Valitse tässä nyt sitten uusi ammatti

[päättämätön]

Nykyisen alani työnäkymät näyttää lähinnä olemattomilta, joten pakko tässä on jotain uutta ryhtyä etsimään.

Kun vaan osaisi päättää, että mikä se uusi ala olisi. Tällä hetkellä on sellainen olo, että mikään ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Että en kerta kaikkiaan tunne mitään intohimoa ja innostusta mitään kohtaan (en edes nykyistä työtäni), että tietäisin varmasti haluavani tehdä juuri sitä työtä monta vuotta tästä eteenpäin.

Ja pelottaa, että valitsen väärin. Mitä jos saankin työstä aivan väärän kuvan hakiessani opiskelemaan, ja tajuan inhoavani koko hommaa vasta työelämässsä.

Ja kun kun avoiminkiin työpaikkoihin etsitään vain ja ainoastaan jotain supermotivoituneita ihmisiä, jotka rakastavat työtään, eikä se kelpaa, että sillä työllä on tarkoitus ansaita elantonsa

Mutta entä kun ei ole olemassa sellaista työtä ja ammattia, mitä ehdottomasti rakastaisi tehdä ?

 

[Töttöröö...]

Nykypäivän yksi isoimmista ongelmista on juuri se, että jokainen haluaa tehdä vain työtä josta nauttii täysillä. Vanha sanonta sanookin, että koska kaikkien on työtä tehtävä, se on synti jos siitä nauttii. Fakta on kuitenkin se, että jokainen ei vain yksinkertaisesti voi tehdä vain sitä mikä on kivaa. Toinen sanonta sanookin, että ”joka ei töitä tee, olkoot syömättä”.

Työn lähtökohta on karrikoidusti tuoda leipä pöytään. Sinä tuotat jotain jollekin toiselle, joka taas tuottaa jotain jollekin toiselle jne. Lopulta maanviljelijä saa viljastaan vastahyödykkeen ja ihmisillä on ruokaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että yksilö ei voi tuottaa tuotetta tai palvelua jota kukaan ei tarvitse ja osta. Jos taas jokainen voisi elättää itsensä soittamalla kitaraa tai piirtämällä, niin kuka sen viljan pellolta korjaisi?

Pelkästään suomalaisessa opintoneuvonnassa mennään metsään kun siellä kehotetaan hakeutumaan alalle ja työhön josta pitää. Toki motivaatiolla on iso merkitys työssä onnistumiselle, mutta Suomi ei tarvitse viittätuhatta markkinointitradenomia tai mediaviestinnän multitaskaajaa. Opintojen lähtökohtana pitää olla se, että koulutetaan ihmisiä työelämän tarpeisiin. Vasta toisella sijalla tulee olla henkilökohtaiset motivaatiotekijät.

Kysymys että kuka sitten on ”oikeutettu” johonkin tiettyyn ammattiin on moninaisempi. Siihen vaikuttaa motivaation lisäksi tiedot, taidot ja ihan puhdas tuuri. Formulakuskin miljoona-ansioihin pääsee kun on tarpeeksi lahjakas kuski. Markkinointitoimiston AD:ksi pääsee kun on paitsi lahjakas, myös osannut luoda kontaktiverkoston ja myydä osaamisensa. Myös ehkä valmistuminen oikeaan aikaan työmarkkinoiden noususuhdanteessa ja puhdas tuuri on siinä eduksi.

Sinä olet tilanteessa, että rakastamasi ala ja ammatti ei enää tuota tarpeeksi. Tällöin kyse ei enää ensisijaisesti ole se, että mitä sinä haluat tehdä, vaan pikemminkin että mihin olet kykenevä. On virheellistä ajatella, että ”jos ei kiinnosta, ei tarvitse tehdä mitään”. Edelleenkin joka ei töitä tee, olkoot syömättä. Jotain on siis tehtävä, sillä tekemättä jättäminen ei ole vaihtoehto.

 

[vierailija]

No, mulla on korkeakoulutus alalle jota rakastin ja rakastan kai yhä, työkseni teen hommia duunarina, fyysistä työtä. Monipiippuinen juttu, toisaalta koulutus meni hukkaan, valtio satsasi paljon koulutukseeni, sain kilpaillun paikan yliopistosta...On myös ikävä kun ei voi työssä juurikaan käyttää aivojaan.
Toisaalta, pääasia että on työtä. Kuulin vuosia sitten maisteriksi valomistuneesta, oliko peräti 10 vuotta sitten, joka ei tee mitään työtä koska ei saa oman alan työtä...En tajua. Luulis olevan tärkeä kerryttää eläkettä, ja että olis kivempi tehdä ainakin jotain.
Ilman muuta kannattaa hakeutua alalle joka kiinnostaa, mielellään toki jonkinlaiset työllistymismahikset. Työllistävälle alallekin voi hakeutua, kunhan kyseessä ei ole hoitoala. Sille alalle tarvitaan vain sellaisia joilla on kutsumus myös.

