Tuli mieleen tosta "G: Käsi sydämellä: oletko ikinä." -ketjusta, että mitä pitää tehdä, jos äiti selkeästi kokee, että on liian ankara ja väkivaltainen yhtä lastaan kohtaan?
Siis jos tämä yksi lapsi (sovitaan että esikoinen) tekee pahojaan (repii koiraa korvasta, puree ja lyö pikkusisaruksiaan, uhmaa jne.) ja äiti menettää malttinsa. Äiti tukistaa lasta, läpsäisee, tönäisee, kantaa vihaisena sänkyyn ja ei laske aivan nätisti lasta sänkyynsä.
Mitä äidin pitäisi tehdä, jos siis äiti itse tajuaa, että tekonsa ovat todella pahasti väärin?
Äiti kantaa kenties väkivaltaisuudestaan todella huonoa omatuntoa. On kantanut niin kauan, kuin on suuttunut lapselle lapsen käyttäytymisestä, mutta ei vain voi hillitä itseään.
Mistä tällainen äiti saisi parhaiten apua?
Kulissit kiiltää ja perhe on täydellinen lukuunottamatta äidin väkivaltaisuutta siihen yhteen lapseen.
Olisiko tässä tilanteessa paras luopua siitä yhdestä lapsesta, joka saa äidin raivon partaalle. Joka herättää äidissä liian usein negatiivisia tunteita.
Entäpä jos äiti itsekin selkeästi kokee, että rakastaa muita lapsiaan enemmän, kuin yhtä, vaikka periaatteessa se väkivallan kohde on ihan yhtä kiltti, kuin muutkin lapsistaan.
Onko mitään enää tehtävissä?
Voiko tällaisessa tilanteessa äiti menettää kaikki lapsensa?
Ajatellaan siis tosiaan, että perheessä on kaikki muut asiat hyvin. Lapset siistejä, terveitä, vahingoittumattomia (lukuunottamatta sitä yhtä tapausta, joka kokee kuitenkin henkistä väkivaltaa enemmän, kuin fyysistä ), kilttejä ja hyvin hoidettuja.
Eli nyt pyytäisin kaikkia kirjoittamaan sellaisia neuvoja tähän ketjuun, mitä lastaan kohtaan väkivaltainen ihminen voi tehdä, saadakseen itselleen apua.
Oli sitten kysymys siitä, että vanhempi on väsynyt, turhautunut, kyllästynyt, masentunut, katkera tai mitä vaan.
MISTÄ ja MITEN hän saa apua?
.....sori vakavat aiheet näin joulun alla! :ashamed:
Siis jos tämä yksi lapsi (sovitaan että esikoinen) tekee pahojaan (repii koiraa korvasta, puree ja lyö pikkusisaruksiaan, uhmaa jne.) ja äiti menettää malttinsa. Äiti tukistaa lasta, läpsäisee, tönäisee, kantaa vihaisena sänkyyn ja ei laske aivan nätisti lasta sänkyynsä.
Mitä äidin pitäisi tehdä, jos siis äiti itse tajuaa, että tekonsa ovat todella pahasti väärin?
Äiti kantaa kenties väkivaltaisuudestaan todella huonoa omatuntoa. On kantanut niin kauan, kuin on suuttunut lapselle lapsen käyttäytymisestä, mutta ei vain voi hillitä itseään.
Mistä tällainen äiti saisi parhaiten apua?
Kulissit kiiltää ja perhe on täydellinen lukuunottamatta äidin väkivaltaisuutta siihen yhteen lapseen.
Olisiko tässä tilanteessa paras luopua siitä yhdestä lapsesta, joka saa äidin raivon partaalle. Joka herättää äidissä liian usein negatiivisia tunteita.
Entäpä jos äiti itsekin selkeästi kokee, että rakastaa muita lapsiaan enemmän, kuin yhtä, vaikka periaatteessa se väkivallan kohde on ihan yhtä kiltti, kuin muutkin lapsistaan.
Onko mitään enää tehtävissä?
Voiko tällaisessa tilanteessa äiti menettää kaikki lapsensa?
Ajatellaan siis tosiaan, että perheessä on kaikki muut asiat hyvin. Lapset siistejä, terveitä, vahingoittumattomia (lukuunottamatta sitä yhtä tapausta, joka kokee kuitenkin henkistä väkivaltaa enemmän, kuin fyysistä ), kilttejä ja hyvin hoidettuja.
Eli nyt pyytäisin kaikkia kirjoittamaan sellaisia neuvoja tähän ketjuun, mitä lastaan kohtaan väkivaltainen ihminen voi tehdä, saadakseen itselleen apua.
Oli sitten kysymys siitä, että vanhempi on väsynyt, turhautunut, kyllästynyt, masentunut, katkera tai mitä vaan.
MISTÄ ja MITEN hän saa apua?
.....sori vakavat aiheet näin joulun alla! :ashamed: