Toggle sidebar

vakavin/pelottavin haaveri joka lapsellesi on tapahtunut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SyysYö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
SyysYö

SyysYö

Aktiivinen jäsen
28.08.2010
2 496
1
36
hornantuutti
oma tyttö oli 2v, kun lähti jonkinlaisessa unen & valveen välitilassa juoksemaan pimeään olohuoneeseen.. kompastui ja iski otsansa kunnolla sohvapöytään, se oli sitten kahdelta yöllä päivystysreissu. haava ei ollut pituussuunnassa leveä mutta sitäkin syvempi, verta tuli ihan kiitettävästi. arpoivat aikansa että liimataanko vai tikataanko, pistivät lopulta liimaa & perhoslaastarin.
ja jokin aika sitten sitten samainen neiti onnistui tiputtamaan kahvikupin jalalleen, kuppi meni rikki & jalkaan tuli verta vuotava haava. sillä kertaa selvittiin laastarilla, mutta luulin jo hetken että aamulla olisi lääkärireissu koska linkkasi koipeaan niin tuskaisena..
 
Läheltä piti-tilanne, kun esikoinen oli n. 2 vuotias.
Olimme yhdessä päiväunilla (äitikin väsynyt yövuoron jälkeen). Poika oli herännyt ja lähtenyt yksinään seikkailemaan, päätynyt ulos ja naapuri oli löytänyt pojan tämän yrittäessä kiivetä talon katolle vieviä tikapuita pitkin... : /

Onneksi naapuri ennätti väliin, ja heräsin ovikellon soittoon tämän tullessa palauttamaan karkulaista.
Enkeleitä matkassa.:heart:
 
Oltiin mökkisaunassa ja lantrattiin pesuvesiä kun 3v tyttäremme tuikkasi salamannopeasti kätensä alle kun oltiin kippaamassa kiehuvaa vettä ämpäriin :( Sen jälkeen olemme AINA tehneet pesuvedet valmiiksi. Käsi oli todella todella hurjan näköinen ja sitä itkettiin koko perheen voimin. Mutta 2viikon kuluttua meidän tytön "nahkatehdas" (kuten hän itse asian ilmaisi) oli tehnyt käteen uuden nahan ,eikä edes arpea jäänyt. (Saunakammo tosin jäi....)
 
Lapseni on oikea sihtikurkku ja on ollut tukehtua monta kertaa.
Kerran meni aivan sinipunaiseksi, kun ei kerta kaikkiaan saanut henkeä, eikä yskittyä ruoanpalasta kurkusta pois.
SOitin hätäkeskukseenkin, ja vasta sitten puhelun aikana mies oli saanut taottua (lapsi pää alaspän) palan irti.
SEuraavana päivänä kasvoille ilmestyi tapahtuneesta johtuen pienenpieniä mustelmia (verenpurkaumia)
 
meillä oli tyttö juosta ulkona roska-auton eteen ja vielä talvi ja isot penkat, että olin aivan varma nyt käy huonosti. mutta onneksi roska-auton kuski istuu sen verta korkeammalla, että näki lapsen.
 
Tyttö kaatui kesällä uima-altaalla ja halkaisi alahuulensa. Tyttö nukutettiin ja huuli ommeltiin, koska niin pieni 1v8kk ei olisi osannut antaa ommella hereillä. Ikävä arpi jäi, mutta huuliraja yhä ehjä ja kaunis nukuttamisen ansiosta.
 
Lapseni konttaili keittiössä, meni pöydän alle ja yht´äkkiä alkoi kuulumaan kakomista ja kummaa ääntä... Hädissäni otin lapsen syliin ja huomasin suussa jotain. Se oli sellainen pussinsulkija (muovi-metalli juttu, valkoinen), just ylti sormenpää siihen sulkijaan ja sain sen kurkusta pois. Huh... mies tuumi, että miten osasit niin automaattisesti toimia - nii-in, kai sitä hätätilanteessa toimii jotenkin automaattisesti, vaan sen jälkeen veti polvet veteliksi. Sen jälkeen on pussinsulkijat menneet HETI roskakoriin kun leipäpussi eka kerran avataan!!! Ja jaksan niistä muistuttaa jokaiselle: "älä päästä putoamaan lattialle"
 
Pahin oli varmaan 3 vuotiaan aivotärähdys. Kiipesi sohvan kaiteelle ja kaatu siitä suorilta jaloilta lattialle.
Nukahteli ja aina kun heräs niin suoraa huutoa kun oli kipeä. 3 tunnin päivystyksessä makoilun jälkeen taas oma ittensä.
On noita haavereita kuuden lapsen kanssa jos jonkinmoisia mutta ei oikeastaan sellasia missä ite ois ollu peloissaan/kovin huolissaan. Aivotärähdyksiäkin muutama muukin mut ei noin pahoja.
 
