Vaimo petti!

  • Viestiketjun aloittaja Mies-37v
  • Ensimmäinen viesti
Mies-37v
Tuskaa......

15v takana, 2 lasta ja kaikki kunnossa. No ei tainnut olla kun kasvukriisi tms, sai vaimon miettimään asioita, elämää yms. Purki tuntojaan keskustelupalstalla ja sieltähän sitten löytyi nuori lohduttaja, ymmärtäjä. Spostien avulla sitten himot kasvoi ja päätyivät tapaamaan. Tapaamisen jälkeen sitten himot hiipui, spostitse asiat lopetettiin.

Vaimo kertoi tässä vähän aikaa sitten, näytti nämä viimeiset viestit.

Miten voi näin paljon sattua? Valehtelu ja salailu. "Revitty sydän" on luettuna, minulla.

Halu jatkaa yhdessä, molemmilla. Miten voi luottaa toisen haluun, tahtoon? Juuri kun se luottamus on romuna, palasina.

Kovasti on keskusteltu, pariterapiaan menossa. Kait se tästä ajan kanssa helpottaa, toivottavasti....
 
no.
Jotkut on antanut minuuttimäärän, jonka kuluessa vaimon on ollut poistuttava asunnosta ja se oli sitten siinä.

Älä nyt vain syytä ala itsellesi ottamaan. Kun et "huomioinut" tai "olit niin kaukainen" , että ajauduin pettämään. Anteeksipyydettävää on vaimollasi, jos ylimielinen asenne jatkuu, niin ei siitä mitään tule.
 
exkimo
Joko eukkosi on käyttänyt puolustuksenaan ja selityksinään fraaseja: "...Se tuntui niin oikealta..." tai "...Jokin vain naksahti..." tai "... tunteilleen ei voi mitään..."
 
Tattinen*
Virheitä tehdään. Joku tyhjiö on vaimollasi ollut, kun avioliiton ulkopuolelta sitä lähti hakemaan.
anteeksianto on ainoa mahdollisuus.
Jos tahtoa tähän on, voi luottamuksen rakentaa uudelleen.
Voimia ja kaikkea hyvää elämäänne toivoen
 
Kokemusta on - kaikilta puolilta
Voimia sinulle tuohon prosessiin. Sattuu varmasti ja kovasti. Ei se helppoa ole sitä luottamusta uudelleen luoda, mutta ajan kanssa kaikki on mahdollista jos halua on. Jos et pysty antamaan anteeksi ja unohtamaan, niin ei siitä suhteesta mitään tule. Ja jatkuvassa epäilyssä eläminen on todella raskasta, kummallekin osapuolelle.

Joku tyhjiö on varmasti vaimollasi ollut tai sitten vain se ns. ikäkriisi, joka pisti tekemään virheen. Joskus me ihmiset tajuamme asiat, vasta kun se virhe on jo tehty ja tekemättömäksi sitä ei enään saa, vaikka kuinka haluaisi. Toisaalta luulen, että jos kaikki on kunnossa, niin kolmatta osapuolta ei mahdu väliin vaikka tilaisuuksia tulisikin. Mutta toisaalta pitkässä suhteessa on erilaisia kausia ja kumpikin kasvaa sekä yhdessä että erikseen, eli kannattaako muuten hyvää suhdetta jättää yhden virheen takia, kun ei niitä uusiakaan sopivia, hyviä, virheettömiä kumppaneita kuitenkaan tuosta noin vain löydy, jos löytyy ylipäätään. Ja aina se on lapsillekin parempi kun on isä ja äiti yhdessä, eikä ole niitä uusiovanhempia kuvioissa mukana, ne kun tuo omat uudet hankaluutensa elämään.

Toivottavasti asianne järjestyvät teille kaikille parhain päin!
 
ei iisii
Oliskohan jälleen kerran niin, että pienet lapset ovat aiheuttaneet sen, että miehellä ja vaimolla ei ole ollut tarpeeksi aikaa toisilleen. Ei ole raaskittu viedä lapsia hoitoon ja vauvan itkuista väsyneenä seksikin on ollut peruspuurtamista usean vuoden ajan. Olisi pitänyt jo ajat sitten ottaa aikaa parisuhteen ylläpitämiseksi ja jutella kyllästymiseen asti.

Ensiksi loppuu pusut, sitten halailut, sitten ei puhuta enää mitään tunteista, vaan korkeintaan lapsista. Kumpikin on epämääräisesti tyytymätön, mutta ei osata enää puhua toisen kanssa, kun ei oikein itsekään tiedetä, että mitä haluaa. Tilanne nähdään toivottoman mustana ja sellaisena, josta ei enää ole paluuta parempaan, vaikka ei tajuta sitä, että nimenomaanhan tilanne on semmoinen, että elämässä on parempia ja huonompia aikoja.

Monelle pariskunnalle se kriittinen hetki on silloin, kun vauva on alle 1 vuotias. Erityisesti mies on silloin herkkä lähtemään, jos ei saa tarpeeksi seksiä. Sen sijaan nainen sinnittelee, koska ei yleensä pärjäisi sylivauvan kanssa ilman miestä, jos suhde muuten on kelvollinen. Naiselle kriittinen paikka on silloin, kun lapset hieman kasvavat ja alkaa olla aikaa ajatella itseään. Nainen rupeaa näkemään itsensä taas haluttavana naisena, mutta ei saa vastakaikua mieheltään. Silloin nainen puolestaan on haavoittuvainen ja herkkä pettämään, jos tuntuu, että mies on vain ylitöissä tai töllöttää telkkaria.

Pettäminen on usein jonkinlainen hätähuuto enkä tarkoita nyt sitä, että vaimosi tosiaankaan olisi mikään krooninen pettäjä. Teidän pitäisi yhdessä asettaa parisuhde elämän ykkösasiaksi juuri nyt. Keskustelutaitoa joutuu joka tapauksessa opettelemaan. Sinäkin joudut opettelemaan anteeksiantoa ja vaimon tarpeiden huomioimista. Ihan yhtälailla vaimokin joutuu opettelemaan, että pitää puhua ja VAATIA, jos haluaa muutoksia. Pettäminen ei tarkoita välttämättä sitä, etteikö siitä suhde voisi toipua ja jopa kääntyä uudestaan hyvään suuntaan. Parisuhteessa ei vain saisi sortua siihen, että se toinen on itsestäänselvyys, vaan se toisen arvostus, kunnioitus, rakkaus ja intohimo ovat sellaisia, että töitä joutuu tekemään.
 
jäävuoren huippuja
Kyllä yli puolet kumppaneista pettävät, kaikki petokset eivät vain tule julki.
Asia kirpasee, mutta ei pidä olla liian sinisilmäinen ja uskoa kaikia satuja uskollisuudesta...
 
Lelle44
Naisena mielestäni kaikki tuollaiset pettämään "pakottavat" mystiset "tyhjiöt" ja "kasvukriisit" ovat silkkaa paskaa.
Muista että vaimosi on syyllinen ja hänen on otettava tästä tilanteesta täysi vastuu. Koita kestää!!!
 
nimimerkittäkin tunnetaan
2Purki tuntojaan keskustelupalstalla ja sieltähän sitten löytyi nuori lohduttaja, ymmärtäjä."

Tämä on netin lieveilmiöitä. Jopa B. Obama varoittelee netin vaaroista.
 
Hahaha
Alkuperäinen kirjoittaja Tattinen*:
Virheitä tehdään. Joku tyhjiö on vaimollasi ollut, kun avioliiton ulkopuolelta sitä lähti hakemaan.
anteeksianto on ainoa mahdollisuus.
Jos tahtoa tähän on, voi luottamuksen rakentaa uudelleen.
Voimia ja kaikkea hyvää elämäänne toivoen
Kyllä naiset ovat hyviä löytämään tyhjiöt sun muut syyksi, kun pettävät.

Miehet taas ovat (ainakin naisten mielestä) aina pettäneet silkkaa pahuuttaan, joten siitähän ei tarvitse edes keskustella.
 
Kokemusta on - kaikilta puolilta
Kyllä se jonkinlainen tyhjiö on parisuhteessa, jos sinne joku kolmas mahtuu. Oli sitten kysymys miehestä tai naisesta. Miettikääpähän jos rakastat ja olet rakastunut niin katsotko toisia miehiä tai naisia? Minä en ainakaan. Eli kun oma suhde on kunnossa niin ei sitä riskeeraa millään hetken hurmolla, jos on vähänkään älliä päässä. Mutta jos älli puuttuu tai ne ainoat tunteet ovat vain alapäässä, niin varmasti voi ja tekeekin mitä vain, toisesta ja suhteen tulevaisuudesta lainkaan piittaamatta.
 
