Vakituinen työsuhde ja raskaus

Olen 13. viikolla raskaana. Olen menossa työhaastatteluun joka koskee vakituista työpaikkaa. Onko kellään faktatietoa, tarvitseeko minun ilmoittaa raskaudestani jo työhaastattelussa? Voiko raskaus vaikuttaa työn saantiin?

Entä, jos mahdollisesti saan työpaikan: raskaus alkaa hyvinkin todennäköisesti näkyä päälle päin koeajan aikana, niin voiko työnantaja irtisanoa minua sen takia? Koska kannattaa kertoa raskaudesta? Entä koska lain mukaan on viimeistään kerrottava?

En haluaisi olla epärehellinen, mutta työpaikka olisi kiva. Etenkin, kun taloutemme on aika tiukoilla.

Kaksipiippuinen juttu todella haluaisin sen työn, mutta en haluaisi "huijarin" leimaa.

Olisin todella kiitollinen faktatiedosta =)

 

Raskaushan ei saisi olla syynä irtisanomisille, palkkaamatta jättämisille tms, mutta valitettavan usein niin on. Sun ei tarvi kertoa raskaudesta, kuin vasta oliko se 2kk ennen la:ta...

 

Lain mukaan raskaudesta täytyy kertoa työnantajalle kaksi kuukautta ennen äitiysvapaalle jäämistä. Joten sinun ei todellakaan tarvitse kertoa TAlle, enkä minä sinuna kertoisi, koska tosiasiahan on että jos raskaus tulee ilmi työhaastattelussa, on hyvin epätodennäk. että saisit sen paikan. Valitettavaa mutta totta. Minä en ainakaan ole kuullut työnantajasta joka olisi niin mukava.. mutta varmasti tapauksia löytyy.

Koeaika - eli TA ei saa ilmoittaa koeajan syyksi raskautta se ei ole peruste kuten ei myöskään sairaus. Mutta tässäkin asiassahan on asia niin helppo kiertää ja TA todennäk. sanoisi ettet sovellu työhön tmv. Mutta toivotaan että tässä ajassa olisit ehtinyt näyttää kuinka hyvä oikeasti olet työssä ja työnantajasi haluaa pitää sinut silti. =)

Sinuna minä menisin haastatteluun kertomatta raskaudesta tässä vaiheessa, tietysti jos on muutakin kiikarissa kannattaa punnita, mutta jos se nyt työsuhteen purkaa neljän kuukauden jälk. niin onhan se 4kk parempi työssä kuin työtön. Ja saatpa paremman äitiysrahan kun lasketat viimeiseltä 6 kk:lta. Mutta muista, jos tulee ilmi että työsuhde purettiin raskauden vuoksi, silloin on kyseessä laiton irtisanominen. Asiahan voi tietysti olla vaikea todistaa..

Toivottavasti tästä sinulle apua..

 

Kiitos tosi paljon vastauksista =) Niistä on kyllä apua paljon!

 

Kerron mahdolliselle työnantajalle raskaudestani sitten, kun ihan pakko, eli sitten kun maha alkaa kasvaa epäilyttävästi...

 

Hei,

Olin samassa tilanteessa viime syksynä ja kysyin silloin liitolta kantaa asiaa. Ohesse heidän kommnetti:
"Koeaikana työsopimus voidaan purkaa huomattavasti kevyemmin perustein kuin sen jälkeen. Lähinnä tilanteen voisi ilmaista niin, että purkuoikeutta rajoittaa vain se, että purkuperuste ei saa olla epäasiallinen tai syrjivä. Jos purkamisen perusteena on raskaus, kyse on sukupuoleen liittyvästä syrjinnästä. Ei siis ole laillista purkaa tällä perusteella.

Harhauttavien tai valheellisten tietojen antaminen työhönotettaessa voi olla purku- tai irtisanomisperuste. Yleensä on kysymys esim. koulutuksesta tai pätevyyksistä tai hankitusta kokemuksesta. Työnantaja ei saa työhaastattelussa kysyä raskautta tai perhesuunnitelmaa. Kyseessä on asia, joka kuuluu yksityiselämän piiriin. Näin ollen raskauden mainitsematta jättäminen ei voi olla purkuperuste.
Jos työnantaja kaikesta huolimatta asiaa kysyy, voi olla vaikea tiestysti valehdellakin. Ja valehtelusta kiinni jääminen työsuhteen alussa on tietysti noloa ja vaikeuttaa luottamuksellisen suhteen kehittymistä. Jotta itse voisin ratkaista, mitä tekisin vastaavassa tilanteessa, ottaisin huomioon tämän luottamuksen, tilanteen johon työnantaja joutuu kun lähden äitiysvapaalle (tilanne on hieman erilainen julkisella sektorilla kuin yksityisellä, pienessä firmassa eri kuin suuressa jne.), haastattelutilanteessa mahdollisesti ilmenevän työantajan edustajien asenteet yms.

Missään tapauksessa en katsoisi velvollisuudekseni käydä ensimmäiseksi varoittamaan työnantajaa tulossa olevasta äitiysvapaasta. Henkilön rekrytointi vakituiseen työhön on joka tapauksessa pitkän ajan investointi, ei siinä työantajan pitäisi äitiysvapaita ensisijaisesti ajatella. Sitä paitsi, töiden kannalta voi olla paljon hankalampaa tilanne, että äitiysvapaalle lähdetään noin vuoden kuluttua työsuhteen alkamisesta. Näinhän usein käy, kun ensimmäistä kertaa saadaan vakituinen työ, jonka turvin voi vapaalle lähteä."

 

Koskaan ei työhaastattelussa ole suoraan kysytty raskaudesta tai muista perhesuunnitteluun liittyvistä asioista, mutta muistan, että ainakin kerran olen joutunut kirjallisesti vastaamaan kysymyksiin "Tupakoitko?", "Onko sinulla terveydellisiä syitä, jotka vaikuttavat työntekoon? Mikä?" jne.

Tästä tulikin mieleeni, että jos tuollainen vastaavanlainen vastauslomake tulee taas vastaan, tarvitseeko minun vastata ja mitä kannattaa vastata?

 

työnantaja ei saa edes kysyä mahdollisesti raskaudesta tai lasten hankkimisesta ja jos kysyy niihin ei tarvitse vastata.
multa on kysytty pariinki kertaan. toisella kerralla haastattelija sanoi heti ettei tarvi vastata seuraavaan kysymykseen jos ei halua.

 

melluli - jeeps, raskautta tosiaan ei saa kysyä eikä siihen ole pakko vastata. Mutta jos sattuisit joutumaan täyttämään esimerkkisi kyselylomekkeen, jossa siis mainitsemasi terveydelliset syyt, niin minusta raskautta ei voida lukea näihin, koska eihän raskaus ole sairaus..

 

Olen ihan samaa mieltä kuin edellä eli ei missään nimessä tarvitse kertoa ja toiseksi sitä ei saa kysyä, jos kysytään, ei tarvitse vastata.

Tsemppiä!

 

Melluli, Laitanpa lusikkani tähänkin soppaan. Ei tarvitse kertoa tosiaan haastattelussa raskaudesta. Eikä raskaus ole mikään terveydellinen este työnteolle, eli lomakkeeseen ei tarvitse sitä kirjoittaa, jos satutaan kysymään. Kun kyseessä on vakituinen työ, asiaa voi tosiaan kaikenkaikkiaan ajatella pidemmällä tähtäimellä. Pääsethän äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen palaamaan työhön, johon olet jo ehtinyt tutustua. Kyllä jokainen työnantaja jo muutenkin tietää palkatessaan nuorta naista, että raskaus on mahdollinen. Se ei kyllä saisi mitenkään vaikuttaa siihen, kuka valitaan tehtävään.

Ymmärrän kyllä hyvin, että asia mietityttää, eikä haluaisi olla "petturi" ja heti jäädä pois töistä uudessa paikassa. Olin tänään itse työhaastattelussa määräaikaiseen työhön, ja sen suhteen vielä enemmän mietityttää koko juttu. Minulla nyt rv 4+6, joten asiasta ei millään viitsisi kertoa ihan vieraille ihmisille, vaikka sattuisinkin tulemaan valituksi. Enkä tosiaankaan haastattelussa ottanut asiaa esille mitenkään, vaan vakuutin olevani sitoutunut työhön määräajaksi. Tosiasiassa en pystyisi hoitamaan sijaisuutta jota varten minut olisi palkattu. Tosi ikävä ylläri työnantajalle. Mutta päätin juuri, että en anna asian vaikuttaa omaan päätökseeni. Eli jos niin hyvin kävisi, että minut valittaisiin, menen töihin iloisilla mielin, että pääsen vihdoin taas uusiin haasteisiin.

 

päädyin itsekin epämiellyttävään haastatteluun...

työsuhde oli vakituinen (tosin olen sellaisessa nytkin) mutta tuntimäärä oli huomattavasti suurempi. haastattelussa (paikan pomo) kysyi mm. pidänkö tällä alalla työskentelystä, tupakoinko, ja millaisessa perhesuhteessa elän. katsoin hyväksi vastata jokaiseen kysymykseen rehellisesti, ettei hänelle jäisi kuvaa että salailen asioita. vaikka tiedänkin, ettei näihin tarvitse vastata.

ilmoitusta valinnasta en odota, enkä haluaisikaan, koska pomo oli todellinen törppö, ja mietin, millaista työnteko hänen alaisuudessaan olisi... yök D ja otin toisen työn vastaan, vaikka se olikin määräaikainen.

