Välillä mua ahdistaa, kun ihmiset huomauttelevat siitä kuinka paljon mun lapset näyttää minulta.

[verso]

Näyttäähän ne. Mutta välillä se oikein sattuu, koska mua kiusattiin niin paljon koulussa siitä, miltä mä näytän Varmaan ikuisesti koen olevani kammottavan ruma, enkä halua että mun lapsille käy samalla tavalla :/

 

[verso]

Kellään muulla ei vissiin ole samaan ongelmaa :ashamed:

 

[vieras]

No ei ole samaa ongelmaa, vaikka lapsia minun näköisekseni sanotaankin. En kuitenkaan miellä sitä asiaa niin, että vaikka lapsi näyttää toiselta vanhemmaltaan niin hänestä tulisi silti samannäköinen. Lapsessa vain on jotain vanhempaa muistuttavaa. Tuskin tyttökään näyttää mieheltä, vaikka olisi isänsä näköinen.

 

[hei]

Älähän nyt, tuskin ne haluaa loukata sua tai lapsiasi. Äläkä ainakaan lapsilles näytä tai sano, jos ajattelet olevasi ruma...

 

[vieras]

Minuakin kiusattiin koulussa ulkonäöstä ja myöhemmin vasta olen tajunnut, että ei olisi edes ollut syytä (ihan normaalilta näytän). Ihmiset ovat julmia ja jos haluavat kiusata toista niin keksivät kyllä tikusta asiaa.

Kannattaa yrittä vahvistaa lasten itsetuntoa niin vahvaksi, että osaavat ja uskaltavat puolustautua ja kannattaa myös opettaa itsekunnioitusta, jotta muiden pilkkasanat eivät niin helposti murra mieltä.

Todella surullista, että tuollaista tarvitsee edes pelätä, mutta eihän se mitenkään varmaa ole, että lapsiasi kiusataan. Hali sinne

 

[verso]

Älähän nyt, tuskin ne haluaa loukata sua tai lapsiasi. Äläkä ainakaan lapsilles näytä tai sano, jos ajattelet olevasi ruma...

Ei sitä kukaan sano loukatakseen. Eikä kukaan muutenkaan tajua, että minä pidä itseäni ihan tajuttoman rumana. Jollain tasolla tiedostan sen, että en ole ruma, mutta se monta vuotta jatkunut kiusaaminen jätti jälkensä

Lapsille en sano tietenkään mitään. Ne on musta aivan mielettömän kauniita, suloisia ihmisiä. Mutta se pää tekee sen vinksahduksen mun omalla kohdalla :/

Minua ahdistaa sekin, kun pikkusiskot ovat ihan samannäköisiä, ja ihmiset huomauttelevat siitä. Mua se vaan sattuu, ja sekin kun mua sanotaan kauniiksi tuntuu minusta vaan vittuilulta :ashamed:


Ja kaikki tämä sen vuoksi, että olin kalpea, pisamanaamainen, isosilmäinen ja ujo kiharapää lapsena :/ Nyt kun mä katson mun esikoista, sen kalvakkaa ihoa ja poskilla ja nenällä olevia pisamia, suurinen räpsysilmineen, en vois hurmaavampaa näkyä edes kuvitella. Mutta jos se olisi minä lapsena jota katsoisin, tuntuisi vaan pahalta.





Voiko tälle minäkuvalleen tehdä enää mitään?

 

[vieras]

Älähän nyt, tuskin ne haluaa loukata sua tai lapsiasi. Äläkä ainakaan lapsilles näytä tai sano, jos ajattelet olevasi ruma...

Ei sitä kukaan sano loukatakseen. Eikä kukaan muutenkaan tajua, että minä pidä itseäni ihan tajuttoman rumana. Jollain tasolla tiedostan sen, että en ole ruma, mutta se monta vuotta jatkunut kiusaaminen jätti jälkensä

Lapsille en sano tietenkään mitään. Ne on musta aivan mielettömän kauniita, suloisia ihmisiä. Mutta se pää tekee sen vinksahduksen mun omalla kohdalla :/

Minua ahdistaa sekin, kun pikkusiskot ovat ihan samannäköisiä, ja ihmiset huomauttelevat siitä. Mua se vaan sattuu, ja sekin kun mua sanotaan kauniiksi tuntuu minusta vaan vittuilulta :ashamed:


Ja kaikki tämä sen vuoksi, että olin kalpea, pisamanaamainen, isosilmäinen ja ujo kiharapää lapsena :/ Nyt kun mä katson mun esikoista, sen kalvakkaa ihoa ja poskilla ja nenällä olevia pisamia, suurinen räpsysilmineen, en vois hurmaavampaa näkyä edes kuvitella. Mutta jos se olisi minä lapsena jota katsoisin, tuntuisi vaan pahalta.





Voiko tälle minäkuvalleen tehdä enää mitään?

Tiedän tunteen Kun on vuosien ajan kuullut olevansa ruma niin siihen on alkanut itsekin uskoa, vaikka jollain tasolla tiedostaakin ettei se ole totta. Ja jos kuulee kehuja ulkonäöstään niin ne todellakin tuntuvat vittuilulta sillä kehumista käytettiin piilokiusaamisessa silloin kun ulkopuolisia esim. opettajia oli kuulemassa.
Vahvan itsetunnon omaaminen auttaa kyllä sietämään ja käsittelemään kiusaamista, mutta vahva itsetuntokin murenee jatkuvan kiusaamisen seurauksena.

Luulen, että minäkuvaan ja sen kehittymiseen on helpompi vaikuttaa lapsena ja nuorena, aikuisiällä vaikeampaa.