Vanha synnyttäjä ja valtavat pelot

[vierailija]

Olen yli 4 kymppinen ja sain 3. lapseni myös jo yli 4 kymppisenä. Synnytys oli todella vaikea, mitään kivun lievitystä en saanut ilokaasua lukuunottamatta. Luulin kuolevani siihen tilanteeseen. Se oli käynnistetty synnytys. Jälkeenpäin minulle kyllä tarjottiin keskusteluapua, mutta en halunnut sitä, sillä halusin unohtaa ja keskittyä vauvaan. Enhän kuitenkaan palaisi koskaan enää synnyttämään...

No nyt sitten isossa riski - iässäni tulin "vahingossa" raskaaksi. Pelkään niin paljon synnytystä, kromosomivikoja ja sitä kuinka jaksan ja kuinka parisuhteemme kestää... Plus että eteen on hypännyt monta juttua harvinaisesta lapsivesiemboliasta, joten nyt lisäksi pelkään hysteerisenä sitäkin, että kuolen ja lapseni jäävät äidittömiksi.
Näissä valoissa nyt sitten olen tekemässä aborttia... Olen aina vastustanut sitä ja lapset ovat suurin lahjani ikinä. Mutta nämä kaikki repivät sydäntäni ja sieluani niin rikki etten löydä muuta ulospääsyä.
Tämä jäätävä kammottava pelko.

Kenellekään mitään kokemuksia? Mitään sanottavaa? Tuomittavaa on varmasti, tulen itsekin tuomitsemaan itseni siitä raukkamaisesta teosta... Joudun elämään sitten syyllisyyteni kanssa loppuikäni.

 

[vierailija]

Olen yli 4 kymppinen ja sain 3. lapseni myös jo yli 4 kymppisenä. Synnytys oli todella vaikea, mitään kivun lievitystä en saanut ilokaasua lukuunottamatta. Luulin kuolevani siihen tilanteeseen. Se oli käynnistetty synnytys. Jälkeenpäin minulle kyllä tarjottiin keskusteluapua, mutta en halunnut sitä, sillä halusin unohtaa ja keskittyä vauvaan. Enhän kuitenkaan palaisi koskaan enää synnyttämään...

No nyt sitten isossa riski - iässäni tulin "vahingossa" raskaaksi. Pelkään niin paljon synnytystä, kromosomivikoja ja sitä kuinka jaksan ja kuinka parisuhteemme kestää... Plus että eteen on hypännyt monta juttua harvinaisesta lapsivesiemboliasta, joten nyt lisäksi pelkään hysteerisenä sitäkin, että kuolen ja lapseni jäävät äidittömiksi.
Näissä valoissa nyt sitten olen tekemässä aborttia... Olen aina vastustanut sitä ja lapset ovat suurin lahjani ikinä. Mutta nämä kaikki repivät sydäntäni ja sieluani niin rikki etten löydä muuta ulospääsyä.
Tämä jäätävä kammottava pelko.

Kenellekään mitään kokemuksia? Mitään sanottavaa? Tuomittavaa on varmasti, tulen itsekin tuomitsemaan itseni siitä raukkamaisesta teosta... Joudun elämään sitten syyllisyyteni kanssa loppuikäni.

Mene neuvolaan ja vaadi lupaus sektiosta. Sitten voi turvallisin mielin keskittyä raskauteen.

 

[vierailija]

Mee alkoon ja pyydä absinttia.

 

[vierailija]

Mene neuvolaan ja pyydä apua, joko neuvolapsykologin tai pelkopolin juttusille.

 

[vierailija]

Sano että haluat pelkosektion jos se synnytys pelottaa. Jos kromomiviat on pahin ongelma niin teetä se kallis veritesti mistä näkee onko sitä. Parisuhde... no etsi jo nyt lastenhoitajia niin saatte kahdenkeskistä aikaa.

