D
dina
Vieras
pitkään tässä menikin hyvin, mutta tänään on taas se päivä kun oon niin tympääntynyt noihin kahteen että tekis mieli ottaa lomaa. Meillä siis kohta 2v lapsi joka edelleen nukkuu yöt levottomasti, siis lähes joka yö. Ja mies joka tekee 60h duuniviikkoa. Eli yksin olen vastuussa arjen pyörityksestä ja lapsesta 98%. Myös yövalvomiset olen yksin hoitanu alusta alkaen kun ei mies vaan herää, ja jos herää niin on kiukkunen ku perseelle ammuttu karhu.
Viime yö meni sitten taas kokonaan valvoessa. Aamulla vähän ennen 9 (!!) pyysin ukkoa nousemaan lapsen kanssa että saisin ite nukkua edes hetken. No, nousihan se, kiukkuisena mutta sen suuremmitta tappeluitta. Mitäs tenava siihen? Sai aivan hysteerisen itkuraivarin, ei kelvannu maitolasikaan isän laittamana vaan piti mun sitten kuitenkin nousta.
Onko muilla lapset näin riippuvaisia äidistä ettei isän seura kelpaa ollenkaan?
Nyt ollaan tenavan kanssa jo paremmilla fiiliksillä, mutta isä pitää mykkäkoulua
Roikkui koko aamun tähän asti koneella. tenava teki pahuuksiaan ja mun komentaminen ei menny perille, mainitsin isälle et hänkin vois osallistua tähän kasvatustyöhön. vastausta ei kuulunu.
ärsyttääääää. joskus toisinaan tuo mies osaa olla yhtä uhmaikäinen kuin tuo 2v.
Viime yö meni sitten taas kokonaan valvoessa. Aamulla vähän ennen 9 (!!) pyysin ukkoa nousemaan lapsen kanssa että saisin ite nukkua edes hetken. No, nousihan se, kiukkuisena mutta sen suuremmitta tappeluitta. Mitäs tenava siihen? Sai aivan hysteerisen itkuraivarin, ei kelvannu maitolasikaan isän laittamana vaan piti mun sitten kuitenkin nousta.
Onko muilla lapset näin riippuvaisia äidistä ettei isän seura kelpaa ollenkaan?
Nyt ollaan tenavan kanssa jo paremmilla fiiliksillä, mutta isä pitää mykkäkoulua
Roikkui koko aamun tähän asti koneella. tenava teki pahuuksiaan ja mun komentaminen ei menny perille, mainitsin isälle et hänkin vois osallistua tähän kasvatustyöhön. vastausta ei kuulunu. ärsyttääääää. joskus toisinaan tuo mies osaa olla yhtä uhmaikäinen kuin tuo 2v.
Paitsi meillä tosin hyvin nukkunut vauvasta saakka, mutta viime yönä oli ensimmäistä yötä omassa huoneessa ja se vähän veti sekä pojan että äidin levottomaksi. Poika siis joulun alla 2v. Ja nyt on tosi kiinni minussa, isä ei kelpaa oikein mihinkään, kaikista vähiten lohduttajaksi. Äidin perässä tulee ihan joka paikkaa, en saa edes syötyä rauhassa kun ei viihdy isänsä kanssa. Eikä isääkään kiinnosta tilannetta muuttaa, ihan tyytyväisenä koneella istuu jos ei muuta tekemistä ole. Ja vaikea arvata kuka näppäilee tässä samalla konetta kun äiti nyt sattuu tässä istumaan. Mut näille 2-vuotiaille ilmeisesti tulee tälläinen äiti-vaihe, toivottavasti kohta alkais isäkin kelpaamaan.
