Vaikeita asioita.. vaikeita päätöksiä..

[..]

Tilanne on tällainen, asutaan omakotitalossa pienellä paikkakunnalla, johon kuitenkaan en koskaan ole kotiutunut. Asuttu jo useamman vuoden kylläkin. Lapsilla on kiva koulu, kavereita ja harrastuksia täällä. Mieheni on kulkenut toisella paikkakunnalla töissä koko ajan, nyt itsekin alan kulkea samalla paikkakunnalla töissä ja matkaa yhteensä tulee vajaa 200km/pv yhteensä.

Ollaan suunniteltu muuttoa, mutta onko mielestänne epäreilua lapsia kohtaan muuttaa, jos he viihtyvät täälllä?

Nyt sitten olemme kahden vaiheilla, et mitä tehdä. Pitäisikö vain miettiä lasten etua vai perheen yhteistä etua ja ajatella, että lapset löytävät uusia kavereita (kuten varmasti tekevätkin) ja sopeutuvat uuteen kouluun..

Työmatkoihin päivittäin menevä aika on kuitenkin aina pois perheeltä ja tuleehan tuosta aika paljon kustannuksiakin.

 

["vieras1"]

Mieheni on käynyt 10 vuoden ajan käynyt junalla helsingissä töissä. Toisaalta ei ole ollut mahdollisuuksiakaan muuttaa lähemmäks. Onhan se varmasti lasten mielestä stressaavaa ja ikävää muuttaa toiselle paikkakunnalle ja jättää kaikki kaverit toiselle sinne. Jos on jo ehtinyt muodostua hyvä sosiaalinen verkosto.. Hankala tilanne. Minkä ikäisiä lapsia?

 

[..]

4lk ja eskarissa. Mieheni kans jo usean vuoden kulkenut tuota väliä, mutta nyt vaikea se, että molemmat alkaisi kulkea hieman eri aikaan. Itse olen pienenä vaihtanut koulua ja asuinpaikkaa useamman kerran, en muista vaan, että miltä se tuntui..
Helpointa olisi asua samalla paikkakunnalla töiden kanssa, lastenhoitojärjestelytkin olisivat helpommat.. todella vaikeita päätöksiä

 

[tähtisimmu*]

Jos kerran molemmat vanhemmat käyvät sillä samalla paikkakunnalla töissä, ei ole mitään järkeä kulkea sinne 200km/pvä! Etenkään, jos nykyinen koti ei ole mitenkään rakas!
Kyllä lapset sopeutuu, löytää varmasti uusia kavereita ja niihin parhaimpiinhan voi pitää yhteyttä jatkossakin vaikka välimatka kasvaa. Voitte vaikka välillä vielä lapsia leikkimään vanhan paikkakunnan kavereitten kanssa (jos siis pysyvät).

Ja kuten itse sanoit, minustakin tärkeintä olisi saada se työmatkoihin kuluva aika perheen yhteiseksi ajaksi. Kukaan kun ei jaksa tuollaista matkustamista pidemmän päälle ellei ole todella hyvä syy siihen! Perhe siinä kärsii.

 

[äii]

Kyllä ne lapset sopeutuu muuttoon. Ihan varmasti saavat uusia kavereita koulusta=) Kunhan lapset eivät joudu muuttokierteeseen, niin uskoisi, ettei ongelmia sen suhteen tule?

 

["minä"]

Toisaalta vastasit jo itse: koko perheen etu olisi se että muuttaisitte. Nyt nuorempi vielä ehtisi muiden mukana sitten aloittaa koulun muualla. Ja vanhempikin varmaan saisi kavereita, joskin muutto hänelle varmaan vaikeinta. Oletko kysynyt lapsilta itseltään mielipidettä?

 

[..]

niinpä.. mutta todella kurjalta tuntuu. Enkä edes oikein tiedä, että miksi. Järjellä ajateltuna muutto olisi paras ratkaisu. Pelkään kait sitten, että muuton jälkeen mies huomaisi sittenkin viihtyneensä täällä (kotipaikkakunnallaan) ja onhan hänellä toki vahvemmat sidokset tähän paikkaan, vaikka ei kauheasti sanokaan täällä viihtyvänsä.

Pitäisikö sitä vain " ajaa omaa etuaan" ja toki samalla perheen etua ja itsekeskeisesti sanoa, et minä haluan muuttaa.. mikä on kyllä tottakin.

Mitä enenmmän miettii ja pohtii, sen vaikeampaa päätös tuntuu olevan..

 

[..]

Olen puhunut lasten kanssa ja heidän ehdoton mielipide oli, että eivät halua muuttaa..
Muutto kierre tuskin ongelmaksi tulisi, kun molemmilla on vakipaikat siellä toisella paikkakunnalla.

 

[....]

voisitteko muuttaa parin vuoden päästä kun esikoinen on menossa yläasteelle..

 

[muuttanut]

Kyllä ne lapset sopeutuu muuttoon. Ihan varmasti saavat uusia kavereita koulusta=) Kunhan lapset eivät joudu muuttokierteeseen, niin uskoisi, ettei ongelmia sen suhteen tule?

Ei se ole varmaa. Itse en sopeutunut koska uudet "kaverit" syrjivät minua. Kouluikäisen kanssa ei pidä muuttaa, ellei lapsella ole kyseisessä koulussa ongelmia.

 

[.........]