Esikoinen katseli 1-vuotiaana ikkunasta ulos keikkuen tuolin käsinojalla. Jalka lipesi ja naama paiskautui terävään patterin kulmaan. Ihan silmän viereen nousi samantien kauhean kokoinen musta patti joka hetken päästä oikeen sylkäisi veret pihalle. Oli hurjan näköinen ja pelottavan lähellä silmää.

Kuopukselle taas, myös about 1-vuotiaana, kävi niin että kaatui varustelaatikkoa päin ja otsaan upposi se sellanen juttu mihin laitetaan lukko. Tuli pieni mutta syvä haava ja paljon verta.
 
Pojalla litistyi sormi ulko-oven saranapuolelle, näytti ettei siihen mitään tullut... Terveyskeskuksessa käytiin, vaan sanoivat, että laita kylmäkääre, jääpussi sormen ympärille. Kuvaa ei voida ottaa, röntgen meni just kiinni. Tää tapahtui siis perjantaina iltapäivällä.
Maanantaina sitten sormi oli turvonnut ja kipeä, särkylääkettä sai poika viikonlopun aikana. Mentiin silloin maanantaina sitten uudemman kerran lääkärille, ja lopussa päästiin kuvattavaksi (meinas ehtiä taas röntgen mennä kiinni, kun niin hidasta oli).
No lopussa tuli selvyys, sormi on pois paikaltaa, tarkoitus oli sormi puuduttaa ja laittaa paikalleen... vaan eihän se mitään paikalleen niin mennyt, oli ehtinyt olla jo niin monta päivää pois paikaltaan, että ei se paikalleen enää liikahtanut. Joten seuraavana aamuna poika kirurgin käsittelyyn. Sormi avattiin ja pistettiin paikalleen.
Voi kun oisivat jo silloin perjantaina asialle jotain tehneet, niin oisi helpommalla selvitty!!!
 
Meidän tyttö laittoi molemmat kämmenet kuuman kaakeliuunin lasiluukun päälle ja siitähän ne paloi. Oltiin ystäviemme luona ja vaikka kuinka vartioimme, niin jotenkin pääsi sitä uunia koskettamaan. Kotona ei ole takkaa/ uunia, joten kyllähän se kiinnosti pikkuista. Ensiavun kautta kotiin. Ihan hyvin parantui, mutta toiseen käteen jäi ikävä arpi. Kuulemma myöhemmin vanhempana voidaan leitata paremman näköiseksi, jos tyttöä alkaa kovasti häiritsemään.
 
Meillä kans 1v4kk ikäsenä keikkui nojatuolilla. Selkänojaa vasten, mutta tuoli oli tuuletuksen takia siirretty kauemmas ikkunasta ja poika oli lentänyt selkänojan yli ja lyönyt otsansa patterin yläreunaan.
Pelkäsin että saa jonkun aivoverenvuodon mutta ei tainnut tulla edes aivotärähdystä.
Se oli meidän ensimmäinen ja tähän asti ainut päivystysreissu lapsen kanssa. Vieläpä juhannuksena.
 
hmm... pelottavin esikoisella oli ehkä... ...öö... meinasin sanoo huulihalkioleikkauksen tai kurkunpääntulehduksen mut ei ne oo haavereia, eli sanon joko kompastuminen kynnykseen - käsi takan eduspeltiin ja kunnon vekki sormeen tai kieli portinpielessä kiinni.

kuopuksella... ...kompastuminen leluun ja 1/3 kämmenestä palavan takan kylkeen.
 
Ai niin, kas kun meinasi unohtua.

Olimme juuri tulleet kuopuksen kanssa synnytyssairaalasta kotiin, pojalla ikää 1 vrk.
Laittelin siinä ruokaa, pikkuvauva pötkötteli tyynypesässä sohvalla ja tuore isoveli katseli tv:tä siinä metrin päässä.
Yhtäkkiä isompi poika sai jonkin pomppuslaagin, ja sinkosi suoraan pikkuisen päälle ennen kuin ehdin väliin.