Voimaton
Omakohtaisia kokemuksia löytyy, luottamus on hakusessa edelleen. Anteeksianto tavallaan hmm, joo mutta .... avoimia kysymyksiä edelleen ilmassa ja välillä tuntuu että ei tästä enää mitään tule, toisinaan jees olo... mutta...hmm. Ehkä tämä tästä helpottaa hmm....
 
been there, done that
Alkuperäinen kirjoittaja Lelle44:
Naisena mielestäni kaikki tuollaiset pettämään "pakottavat" mystiset "tyhjiöt" ja "kasvukriisit" ovat silkkaa paskaa.
Muista että vaimosi on syyllinen ja hänen on otettava tästä tilanteesta täysi vastuu. Koita kestää!!!
Onneksi et kuitenkaan voi puhua kaikkien naisten suulla.

Parisuhteen joutuessa kriisiin on aivan yhdentekevää, millä nimityksellä kriisiin on jouduttu. Sitä paitsi, kasvukriisi ja tyhjiö voivat olla sanoja, jotka parhaiten kuvaavat sitä tunnetta, joka on silloin ollut.

Pettämiseen syyllisen hakeminen on myös oireiden pimittelyä, eikä ongelmaan pureutumista. Mitä se ketään lämmittää, että ajattelee olevansa oikeassa, koska ei ole pettänyt; lopputuloshan ei siitä muutu, suhde on kuitenkin kriisissä.

Mikäli parisuhde edelleen on kahden ihmisen, on vastuu tilanteen selvittelystä molemmilla. Ei 'pettämätön' osapuoli voi vain kädet puuskassa hyristä tyytyväisyyttä itseensä ja odottaa, että vain toinen korjaa tilanteen. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Kriisitilanteessa on molemmilla itsetarkastelun paikka, miksi niin kävi.
 
no
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
Kriisitilanteessa on molemmilla itsetarkastelun paikka, miksi niin kävi.
tavallaan, tavallaan ei. Ihminen on siitä kummallinen olio, että hän alkaa hakemaa syytä omaan käytökseensä muista. Jokainen hetki on valinta. Myös yhteydenpito nettituttuun on vain oma valinta. Tämän ihmisen tapaaminen on oma valinta. Pettämisessä on kysymys valinnasta. Tällä kohtaa ei puolisolla ole mitään syytä itsetutkiskeluun. Kun tästä akuutista tilanteesta on selvitty, niin voidaan katsoa omaakin elämää ja miten parisuhde toteutuu, mutta sillä tutkiskelulla ei ole mitään tekemistä pettämisen kanssa, vaikka moni pettäjä toivoisikin saavansa vierittää osasyyn tekosistaan puolisolle tai jonkin muun asian piikkiin.

 
Pettäjän tie
Takana on kaksi pitkää parisuhdetta. Molemmissa olen pettänyt kumppaniani. Nyt on tullut tilinteon hetki itseni kanssa.
Jäin itse miettimään tuota asiaa...mistä näkökulmasta pettämistä sitten katsoo..ja mistä tuo koko ketju saa alkunsa, kun valintoja alkaa tekemään ennen pettämistä.
Itse olen ollut tyytymätön elämääni tuossa tilanteessa, kun ajatukset ovat lähteneet kohti "jotain uutta ja parempaa". Siis ihmistä. Läheisyyden, hellyyden,ihailun, huomion tarve on kasvanut niin suureksi, että olen lähtenyt hakemaan sitä muualta. Ja nyt ajattelen, että silloinen kumppanini tuskin olisi pystynyt tuohon kaikkeen "ylimitoitettuun" tarpeeseeni edes vastaamaan.
Huono arjensietokykyni, sekä tyytymättömyys itseeni on vaikuttanut tähän asiaan. En ole pystynyt elämään ihanteideni mukaan.Valinnat, ja toiminta eivät ole tukeneet sitä asiaa, että haluan sitoutua ja elää tämän yhden ihmisen kanssa (uskollisena). Siis itse en ole muutenkaan kyennyt elämään sitoutuneena yhteiseen elämään. Aina olen pitänyt ns. Takaportin auki.
Anteeksi. tämä meni nyt omaksi tilittämiseksi...
Koen, että anteeksianto on ainoa mahdollisuus tilanteessanne. Vaimosi täytyy antaa anteeksi itselleen. Sinun tarvitsee antaa anteeksi vaimollesi.Jatkatte sitten yhdessä, tai erikseen.
Toivon teille paljon voimia.
 
