T
tää siis iltalehdestä
Vieras
Olen säälien katsellut kavereitani, jotka hylkäävät vaimonsa. Eräskin ystäväni joutui juuri maksamaan miljoona euroa vaimolleen, vaikka hänellä oli avioehto, jonka mukaan puolisolla ei ollut mitään osuutta miehen omaisuuteen.
Aivan teoreettisesti olen pohtinut, kannattaako lähes 40 vuotta käytössä ollut vaimo vaihtaa. Vioistaan huolimatta vaimon vaihto on liian suuri riski.
Markkinoilla on toki tarjolla yllin kyllin vapaita naisia, mutta millaisia? Storyville ja Rafaellon mummotunneli ovat täynnä minihameisiin ja adidas-tossuihin pukeutuneita huorahtavia isoäitejä, mutta miksi vaihtaisi huonompaan. On kuin luopuisi hyvin pidetystä vanhasta autosta ja ottaisi sen tilalle huonosti pidetyn romun.
Leskiä ei voi ajatellakaan elämänkumppaniksi, sillä kuka jaksaisi kuunnella sitä marinaa, kuinka ihana miesvainaa oli. He toisivat myös kammottavat Juhani Palmunsa ja Soile Yli-Mäyrynsä yhteisen kodin seinille.
Nuoria naisia tämänikäinen tuskin saakaan, mutta jos saa, niin riskinsä on heissäkin. Kaveritkin nauraisivat, jos ottaisi jonkun Lolitan elämänkumppanikseen. Mistä semmoisen kanssa voisi edes keskustella?
Sitten on tietenkin näitä kolmekymppisiä uranaisia, mutta nehän ovat kaikki kiukkuisia feministejä ja kasvissyöjiä, jotka juoksevat maratonia ja käyvät joka päivä kuntosalilla bodaamassa.
Tällainen kokolihaa syövä heteromies näivettyisi hivenaineiden puutteeseen, kun joutuisi tekemään nuorelle vaimolle ja hänen samanhenkisille ystävättärilleen rottien ruokaa. Sellainen liitto merkitsisi jäähyväisiä hyppyantiloopin fileelle, kengurumuhennokselle, lampaanaivoille, poronvasan maksalle, majavahöystölle tai sisäelimillä ja tattaririryyneillä täytetyille siankohduille.
Kauheata on myös katsella miehiä, joita entiset vaimot kiusaavat vuosia naistenlehdissä. Tuire Mikkonen, Sesse Koivisto, Susanna Sievinen ja lukemattomat avioerovaimot kostavat miehilleen kärsimyksensä. Naistenlehdissä on aina pari aukeamaa tilaa ex-vaimolle, joka julistaa kaunaansa miehiä kohtaan.
Hylätyt vaimot levittävät juttuja, joiden mukaan heidän miehensä olivat huonoja sängyssä tai impotentteja, väkivaltaisia, juoppoja ja keskustelukyvyttömiä. Eräskin suurlähettilään rouva kertoo kaikille, että hänen miehensä oli homo. Yleisimmin ex-miehet ovat naiskeskusteluissa häntäheikkejä.
Ystäväni rouva antoi Eevalle haastattelun, jossa hän haukkui ex-miehensä ja lähetti jutun uudelle vaimolle. Kun tämä alkoi odottaa lasta, entinen vaimo kailotti kaikkialla: "Kukahan sen lapsen isä on? Mieshän on tuhkamuna. Minulla on siitä lääkärintodistus, jonka annan vielä lapselle!" Kun uusi vaimo hylkäsi miehen, vanha vaimo juhli eroa viikon samppanjalla.
Miksi siis pilata elämänsä vaihtamalla vaimoa ja antaa hänelle mahdollisuus kostaa kertomalla ystävättärilleen, naistenlehdille ja iltapäivälehdille ilkeitä juttuja minusta.
AARNO LAITINEN
Aivan teoreettisesti olen pohtinut, kannattaako lähes 40 vuotta käytössä ollut vaimo vaihtaa. Vioistaan huolimatta vaimon vaihto on liian suuri riski.
Markkinoilla on toki tarjolla yllin kyllin vapaita naisia, mutta millaisia? Storyville ja Rafaellon mummotunneli ovat täynnä minihameisiin ja adidas-tossuihin pukeutuneita huorahtavia isoäitejä, mutta miksi vaihtaisi huonompaan. On kuin luopuisi hyvin pidetystä vanhasta autosta ja ottaisi sen tilalle huonosti pidetyn romun.
Leskiä ei voi ajatellakaan elämänkumppaniksi, sillä kuka jaksaisi kuunnella sitä marinaa, kuinka ihana miesvainaa oli. He toisivat myös kammottavat Juhani Palmunsa ja Soile Yli-Mäyrynsä yhteisen kodin seinille.
Nuoria naisia tämänikäinen tuskin saakaan, mutta jos saa, niin riskinsä on heissäkin. Kaveritkin nauraisivat, jos ottaisi jonkun Lolitan elämänkumppanikseen. Mistä semmoisen kanssa voisi edes keskustella?
Sitten on tietenkin näitä kolmekymppisiä uranaisia, mutta nehän ovat kaikki kiukkuisia feministejä ja kasvissyöjiä, jotka juoksevat maratonia ja käyvät joka päivä kuntosalilla bodaamassa.
Tällainen kokolihaa syövä heteromies näivettyisi hivenaineiden puutteeseen, kun joutuisi tekemään nuorelle vaimolle ja hänen samanhenkisille ystävättärilleen rottien ruokaa. Sellainen liitto merkitsisi jäähyväisiä hyppyantiloopin fileelle, kengurumuhennokselle, lampaanaivoille, poronvasan maksalle, majavahöystölle tai sisäelimillä ja tattaririryyneillä täytetyille siankohduille.
Kauheata on myös katsella miehiä, joita entiset vaimot kiusaavat vuosia naistenlehdissä. Tuire Mikkonen, Sesse Koivisto, Susanna Sievinen ja lukemattomat avioerovaimot kostavat miehilleen kärsimyksensä. Naistenlehdissä on aina pari aukeamaa tilaa ex-vaimolle, joka julistaa kaunaansa miehiä kohtaan.
Hylätyt vaimot levittävät juttuja, joiden mukaan heidän miehensä olivat huonoja sängyssä tai impotentteja, väkivaltaisia, juoppoja ja keskustelukyvyttömiä. Eräskin suurlähettilään rouva kertoo kaikille, että hänen miehensä oli homo. Yleisimmin ex-miehet ovat naiskeskusteluissa häntäheikkejä.
Ystäväni rouva antoi Eevalle haastattelun, jossa hän haukkui ex-miehensä ja lähetti jutun uudelle vaimolle. Kun tämä alkoi odottaa lasta, entinen vaimo kailotti kaikkialla: "Kukahan sen lapsen isä on? Mieshän on tuhkamuna. Minulla on siitä lääkärintodistus, jonka annan vielä lapselle!" Kun uusi vaimo hylkäsi miehen, vanha vaimo juhli eroa viikon samppanjalla.
Miksi siis pilata elämänsä vaihtamalla vaimoa ja antaa hänelle mahdollisuus kostaa kertomalla ystävättärilleen, naistenlehdille ja iltapäivälehdille ilkeitä juttuja minusta.
AARNO LAITINEN
