valittava lapsi ja lääkärissäkäynnit

["vieras"]

olisi mielenkiintoista keskustella kanssanne , mitä mieltä olette ja mitä neuvoisitte ?

Keskimmäinen lapseni on sellainen valittaja ja oman itsensä tarkkailija.. tuntuu perineen mummonsa luonteen.

Pienikin kolotus ja tuntemus aiheuttaa hänelle päänvaivaa. valittaa ja kokee kipua erittäin helposti.
Milloin sattuu mahaan, milloin päähän, milloin niveliin jne.
- tiedän kyllä että yleensä nuo on jännitystä ja jotain kasvukipuja jne.
Mutta välillä se saa valitettua itsensä sellaiseen tilaan että alan itsekin huolestua ja vien sen sitten lääkäriin. Aina ollaan palattu tutkimuksista juuri arvioimieni perusdiagnoosien kanssa, eli jännitystä, väsymystä, pieniä tavallisia revähdyksiä jne.

Mutta lapsi vain jatkaa, taas sattuu ja asioista mainitseminen ja valittaminen kestää päivästä päivään.

Tiedän , ettei saisi hermostua mutta välillä olen tuohon niiin väsynyt.
ja olen kokeilut kaikkea.

Olen vienyt sen lääkäriin, hoitanut kotona , antanut huomiota , ollut antamatta, lohduttanut ja käskenyt ryhdistäytyä ja kaikkea mahdollista
mutta aina se vaan jaksaa vahtia niitä tuntemuksiaan.

Olen hänelle joskus sanonutkin, että jos sinulla on huomio- ja halipula, sano suoraan, älä valita kipua...
mutta kipuja se vaan tuntee jatkuvasti, vaikka mitään vikaa hänestä ei löydy.

Millä tästä läpi?
aika varmasti auttaa, mutta silti.. niin ja 10 vuotias tyttö siis kyseessä ja "hassuinta " on se, että sitten kun sille oikeasti sattuu, ts. korvatulehdus tai joku liikuntatuntivamma tms. se kestää kipua vaikka kuinka paljon ihan reippaana .

 

["vieras"]

Meillä on pienempi valittaja ja onhan tuo ongelma! Joskus auttaa, kun yhdyn valitukseen mukaan ja sanon, että voi ei, nyt jäädään kyllä sairaslomalle, soitankin heti, että et ole menossa päiväkodin retkelle, illalla uimaan tms lapsen mielestä kivaa. Jos epäilen korvatulehdusta, yritän tehdä vaivihkaa kuulotestejä ja muutenkin tarkkailla lapsen käytöstä. Välilä mennään ihan metsään, mutta edistystä on kyllä tapahtunut.

 

[The Maiden]

Mulla oli joskus tuollainen kausi n. 10 vuotiaana. Olin katsellut liikaa yhtä piirrettyä, missä ne ämmät pyörtyili ja se oli ah niin romanttista.

 

["vieras"]

Tyttäreni oli alle kouluikäisenä vähän tuollainen, muistaakseni hoitotäti sanoi ihan huumorilla narisevan kuin vanhan mummon- ja oikeesti lapsi oli todella vähän kipeänä. Ehkä mun terveydenhuoltoalan ammatilla oli jotain tekemistä asian kanssa, kotona kuuli kaikenlaista.
Kerran sitten kävi näinkin: Lapsi jo koululaisena valitti pääkipua aamulla, sanoin joojoo ota Panadolia tai jotain vastaavaa ja iltapäivällä oli ihan kuumeessa... No ei siinä kuinkaan käynyt mutta opetti, että täytyy kuitenkin kuunnella ja katsoa lasta vaikka olisi tottunut siihen, ettei yleensä mitään vakavaa.

 

["vieras"]

Joo, meilläkin tuo pienempi valittaja on joskus tiennyt aamulla että ei ole kunnossa ja sittenhän ovat päiväkodista kesken päivän soittaneet ja pyytäneet hakemaan.

 

["vitsake"]

Meillä tyttö 11 v on samanmoinen itsensä tarkkailija ja "valittaja". Viisas vanha sairaanhoitaja kertoi että varsinkin tytöillä tuommoinen käytös liittyy monesti murrosikään. Toivottavasti helpottaa muutaman vuoden päästä!

 

["vieras"]

Eräs aikuinen sukulainen on sellainen, että jos pitää lähteä paikkaan, jossa on paljon ihmisiä esim teatteriesitys, hän on lähdössä ja innoissaan, mutta viime tipassa tulee este. Esim päänsärky, flunssainen olo.