Vauva oli ihan tajuissaa, ei itkenyt mutta suusta alkoi valua valkoista vaahtoa. Minä sitten paniikissa soittamaan hätäkeskukseen, kun ei ollut mitään käsitystä onko sattunut vakavamminkin.
Lanssimiehetkään eivät olleet vielä koskaan noin pientä käsitelleet, konsultoivat sairaalan lastenlääkäriä joka käski käymään päivystyksessä näyttämässä, ja kirurgi totesi vauvan olevan kunnossa, onneksi =)
 
Kaikenlaista on ehtinyt käymään, mutta nämä pelottavimpia:

Kolme vanhinta lasta olivat kolarissa, papan auto oli lähtenyt heittelehtimään ja ajoivat noin 80 km/h päin puuta. Etupenkillä ollut lapsi löi päänsä sivuikkunaan ja vasta sen jälkeen sai turvatyynyn päin naamaansa, joten oli pahasti mustana. Viettivät yön sairaalassa, tuo yksi lapsi teholla. Onneksi ei mitään sen vakavampaa kuin ruhjeita mutta muistan edelleen sen fiiliksen mikä oli, kun odottelimme keskussairaalalla ambulanssia kolaripaikalta..

Viime talvena neljäs muksu, silloin noin vuoden ikäinen, ryömi yöllä meidän sängynpäätyyn ja tipahti siitä alas patjan ja tulikuuman sähköpatterin väliin. Nappasin lapsen silmänräpäyksessä ylös mutta patteri oli niin kuuma että lapsi paloi pahasti ja isolta alueelta, onneksi päällä oli edes pitkähihainen paita joka suojasi vartalon yläosan mutta toinen jalka on pakarasta nilkkaan asti arvilla.
 
2-vuotias poika kiipesi huonekalukaupassa sellaiseen kerrossänkyyn, jossa on lasten liukumäki. Keikkui siellä ylhäällä sängyn turvalaitaa vasten, joka ei ollutkaan kunnolla kiinni, ja poika lensi pää edellä turvalaita käsissä sängystä alas. Jos joskus elämässäni on maailma pysähtynyt siihen paikkaan, niin silloin. Juoksin pojan luo, joka itki (eli oli ainakin elossa), ja sitten nostin varovasti lattialta ja kokeilin, pystyykö lapsi itse liikkumaan. PYSTYI! Vähän aikaa vaan rutistin poikaa ja itkin mielessäni millainen äiti olen, kun annoin tuollaisen päästä tapahtumaan ja rukoilin kiitoksen yläilmoihin, ja kiireenvilkkaa, jalat täristen, autolle ja kotiin. Kun mies tuli illalla kotiin, syöksyin syliin ja purskahdin itkuun.
 
Esikoinen meinasi tukehtua ruokapalaan n. 11-kuisena. Natusteli kurkunpalaa ja alkoi nauraa, jolloin ruokapala kiilautui kurkunpäähän. Henki ei kulkenut lainkaan. Nappasin pojan ylösalaisin ja löin kämmenellä lapojen väliin, pala ei meinannut millään irrota. Poika alkoi jo vaihtaa väriä ja silmät kääntyä nurin, lopulta viidennellä (kovalla) lyönnillä irtosi pala kurkusta. Säikähdyksellä lopulta selvittiin mutta katastrofin ainekset oli niin lähellä että ehdin käydä päässäni läpi hätätrakeostomian tekemisen isolla injektioneulalla, jollainen meillä sattuu olemaan lääkekaapissa...

Kädet tärisi jälkeenpäin melko pitkään :(
 
Mulla 5 lasta, ja jokainen on joskus tippunut jostain, tai meinannut tukehtua johonkin, näistä on selvitty pienellä säikähdyksellä..

Mutta kamalin tilanne oli, vaikkei hengenlähdöstä kyse ollutkaan, kun poika 3v. tunki kesällä mökillä kivenmurikan suuhunsa....
poika alkoi kitisemään, ja sillä hetkellä kun tajusin mitä teki, pyöri ajatukset leukojen ottamsiesta pois paikoiltaan, hampaiden murskaamisesta ym ym ym..
yritin pysyä tyynen rauhallisena vaikka sisälläni velloi.. rauhallisena, jotta poika pysyisi rauhallisena.. hitaasti kääntämällä ja vääntämällä sain kiven sellaiseen asentoon että sen sain ulos..

Mutta kyllä oli kitalaki pojalla kipee.. kitalaki on muuten yllättävän kapea...

Tää oli ihan kauhee kokemus, ja samalla aivan älyttömän hassu juttu...
 
2v:nä poika kaatui pihalla leikkilapion kanssa ja se tökkäsi suoraan suuhun. Toinen etuhammas väätyi aivan vinoon ja samalla kiertyi. Soitin heti tutulle hammaslääkärille, et mitä tehdä, mut ei siinä muuta voinu kuin antaa särkylääkettä ja seuraavana päivänä hammaslääkäriin. Edelleen hammas on vinossa (pojalla ikää 4,5v),mut toivottavasti ei aiheuttanut mitään vauriota pysyvän hampaan aiheeseen.

