut kaukana itsellänikään, varsinkin jos mies oli reissussa pitempään ja olin kahdestaan pienen raivottaren kanssa!!

 

Just meinasin kirjoittaa samasta aiheesta! Meillä kaks poikaa ja isompi kiusaa eikä tottele mitään, ollaan kans ihan lopussa! En ymmärrä miten asiat tästä järjestyy, mutta toivottavasti pian helpottaa. Mitä hyötyä siitä neuvolasta sitten olisi?Kokemusta?