 

[vierailija]

ennen oli pakko mennä töihin, että pystyi elättämään perheensä. Nykyisin ei oo pakko, kun rahaa saa muutenkin

 

[vierailija]

Aika turhaa on kouluttautua kun mitään oikeita töitä ei kuitenkaan ole. Harjottelua olis mutta ei sellasia töitä joista sais palkkaa. Nuorten kannattais käydä joku ammatti työkkäriä varten. Työkkäri ei voi pompottaa niin paljon kun sulla on joku paperi jostain. Äitinä sitä on aina huolissaan lasten toimeentulosta ja tietenkin omastakin. Jotenkin toivois että yhteiskunta hyväksyis sen ettei suurimmalle osalle oo koskaan mitään oikeita töitä ja antais asian jo olla.

 

[ap.]

Nykypäivän yksi isoimmista ongelmista on juuri se, että jokainen haluaa tehdä vain työtä josta nauttii täysillä. Vanha sanonta sanookin, että koska kaikkien on työtä tehtävä, se on synti jos siitä nauttii. Fakta on kuitenkin se, että jokainen ei vain yksinkertaisesti voi tehdä vain sitä mikä on kivaa. Toinen sanonta sanookin, että ”joka ei töitä tee, olkoot syömättä”.

Työn lähtökohta on karrikoidusti tuoda leipä pöytään. Sinä tuotat jotain jollekin toiselle, joka taas tuottaa jotain jollekin toiselle jne. Lopulta maanviljelijä saa viljastaan vastahyödykkeen ja ihmisillä on ruokaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että yksilö ei voi tuottaa tuotetta tai palvelua jota kukaan ei tarvitse ja osta. Jos taas jokainen voisi elättää itsensä soittamalla kitaraa tai piirtämällä, niin kuka sen viljan pellolta korjaisi?

Pelkästään suomalaisessa opintoneuvonnassa mennään metsään kun siellä kehotetaan hakeutumaan alalle ja työhön josta pitää. Toki motivaatiolla on iso merkitys työssä onnistumiselle, mutta Suomi ei tarvitse viittätuhatta markkinointitradenomia tai mediaviestinnän multitaskaajaa. Opintojen lähtökohtana pitää olla se, että koulutetaan ihmisiä työelämän tarpeisiin. Vasta toisella sijalla tulee olla henkilökohtaiset motivaatiotekijät.

Kysymys että kuka sitten on ”oikeutettu” johonkin tiettyyn ammattiin on moninaisempi. Siihen vaikuttaa motivaation lisäksi tiedot, taidot ja ihan puhdas tuuri. Formulakuskin miljoona-ansioihin pääsee kun on tarpeeksi lahjakas kuski. Markkinointitoimiston AD:ksi pääsee kun on paitsi lahjakas, myös osannut luoda kontaktiverkoston ja myydä osaamisensa. Myös ehkä valmistuminen oikeaan aikaan työmarkkinoiden noususuhdanteessa ja puhdas tuuri on siinä eduksi.

Sinä olet tilanteessa, että rakastamasi ala ja ammatti ei enää tuota tarpeeksi. Tällöin kyse ei enää ensisijaisesti ole se, että mitä sinä haluat tehdä, vaan pikemminkin että mihin olet kykenevä. On virheellistä ajatella, että ”jos ei kiinnosta, ei tarvitse tehdä mitään”. Edelleenkin joka ei töitä tee, olkoot syömättä. Jotain on siis tehtävä, sillä tekemättä jättäminen ei ole vaihtoehto.

No siinähän se ongelma juuri onkin, (ainakin omien työnhakukokemusten perusteella), että mihinkään ei tunnu kelpaavan enää töihin sillä perusteella, että sillä työllä olisi tarkoitus ansaita elantonsa, ilman sen suurempaa kiinnostusta ja innostusta sitä alaa kohtaan.

Joka ikiseen työpaikkahakuun pitää antaa kaikenlaisia perusteluita, selityksiä ja muuta sellaisia, että miksi haet juuri tätä työpaikkaa/ miksi haluat työskennellä juuri tässä yrityksessä. Ja taloudelliset syyt eivät ole tarpeeksi.