 

[vierailija]

Ikäsi perusteella pääset varmaan lapsivesipunktioon ja saat varmuuden niistä kromosomeista. Ei maksa maltaita kunnallisella puolella, mahtoiko mennä poliklinikkamaksu.

 

[vierailija]

Lapsivesupunktio ja pelkopolille aika ja vaadit sektion saada ellet sitä pelkää. Epäilen, että abortin teon jälkeen kantaisit murhetta/syyllisyyttä lopun ikää.

Minä kans itkin ja panikoin kun aloin odotta, olin varma etten selviä raskaudesta, mietin hopa tekeväni salaa abortin. Toivoin keskenmenoa ja seuraavaksi sitä pelkäsin
Mutta se palkinto on aina jotain niin suurta. Ei unohdu se, että on ollut vaikeuksia, mutta ne kaikki saa uuden näkökulman.

 

[vierailija]

" Epäilen, että abortin teon jälkeen kantaisit murhetta/syyllisyyttä lopun ikää." tarkoitit kai että arvelet niin? Et siis epäile, vaan pidät todennäköisenä sitä syyllisyyttä.

Pelkosektion saa kyllä, vaikkei sekään riskitön ole, mut käynnistetty synnytys on aina erilainen kuin se luonnollinen.

 

[vierailija]

Älä ny aborttia. Karuisit sitä loppuelämäsi

 

[XCV]

Sain ainokaisen lapseni 42 vuotiaana ja koko raskausajan pelkäsin milloin mitäkin. Paras lohdutus oli, että jos tulet tavallisin keinoin raskaaksi, niin kroppa on myös valmis raskauden ja synnytyksen kestämään. Toki esim. riskit kromosomihäiriöihin ovat nousseet, mutta jos katsot niitä tilastoja, niin siltikin on tosi pieni mahdollisuus, että jossakin on häikkää. Huono tuuri voi käydä nuoremmillekin. Ja etukäteisseulonnat sinulle toki tehdään. Älä missään tapauksessa päädy aborttiin, jos jo etukäteen tiedät, ettet sen seurauksia kestä. Jäisit loppuelämäksesi jossittelemaan, mitä jos en olisikaan sitä tehnyt.

Niin kuin moni edellä on neuvonut, pyydä apuja neuvolasta ja jos se synnytys itsessään pelottaa, niin sektio. Miten sinulla on aikaisemmat synnytykset menneet? Jos ne ovat menneet hyvin, niin ei kai ole mitään syytä olettaa, että edellisessä synnytyksessä koetut komplikaatiot olivat poikkeustapaus. Hengitä syvään ja aja ajattelemaan, mikä kaikki on hyvin ja normaalisti. Tarvitset varmasti terapiaa, mutta älä tee hätiköityä aborttiratkaisua. Terapiassa on hyvä keskittyä niin raskauteen ja synnytykseen kuin myös parisuhteen mahdollisiin ongelmiin.

 

[XCV]

Niin edellinen vielä, tarkoitus oli kirjoittaa, että edellinen synnytys oli poikkeustapaus, jos aikaisemmat synnytykset ovat menneet normaalisti.

 

[vierailija]

Olen yli 4 kymppinen ja sain 3. lapseni myös jo yli 4 kymppisenä. Synnytys oli todella vaikea, mitään kivun lievitystä en saanut ilokaasua lukuunottamatta. Luulin kuolevani siihen tilanteeseen. Se oli käynnistetty synnytys. Jälkeenpäin minulle kyllä tarjottiin keskusteluapua, mutta en halunnut sitä, sillä halusin unohtaa ja keskittyä vauvaan. Enhän kuitenkaan palaisi koskaan enää synnyttämään...