 

Minä olen osa-aikaisessa työssä ja loput saan työttömyyskorvausta. Ja tämän takia jouduin yhden kerran työhaastatteluun. Siis lähtökohta on eri, en halunnutkaan kokoaika työtä, kotona olevien lasteni takia. Silloin olin jotain 10-14 viikolla raskaana, en tarkkaan muista. Mutta minusta ei todellakaan se ulospäin näkynyt.

Minä siis kerroin tietenkin raskaudestani, kun en halunnut työtä.. En tiedä oliko muita haastateltavia. Mutta kun he sitten ilmoittivat, että en ole tullut valituksi. Niin he sanoivat (saahan sitä sanoa) että olisin muuten tullut valituksi, mutta kun vapaaehtoisesti ilmoitit olevasi raskaana, emme valinneet sinua... Näin minun tapauksessa..

Joten jos todella haluaa työtä, ei todellakaan kannata mainita raskaudesta!

 

Minäpä kerroin työhaastattelussa olevani raskaana, vaikka viikkoja ei hirveesti ollukkaa. En halunnu tuntea huijanneeni työpaikkaa itelleni. Sanoin myös rehellisesti, että parhaani mukaan työni teen, mutta mitäänhän ei tässä tilanteessa voi taata. Haastattelun lopussa TA kysyi, voisinko alottaa heti seuraavan päivänä.

Myöhemmin, ku raskaus "tuli julki", tuntu, että muut työntekijät silti supis selän takana. Missään vaiheessa en ollu asiaa salannu, ei vaan vielä näkyny. TA/pomo puolestaan kyselee aina miten voin jne.

En kuitenkaan kehota ketään vasten omaa vaistoaan kertomaan raskaudesta, ite en vaan osaa valehdella/jättää asioita kertomatta. Jos kysytään, ei tosiaan tarvii vastata. Voi vaikka sanoa, ettei se kyllä taida olla kovin relevanttia työhön sopivuuden kannalta. Pointti lähinnä oli se, ettei kaikki TA:t o m*lkkuja.

 

Itse hain viime vuoden lopussa uusia hommia (tosin saman yhtiön sisältä jossa olin töissä ). Viikkojakin alkoi olla sen verran että tutut kyllä jo huomasivat vatsan seudun pyöristyneen.
Uusi pomo oli todella mukava, mutta siitä huolimatta en raskaudestani kertonut -koska se ei saa vaikuttaa mitenkään tilanteeseen. Ja kun ei kerro, niin ei myöskään vaikuta.
Toki täytyy myöntää että koin jopati ekassa haastattelussa asiasta huonoa omaatuntoa -vaikkei pitäisi! Onneksi kaverit pitivät minun selkärankaani pystyssä... paras neuvo minusta oli se että eihän sinun miehesikään katsoisi velvollisuudekseen kertoa että hänelle on tulossa kesäkuussa perheenlisäystä! Ja samalla viivallahan sitä lakisääteisesti ollaan!
Sain uuden duunin ja pomolle kerroin siinä kohtaa kun ensimmäisen kerran tuli pidemmän tähtäimen suunnitelmat esille, niin sanoin jääväni toukokuussa äitiyslomalle. Sain lämpimät onnittelut asiasta ja ei mulla mitään huijarin leimaa ole otsassa.
Jos jotkut duunikaverit ajattelee etten ole paikkaani raskauden takia ansainnut - niin se on heidän ongelmansa. Suomalaiset kolleegat ovat ottaneet uutisen erittäin hyvin vastaan, muualta maailmalta on kuulunut myös "soraääniä". Mutta niinkuin pomoni totesi että heidänkin on aika siirtyä 2000-luvulle.

Onnea työnhakuun kaikille odottavillekin!

 

Minäkin kerron oman kokemukseni. Aikoinaan kun olin työhaastattelussa, en ollut vielä raskaana. Yritimme kyllä raskautua. Kun sain tiedon, että mut on valittu, olin jo raskaana, mutta en tiennyt sitä. Työnantajani on julkisella sektorilla, joten virkaan palkkaus on hiukan pidempi prosessi. Valintani meni yhteen kokoukseen hyväksyttäväksi. Kun tämä oli ok, multa kysyttiin otatko homman ja tietysti otin. Tällöin tiesin olevani raskaana mutta en siitä sanallakaan sanonut, kun aloitin.

Koeaikani oli 4 kk ja hiukan jännitin sitä, että raskaus alkaa näkymään sillä välin. Itse rohkaistuin ja ilmoitin raskaudesta jo parin kuukauden jälkeen ja oikein hienosti mun pomoni asian otti . Nyt oon ollut 1,5 kk takaisin töissä ja jatkan homman opettelua.

Eli, mun mielipiteeni on, että ei kannata sanoa mitään haastattelussa. Koeajan kanssa vaan kannattaa ottaa riski :/ .

 

nostan...