no
Alkuperäinen kirjoittaja Pettäjän tie:
Itse olen ollut tyytymätön elämääni tuossa tilanteessa, kun ajatukset ovat lähteneet kohti "jotain uutta ja parempaa". Siis ihmistä. Läheisyyden, hellyyden,ihailun, huomion tarve on kasvanut niin suureksi, että olen lähtenyt hakemaan sitä muualta. Ja nyt ajattelen, että silloinen kumppanini tuskin olisi pystynyt tuohon kaikkeen "ylimitoitettuun" tarpeeseeni edes vastaamaan.
Niin se varmasti menee. Kun omassa sisimmässään alkaa iso pyörä pyöriä, niin tilanne lähtee käsistä. Ei sen tarvitse johtaa pettämiseen. Elämä vain muuttuu raskaaksi, kun siihen yhdistyy toinen ihminen, joka myös vaatii osansa. Tästä tullaankin omaan kykyyn elää omaa elämää. Uskoisin, että uusiosuhteet kaatuvat omaan mahdottomuuteensa, koska rasitteita on ympärillä niin paljon; työt, välimatkat, lapset, kodit, lemmikit, ystävät, harrastukset, oma levontarve. Jos tuohon rimpsuun yrittää sovittaa ihastuksen vielä, niin huonosti käy, ihastukselle. Vaikka olisi haluakin sitoutua, niin pää ei kestä. Siksi kannattaa pitää kiinni siitä suhteesta missä on nyt ja missä on tottunut elämään ja yrittää parantaa sitä.

 
paula-65
Meillä oli ihan samanlainen juttu, ja minä olen siis se pettäjävaimo.

Kävimme terapiassa ja se auttoi kyllä, kallista lystiä muuten...Mutta se mikä edelleen on vähän hakusessa on se, kuinka minä saisin haluni ja kiinnostukseni takaisin mieheeni. Se salaheppu ei ole enää ollut kolmeen vuoteen kuvioissa mukana, enkä ole siitä kiinostunut enää sentin latia, mutta silti tunteet on vaikea kääntää takaisin mieheeni. Tähän asiaan terapeutillakaan ei ollut eväitä. Muuta kuin että miehen on oltava kärsivällinen ja pitkämielinen. Se tulee vaimon puolelta, koska hän haluaa läheisyyttä, seksiä jne. Mielialat vaihtelee, välillä haluan, välillä menee pitkä aika ettei puhettakaan mistään, ja tulee yrityksiä jotka on keskeytettävä koska en pysty.

Asiasta voi selvitä mutta se edellyttää että vaimo on varmasti pistänyt kaiken yhteydenpidon poikki siihen sivupanoon ja siitä vasta pääseee eteenpäin. Ymmärsin että vaimosi on näin tehnytkin. Vaimosi tunteet eivät ole lakanneet tähän sivupanoon välttämättä vielä, mutta kyllä ne lakkaavat, ajan kanssa.

Olet ilmeisesti rauhallinen ja fiksu mies, ymmärrystä niin kyllä se siitä.. ja toiste ikinä koskaan millloin kaan en ainakaan itse ole valmis moiseen juttuun, koska meinasin jo tuhota tämän avioliiton.
 
no
Minä uskoisin, että kysymyksessä on omalla kohdallasi vakiintuneet ajatukset. Täällä oli jokin aika sitten juttua miten aivot oppivat milloin mihinkin tapaan ja riippuvuuteen elämässä. oman ajatusmallin tai tapojen kääntäminen on uskomattoman vaikeaa ja se vaatii itsekuria ja selkärankaa. uskoisin myös, että ykkösihmisen vaihtaminen omassa elämässä on prosessi, joka ei tapahdu sormia napsauttamalla. Sivusuhteesta voi tulla elämän tarkoitus ja sen järjestyksen muuttaminen on prosessi, jossa pitää antaa itselleen anteeksi ja ymmärtää oma vajavaisuutensa. Puolisossa pitää nähdä hyvät puolet ja ymmärtää, että minun onneni on olla tässä, eikä jossakin vielä syvemmällä suossa, jossa laitetaan järjestykseen niitä yksinkertaisimpia palikoita ja taistellaan elämästä.
 
8===3 ----- (!)
Alkuperäinen kirjoittaja Pettäjän tie:
...Itse olen ollut tyytymätön elämääni tuossa tilanteessa, kun ajatukset ovat lähteneet kohti "jotain uutta ja parempaa". Siis ihmistä. Läheisyyden, hellyyden,ihailun, huomion tarve on kasvanut niin suureksi, että olen lähtenyt hakemaan sitä muualta....

...Huono arjensietokykyni, sekä tyytymättömyys itseeni on vaikuttanut tähän asiaan. En ole pystynyt elämään ihanteideni mukaan.