No nyt sitten isossa riski - iässäni tulin "vahingossa" raskaaksi. Pelkään niin paljon synnytystä, kromosomivikoja ja sitä kuinka jaksan ja kuinka parisuhteemme kestää... Plus että eteen on hypännyt monta juttua harvinaisesta lapsivesiemboliasta, joten nyt lisäksi pelkään hysteerisenä sitäkin, että kuolen ja lapseni jäävät äidittömiksi.
Näissä valoissa nyt sitten olen tekemässä aborttia... Olen aina vastustanut sitä ja lapset ovat suurin lahjani ikinä. Mutta nämä kaikki repivät sydäntäni ja sieluani niin rikki etten löydä muuta ulospääsyä.
Tämä jäätävä kammottava pelko.

Kenellekään mitään kokemuksia? Mitään sanottavaa? Tuomittavaa on varmasti, tulen itsekin tuomitsemaan itseni siitä raukkamaisesta teosta... Joudun elämään sitten syyllisyyteni kanssa loppuikäni.

Älä valitse aborttia! Itse olen myös synnyttänyt lapsia reilusti yli 40-vuotiaana ja käynyt samoja pelkoja läpi kuin sinäkin. Kokeiden tulokset eivät olleet "vanhalle synnyttäjälle" sinänsä yllätys, minulle annettiin valinnanvapaus, annanko raskauden jatkua vai keskeytetäänkö raskaus. Valitsin tietenkin ensimmäisen vaihtoehdon ja kun nyt katson lähes aikuista normaalia, tervettä kuopustani, tunnen todella iloa ja onnea siitä, etten valinnut aborttia.
Et sinä synnytykseen kuole ja ihan varmasti sinun synnytyksesi hoidetaan niin, että sekä sinä että vauvasi voitte hyvin. Ei nykysairaalassa enää katsota suurta tuskaa, keinoja sen taltuttamiseen löytyy aina.
Muista huonolla hetkellä, ettet ole yksin ja että meitä vastaavasti tuntevia ja kokevia äitejä on monia, tälläkin hetkellä.
Tsemppiä sinulle ja tulevalle vauvallesi.
Toivottelee äiti 50-luvulta

 

[vierailija]

miksi pitää väkisin vanhana hankkia niitä lapsia jos ahdistaa kaikki.

 

[vierailija]

Ihan samaa mietin, miksi vanhana pitää kun ahdistaa kaikki. Mutta kun tämä oli vahinkoraskaus mikä voi käydä myös meille vanhoille.

Kiitos kauniista neuvoista muille. Yhäkin olen kahden vaiheilla. Kromosomitutkimukset toki tuovat tietoa mutta mietin että abortoida isompi sikiö vaatii henkisesti enemmän kuin pienen solurykelmän... Vaikka tietäisikin ettei lapsi olisi terve.
Taloudellisesti tulemme toimeen juuri ja juuri miehen opiskellessa ja minun ollessani kotihoidontuella. Mietin myös onko reilua muita lapsia kohtaan... He joutuvat luopumaan paljosta kun 4 lapselle ei ole varaa enää ostaa juuri mitään tsi käydä missään. Huoneetkin joutuvat jakamaan kun isompaan ei ole varaa.

Ap

 

[vierailija]

Niin edellinen vielä, tarkoitus oli kirjoittaa, että edellinen synnytys oli poikkeustapaus, jos aikaisemmat synnytykset ovat menneet normaalisti.

Kyllä ovat menneet normaalisti

 

[vierailija]

 

[vierailija]

Taitaa aivot olla murkun pienen, sykkii nyt suoni runollinen

 

[vierailija]

Itse tulin ekaa kertaa raskaaksi 37v ja muutaman kuukauden päästä tulin ”vahingossa” uudestaan raskaaksi vaikka ei ollut edes kuukautisia. Olin rättiväsynyt huonosti nukkuvan vaivan ja omien univaikeuksien kanssa. Päädyin aborttiin. Se oli suunnaton helpotus. En ole koskaan tuntenut katumusta vain helpotusta. Aborttia ei voi suositella vaan se on nimenomaan henkilökohtainen päätös. Mielestäni katumusta ei tarvitse tuntea jos kokee tehneensä oikean päätöksen.