Jotenkin tuntuu, että nyt tekee mieli valittaa ja purkaa tuntojaan oikein kunnolla. Ajattelin että tällänen ketju voisi olla hyödyllinen, koska itse en ainakaan osaa neuvolassa valittaa kunnolla ikinä, kitistä tai parkua. Jos siis jokin raskauteen liittyvä asia veetuttaa niin antaa tulla vaan!
Tällä hetkellä minua kiukuttaa seuraavat asiat:
Miehen vanhemmat
Mieheni ei saisi koskaan mennä minnekään viikonloppuisin, nyt kun olen raskaana. Hänen pitäisi tyyliin istua kotona joka ilta kanssani ja pitää minua kädestä kiinni. Olen kuitenkin vasta viikoilla 33+4 joten se vauva tuskin ihan vielä edes tulee maailmaan ja sitä pitäisi vahdata. Ja eiköhän ne miehen menot pakostakin ala vähentyä piakkoin, ja olen aikuinen ihminen ja osaan sanoa miehelle, että älä mene tänään mihinkään jos tuntuu siltä.
Kivut ja säryt
Varsinkin vasempaan nivustaipeeseen sattuu niin perkuleesti kävellessä, istuessa ja maatessa. Tiedän että on lantion löystymiseen liittyvää kipua ja liitoskipuakin osittain. Niin ja mä sain kauhean saarnan viimeksi, kättäriltä että en saa missään nimessä nukkua enään sellälläni, pitää kuullema tunkea tyynyjä selän taakse etten pääse kääntymään. Ajattelikohan se lääkäri todella, että nukun yhdellä ja samalla kyljellä koko yön? Haluaisin nähdä kun hän tekee saman. Varsinkin kun juuri tuo kyljellä nukkuminen sattuu kaikkein eniten sinne nivustaipeeseen. Tiedän että kyljellään nukkuminen olisi parasta verenkierron kannalta, mutta eikös se että saa nukuttua olisi tärkeää tässä vaiheessa myös?
Ruokavaliolla kiusaaminen
Samaisen kättärikäynnin yhteydessä sain aikas kovaa ryöpytystä myös painon nousustani. Sitä on tullut aikas runsaasti, mutta uskon että se on suurimmaksi osaksi turvotusta, kun nilkat ovat olleet kuin pallot raskauden alusta asti. Mut laitettiin diabeetikon ruokavaliolle, vaikka sokeriarvot on ollut ihan normaalit. Lapsi on kuullema ison puoleinen tai kuten lääkäri asian ilmaisi niin kauniisti "pullukka sikiö" , ja lapsen suuri koko on totta kai seurausta minun ahmimisestani. (miehen geenit eivät tunnetusti voi vaikuttaa tulevan lapsen kokoon, vaikka hän ja kaikki sisaruksensa olleet isoja syntyessään) Kätilö sitten kielsi tottakai kaiken vaalean jauhon, riisin, perunan kaikki herkut. Niin ja ei ole kuullema haitaksi vaikka laihtuisinkin. ÖÖ.. kuinka moni loppusuoralla oleva odottaja oikeasti pystyy laihtumaan? Kyllähän painoa tulee pakostakin lisää joka viikko jo vauvankin puolesta, ja mulla ei saisi paino nousta enään yhtään. Itku kurkussa sieltä lähdin pois. Koen lähinnä tämän hiton ruokavalion kiusaksi, kun mielestäni se olisi pitänyt aloittaa jo paljon aikaisemmin kun viikolla 32. Pitäis tässä kaiken muun lisäksi sitten vielä kytätä jokaista suupalaa, kun ois oikeesti ihan muutakin asioita mielessä. Niin ja jouluna en saa syödä mitään... (Pyysin itse neuvolasta kilpirauhaskokeita, kun paino vaan nousee vaikka olen dietillä, jos vika olisikin niissä eikä suinkaan minun ruokailutottumuksista.)
Taivastelut mahan koosta
Odotan niin innolla taas sukulaisten, tuttavien tapaamista, kun ensinmäinen asia jonka saan kuuleen on "SULLA ON NIIN ISO MAHA". Niin kiitos hyvää kuuluu, kiva kun kysytte. Olen yrittänyt selittää että kun olen sen verran pienikokoinen ihminen (155 cm) niin sen mahan pitää kasvaa enemmän ulos kuin normaalimittaisen, kun se ei mahdu tuonne sisälleekkään kasvamaan lyhyen selkäni takia. Juu ja sitten saa kuulla naurun sekaisia komentteja siitä kun muistutan barbapapaa tms. Kiva juu, olenkin aina halunnut olla juuri sellainen! Muutenkin mulle paino on aina ollut hieman kova paikka, vaikka normaalipainoinen olenkin normaalisti, niin nää kommentit ei varsinaisesti nosta itsetuntoa vaikka tiedän, että masuasukki siellä mahassa kasvaa eikä läski. Totta kai ottaisin pienen ja sievän masun jonka kanssa ois helpompi liikkua ja touhuta, mutta asiaan ei voi itse vaikuttaa.