... Takaportin auki...
Ja vitun ikenet, mitä paskaa! Miksi et voi suoraan sanoa, että pikkurouva tuli kiimaan ja jakoi "takaporttia" ensimmäiselle vastaantulijalle, jolta sai "uuta ja parempaa"
 
been there, done that
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
Kriisitilanteessa on molemmilla itsetarkastelun paikka, miksi niin kävi.
tavallaan, tavallaan ei. Ihminen on siitä kummallinen olio, että hän alkaa hakemaa syytä omaan käytökseensä muista.
Kuka on, kuka ei. Ei kuitenkaan pidä ihan yleistää, että kaikki ihmiset automaattisesti alkaisivat katsella ympärilleen syyllistä hakeakseen, jos tilanne ei suju toivotulla tavalla.

Alkuperäinen kirjoittaja no:
Jokainen hetki on valinta. Myös yhteydenpito nettituttuun on vain oma valinta. Tämän ihmisen tapaaminen on oma valinta. Pettämisessä on kysymys valinnasta. Tällä kohtaa ei puolisolla ole mitään syytä itsetutkiskeluun.
No tämäpä nyt uutinen; ettäkö aikuinen ihminen ihan itse joutuisi tekemään valintoja..? Koskaan ennen kuullutkaan moisesta.
Vaikka pettäminen on valinta, voi silti molemmat osapuolet tarkastella tilannetta, mitkä asiat johtivat kyseisen valinnan tekemiseen, eikö vain? Harvoin sellainen ajatus kuitenkaan aivan tyhjästä päähän putkahtaa, saati aiheuttaisi valintatilannetta.

Alkuperäinen kirjoittaja no:
Kun tästä akuutista tilanteesta on selvitty, niin voidaan katsoa omaakin elämää ja miten parisuhde toteutuu, mutta sillä tutkiskelulla ei ole mitään tekemistä pettämisen kanssa, vaikka moni pettäjä toivoisikin saavansa vierittää osasyyn tekosistaan puolisolle tai jonkin muun asian piikkiin.
Niin, jos tapana on tarkastella parisuhteessa tapahtuneita tilanteita toisistaan irrallaan olevina palasina, jää ehkä jotain kokonaiskuvan kannalta oleellista näkemättä.

Ja silloinhan sitä ei koskaan ymmärrä, miksi epämiellyttävät tilanteet, kuten pettäminen, tuntuvat vain tapahtuvan täysin satunnaisesti...
 
vautsi mitä oivalluksia
"Vaikka pettäminen on valinta, voi silti molemmat osapuolet tarkastella tilannetta, mitkä asiat johtivat kyseisen valinnan tekemiseen."

Tämäpä vasta uutinen. En ole koskaan kuullutkaan moisesta!!!!!
 
elämä ei ole helppoa
KOska haluatte jatkaa yhdessä avioliittoanne, teidän voisi kannattaa mennä yhdessä johonkin avioliittoneuvojalle, heiltä voi saada hyviä neuvoja ja keskustelunaihetta. Suosittelen Gary Chapmanin kirjaa "Rakkauden kieli", siitä vois löytyä jotain uutta ajateltavaa.

Meillä vähäh samanlainen tilanne, tosin mä olen vaimo ja mies petti. Ja tästä suhteesta sitten syntyi lapsikin jolla on meidän esikoisen kanssa vuosi ikäeroa. Nyt sitten tämän asian kanssa painitaan. Mutta olemme päättäneet jatkaa yhdessä, käymme terapiassa, minä rakennan askel askeleelta luottamusta ja mies toki myös, plus et kamppailee tän oman tilanteensa kanssa. Meillä suhteesta muistuttajana tuo lapsi joka syntyi.

Isoja asioita, mutta toki näistä selviää kun halua on ja uskoa yhteiseen tulevaisuuteen.

Tässä lauseita jotka mua ovat auttaneet:

- Menneisyys ei määrittele tulevaisuutta ellei anna sen määritellä sitä.
- Luokaa yhteisiä unelmia ja toteuttakaa niitä,
- Viettäkää paljon laatuaikaa yhdessä ja luokaa hyviä muistoja joita voitte myöhemmin muistella yhdessä,
- Jolla ei ole mitään salattavaa ei salaa mitään,
- Anteeksianto on avain onneen (anna anteeksi itsellesi, vaimollesi sekä rakastajalle),
- Ruoho ei ole vihreää aidan toisella puolella :),
sekä
- Kerran pitää antaa anteeksi, mutta jos tapahtuu toistamiseen, ota laukkusi ja juokse.

Näillä alkuun ;)
 

Yhteistyössä