Ei se ole varmaa. Itse en sopeutunut koska uudet "kaverit" syrjivät minua. Kouluikäisen kanssa ei pidä muuttaa, ellei lapsella ole kyseisessä koulussa ongelmia.

ei se ny sitä tarkoita, että jos sinulle on käyny noin niin se voidaan yleistää koskemaan kaikkiin. Toiset saa helpommin kavereita kuin toiset ja tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja sopeutuu helpommin. Jos on sosiaalinen ja pärjää ihmisten kanssa niin tuskin on vaikeaa saada uusia kavereita uudesta koulusta. Mutta mielestäni olisi järkevää esikoisen käydä ala-aste loppuun tuolla samassa koulussa, kun luulisi hänelle muuton olevain raiskan kun on tuntenut jo monta vuotta koulukaverinsa.. nuorimmainen ei vielä edes koulussa, sopeutuisi helpommin..

 

["Saima"]

Oikein hyvä aika muuttaa nyt, kun nuorempi ei vielä ole koulussa. Ehdottomasta kannattaa, jos molemmat muuten käytte siellä 200 km päässä töissä! Ja vaa'assa painaa sekin, ettet sinä (entä mies?) ole kotiutunut nykyiselle paikkakunnalle.

Ei muutto ole lapsille aina paha juttu.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

Mä en edes miettisi tuossa tilanteessa lasten sopeutumista (julma minä :vampire: ). Työmatkat sen verran pitkät että pakkaisin jo muuttolaatikoita. Varsinkin jos on vakkarityö kyseessä.

 

["minä"]

" Mutta mielestäni olisi järkevää esikoisen käydä ala-aste loppuun tuolla samassa koulussa, kun luulisi hänelle muuton olevain raiskan kun on tuntenut jo monta vuotta koulukaverinsa.. nuorimmainen ei vielä edes koulussa, sopeutuisi helpommin.."

otiko huomioon että esikoisen käydessä koulunsa loppuun, ehtii kuopus jo toiselle luokalle ja mites sitten tehdään??..............

 

[.........]

[QUOTE="minä";22929752]" Mutta mielestäni olisi järkevää esikoisen käydä ala-aste loppuun tuolla samassa koulussa, kun luulisi hänelle muuton olevain raiskan kun on tuntenut jo monta vuotta koulukaverinsa.. nuorimmainen ei vielä edes koulussa, sopeutuisi helpommin.."

otiko huomioon että esikoisen käydessä koulunsa loppuun, ehtii kuopus jo toiselle luokalle ja mites sitten tehdään??..............[/QUOTE]

tokaluokkalaisen on helpompi sopeutua kun on niin pieni =D käyny vasta pari vuotta koulua ja se aika menee opetelessa ja ei ole vielä kerenny välttämättä tottumaan koulunkäyntiin ja tutustumaan luokkatovereihin.. kun toinen on käyny jo neljä vuotta..kuopus ehtii uudessa koulussa löytää kaverit ja on monta vuotta vielä edessä ala-astetta. Sitäpaitsi sitä nuorempi kn on niin helpompi solmia ystävyysshteita.

 

["xxx"]

tokaluokkalaisen on helpompi sopeutua kun on niin pieni =D käyny vasta pari vuotta koulua ja se aika menee opetelessa ja ei ole vielä kerenny välttämättä tottumaan koulunkäyntiin ja tutustumaan luokkatovereihin.. kun toinen on käyny jo neljä vuotta..kuopus ehtii uudessa koulussa löytää kaverit ja on monta vuotta vielä edessä ala-astetta. Sitäpaitsi sitä nuorempi kn on niin helpompi solmia ystävyysshteita.

No ei se nyt noin mene. Jos muuttaa niin muuttaisi ennenmin kesällä, eli saisi nuorimmainen käydä eskarin rauhassa vanhassa paikassa ja pääsisi sitten ekanluokan aloittamaan uudella paikkakunnalle.

isommalle sopeutuminen olisi varmasti hankalampaa, mutta varmasti vanhempien oma osallistuminen vaikuttaa.
Viette lasta harrastuksiin jo kesällä että ennättäisi mahdollisesti tutustua edes yhteen tulevista luokkakavereista yms.

 

[hoya bella]

Olisihan se lapsille ikävä vaihtaa kaveripiiriä ja koulua, mutta eiköhän niitä uusiakin kavereita saa ja mukavan uuden koulun. Kyllä tuossa tilanteessa muuttaisin ehdottomasti, en edes miettisi jäämistä vanhaan asuinpaikkaan.

 

["Solmu"]

Meillekin tuli miehen kanssa eteen tilanne, että käytiin molemmat n. 80-100 km:n päässä (vaki)töissä päivittäin ja eri autoilla. Vuosi sitä jaksettiin ja tajuttiin, ettei mitään järkeä. Tosin meillä vain 1 lapsi. Viime keväänä muutettiin ja lapsi meni uuteen päiväkotiin. Hyvin on sopeutunut ja uusia kavereita tullut, vaikka aluksi kaipaili entisiä kavereita. Eikä heitäkään ole unohdettu, vierailtu on puolin ja toisin. Aika näyttää miten ne kaveri suhteet kestää. Meille oli ainakin helpottava ratkaisu kaikin puolin ja elämänlaatu koheni.

 

["eräs"]

mikäs siinä kun kerran molemmat olette samalla paikkakunnalla töissä ja teillä vanhemmilla yksimielisyys asiasta.Meillä hankalaa kun puoliso haikailee kotiseuduilleen ja minä haluan pysyä täällä missä olemme.Oleme asuneet jo 15v ,mutta jostain syystä ei puliso kotiudu.Asuntoasiatkin jumittaa osittain tämän asian vuoksi ja kohta tuntuu onko mitään järkeä koko liitossa,lapsia kaksi ala-asteikäisiä;ovat synytneet ja kasvanneet täällä.Mihellä ei tunnu kaverisuhteet edistyvän.En haluaisi muuttaa kun pitäisi kaikki aloittaa alusta,en jaksais.