vierailija
Jokainen ymmärtää, että vammainen ihminen on yhtä arvokas kuin vammaton. Mutta onko oikein yrittää normalisoida vammaisuus yhteiskunnassa yhtä toivottavaksi asiaksi kuin vammattomuus? Vammaisuudelle emme voi mitään, mutta millä tavoin sitä on sopivaa ilmentää? Onko syrjivää, jos joku esim. ilomielin hyväksyy vammaisuuden, muttei puoltaisi sen ilmentämistä kaikin nyt hyväksytyin keinoin? Monille on eri asia se, hyväksyykö ihmisen ja hyväksyykö kaiken häneen liittyvän.