Samainen poika sai 3,5v:nä idean laskea portaista alas muovilaatikon kannella. Kuulin vaan ryminää ja juoksin katsomaan, niin poika itki kädet veressä alimmalla portaalla ja piteli leukaansa. Muutama tikki jouduttiin leukaan laittamaan.

Mut pahiten on säikäyttäneet pari muuta tilanetta. Tyttö meinasi tukehtua yhtäkkiä 1,5kk:n iässä limaan, vaikka ei ollut edes flunssassa/nuhassa. Aivan yhtäkkiä alkoi kakomaan eikä voinut hengittää ollenkaan kun suu ja nenä oli täynnä kirkasta limaa. Onneksi mulla oli kotona apteekista ostettu imulaite, ja sain sillä putsattua nielua ja nenää sen verran et sai taas vähän henkeä ennenkuin ambulanssi tuli.

Ja toinen tapaus kun puolivuotiaana poika meni tosi pahasti tukkoon laryngiitin takia. Ajoin melkoista ylinopeutta sairaalaan, kun matkalla tilanne tuntui pahenevan koko ajan. Lääkäri tuli heti huoneesta, kun kuuli käytävästä niin pahaa ääntä ja suoraan adrenaliini-spiiralle. Kun tilanne helpotti, niin lääkärikin sanoi, ettei koskaan ole nähnyt noin pahasti tukkoon kurkunpääntulehduksen takia mennyttä.
 
Esikoispoika meinasi ensimmäisenä parina elinvuotenaan tukehtua milloin mihinkin mm. muroihin, mandariiniin, jäätelöön jne. ja oli siis usein jo ihan sinertävä ennen kuin saatiin pala pois kurkusta. Sama lapsi kärsi myös pahoista krampeista joiden aikana pahimmillaan lähti taju (näiden syytä ei vielä tänäkään päivänä tiedetä vaikka sairaalassa vähän kaikkea tutkittu mm. eeg, ekg, magneettikuvaus).

Pojan ollessa 6 vuotta hän poikkasi päiväkodin liukumäessä toisesta käsivarresta molemmat luut silleen, että niiden toiset päät törröttivät tuosta ihosta ja ne jouduttiin korjata leikkaamalla. Samana syksynä pojan palatessa koulusta ekan aloitettuaan hän jäi suojatiellä auton alle. Noin 10 metrin ilmalennon jälkeen haaverit ihmeen pieniä. Selvittiin aivotärähdyksellä, muistikatkolla, tikeillä ja mustelmilla. Oli todella suojelusenkeli mukana tässäkin tapauksessa ja pojan elämässä monesti muulloinkin. Poikahan meinasi kuolla jo kohtuun ja olikin tehohoidossa syntymän jälkeen lastenklinikalla.

Seuraavat kaksi lastamme jotka ovat tyttöjä ovat onneksi selvinneet vähemmällä.
 
Pahin oli kolari, jossa esikoiseni ajoi auton kylkeen! Poika oli 19-vuotias, keski-ikäinen nainen ajoi kolmion takaa suoraan pojan eteen. Pahasti ei onneksi käynyt, oli 50 km/h-alueella, mutta silti....olis voinut! Tää nainen sitten oli vaan pojalta kysynyt, että mistä suunnasta sä tulit, kun hän ei ollut nähnyt poikaani! Huh, usein käynti optikolla auttaa...Niin, ja siis poika oli moottoripyörällä liikenteessä!
 
Meillä myös majailee yksi tuommoinen "tapatukehtuja", hänen kanssaan on kyllä useampi slaagi ollut lähellä. En tiedä, voiko ruokatorven rakenteessa olla jotain, mikä aiheuttaa tuommoista? Muut lapset meillä on osanneet syödä aivan normaalisti. Itse olen kuulemma myös ollut lapsena sellainen, että vähän väliä naama sinisenä.

Aika pysäyttävä oli se hetki, kun esikoinen tuli yltä päältä veressä ja nenä poskella ilmoittamaan, että on kaatunut pyörällä. Hampaat säilyi, eikä nenäkään ollut murtunut. Karu näky oli kyllä pitkään, oli naama edellä lentänyt ohjaustangon yli johonkin rautaiseen.

Pään haavat on yleensä aika pahan oloisia ensi alkuun, kun vuotavat niin kovasti. Minä tämän tiedän, enkä siksi panikoi, mutta exällä on ollut välillä hätä kädessä. Liimalla tai laastarilla on selvitty aina tähän asti. Mopoiluvuosia odotellessa :|
Kerran on ollut käsihaava joka vaati aika monta tikkiä, en oikeastaan koskaan saanut lapsen ulvonnasta selville mitä oikein oli tapahtunut. Hurja repaleinen haava, josta näki kyllä heti että nyt mennään päivystykseen ja lujaa.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa