no mun täytyy tähän vaan kirjoittaa meidän tilanteestamme vaikken mitään ohjetta osaakaan antaa:
Esikoisen raskauden aikana miehen halut minua kohtaan loppuivat kuin seinään kun plussa tuli. Se oli raskasta aikaa sikäli, kun itse olin himoineni aivan taivaassa, valmiina kaiken aikaa toimintaan
Minulle jäi jotenkin kammo raskautta kohtaan juuri siitä syystä, että koin asian niin, ettei mies halua minua enää äitinä.
Halut palautuivat jonkinlaisina synnytyksen jälkeen ja normalisoituivat ajan kanssa.
Kun aloin tätä toista, miehen nin kovasti toivomaa!!!, lasta odottamaan, kerroin peloistani miehelle, joka oli unohtanut kaiken tuollaisesta haluttomuudesta. vakuutti ettei sellaista voi tapahtua enää ja hän haluaa minua yhtä lailla.
Vaan taas ollaan samassa tilanteessa
Onneksi "enää" 10 viikkoa laskettuun aikaan, mutta silti...
Se on kummallista mitä raskaudet ja synnytykset saavat aikaan...