Huh.. kyllä helpotti!
Tällä hetkellä minua kiukuttaa seuraavat asiat:
Miehen vanhemmat
Mieheni ei saisi koskaan mennä minnekään viikonloppuisin, nyt kun olen raskaana. Hänen pitäisi tyyliin istua kotona joka ilta kanssani ja pitää minua kädestä kiinni. Olen kuitenkin vasta viikoilla 33+4 joten se vauva tuskin ihan vielä edes tulee maailmaan ja sitä pitäisi vahdata. Ja eiköhän ne miehen menot pakostakin ala vähentyä piakkoin, ja olen aikuinen ihminen ja osaan sanoa miehelle, että älä mene tänään mihinkään jos tuntuu siltä.
Kivut ja säryt
Varsinkin vasempaan nivustaipeeseen sattuu niin perkuleesti kävellessä, istuessa ja maatessa. Tiedän että on lantion löystymiseen liittyvää kipua ja liitoskipuakin osittain. Niin ja mä sain kauhean saarnan viimeksi, kättäriltä että en saa missään nimessä nukkua enään sellälläni, pitää kuullema tunkea tyynyjä selän taakse etten pääse kääntymään. Ajattelikohan se lääkäri todella, että nukun yhdellä ja samalla kyljellä koko yön? Haluaisin nähdä kun hän tekee saman. Varsinkin kun juuri tuo kyljellä nukkuminen sattuu kaikkein eniten sinne nivustaipeeseen. Tiedän että kyljellään nukkuminen olisi parasta verenkierron kannalta, mutta eikös se että saa nukuttua olisi tärkeää tässä vaiheessa myös?
Ruokavaliolla kiusaaminen
Samaisen kättärikäynnin yhteydessä sain aikas kovaa ryöpytystä myös painon nousustani. Sitä on tullut aikas runsaasti, mutta uskon että se on suurimmaksi osaksi turvotusta, kun nilkat ovat olleet kuin pallot raskauden alusta asti. Mut laitettiin diabeetikon ruokavaliolle, vaikka sokeriarvot on ollut ihan normaalit. Lapsi on kuullema ison puoleinen tai kuten lääkäri asian ilmaisi niin kauniisti "pullukka sikiö" , ja lapsen suuri koko on totta kai seurausta minun ahmimisestani. (miehen geenit eivät tunnetusti voi vaikuttaa tulevan lapsen kokoon, vaikka hän ja kaikki sisaruksensa olleet isoja syntyessään) Kätilö sitten kielsi tottakai kaiken vaalean jauhon, riisin, perunan kaikki herkut. Niin ja ei ole kuullema haitaksi vaikka laihtuisinkin. ÖÖ.. kuinka moni loppusuoralla oleva odottaja oikeasti pystyy laihtumaan? Kyllähän painoa tulee pakostakin lisää joka viikko jo vauvankin puolesta, ja mulla ei saisi paino nousta enään yhtään. Itku kurkussa sieltä lähdin pois. Koen lähinnä tämän hiton ruokavalion kiusaksi, kun mielestäni se olisi pitänyt aloittaa jo paljon aikaisemmin kun viikolla 32. Pitäis tässä kaiken muun lisäksi sitten vielä kytätä jokaista suupalaa, kun ois oikeesti ihan muutakin asioita mielessä. Niin ja jouluna en saa syödä mitään... (Pyysin itse neuvolasta kilpirauhaskokeita, kun paino vaan nousee vaikka olen dietillä, jos vika olisikin niissä eikä suinkaan minun ruokailutottumuksista.)
Taivastelut mahan koosta
Odotan niin innolla taas sukulaisten, tuttavien tapaamista, kun ensinmäinen asia jonka saan kuuleen on "SULLA ON NIIN ISO MAHA". Niin kiitos hyvää kuuluu, kiva kun kysytte. Olen yrittänyt selittää että kun olen sen verran pienikokoinen ihminen (155 cm) niin sen mahan pitää kasvaa enemmän ulos kuin normaalimittaisen, kun se ei mahdu tuonne sisälleekkään kasvamaan lyhyen selkäni takia. Juu ja sitten saa kuulla naurun sekaisia komentteja siitä kun muistutan barbapapaa tms. Kiva juu, olenkin aina halunnut olla juuri sellainen! Muutenkin mulle paino on aina ollut hieman kova paikka, vaikka normaalipainoinen olenkin normaalisti, niin nää kommentit ei varsinaisesti nosta itsetuntoa vaikka tiedän, että masuasukki siellä mahassa kasvaa eikä läski. Totta kai ottaisin pienen ja sievän masun jonka kanssa ois helpompi liikkua ja touhuta, mutta asiaan ei voi itse vaikuttaa.
Huh.. kyllä helpotti!
No antaa kiukutella.
